Sekametelisoppa

Hetken hiljaiuus, hetki iltateen kanssa.

Huomenna taas alkaa paluu arkeen, aika kovalla iskulla tosin, huomenna kävelen kouluun (ja takaisin) matkaa tulee aamulla reilut 7 km…  No ei voi mitään, toisaalta, en kyllä jaksaisi huomisen turhuuden takia sitä lenkkiä tehdä.  No onhan meillä 8-16 koulua mutta, harvemmin me niin myöhään ollaan oltu vaikka niin ois lukkarissa seissyt.  

 Eniten harmittaa se että luokalla läheisimmäksi tullut on joutunut lopettamaan opinnot (liikaa sairasloma poissaoloja (kummasti muutamalla yhtä paljon ja nämät hanhet vaan jatkavat)). Ja nyt on aivan luvattoman pitkä aika venähtänyt, etten häntä ole nähnyt.  

Ja huomennahan vanhenen, outoa viettää synttäreitä ilman porukoita.  Kerran sen olen tehnyt, tosin silloin olin Ollin porukoilla. Viime vuonna emännöin itse ensimmäiset syntymäpäivä- kahvitukseni. No onneksi on aikaa miettiä nyt minkä kakun teen, amerikkalainen juustokakku on kyllä mun oma lempikakku. Suklaakakkuihin tuli traumat eräänä isänpäivänä, mummo oli tehnyt aika suklaista kakkua.

Mutta en kiellä, on mukavaa mennä kouluun. Nähdä ne jo tutuiksi tulleet naamat ja saada ilmainen ruoka (ja aamupala). Toisaalta muutaman naamaa en todellakaan haluasi nähdä. 

Itku meinaa vaan tulla kun miettii viime vuotta, ja kuinka hyvä ystävä mulla silloin oli. Mokia tuli tehtyä puolin jos toisin. Itse taisin silloin lopulta suuttua kunnolla, en pitänyt siitä että jos puhun henkilölle X mun henkilökohtaisia asioita, että henkilö X kertoo ne miehelleen, joka niistä asioista vittuilee Ollille. Meni muutama kuukausi etten sietänyt henkilö X:sää silmissäni. Kesän tullen aloin kuitenkin kaivata häntä, monesti olin ajatellut: ”tästä täytyy kertoa X:sälle” tai jotain vastaavaa. Olimme kuin sielunsiskokset. Luonteemme ja arvomme olivat samanlaiset ja menneisyytemme. Molemmat olimme vuodessa kusseet asiat, ja molemmilla oli mies pelastanut kuilun reunalta. 

Nyt päätin ottaa itseä niskasta kiinni ja kirjoittaa huomenna kirjeen (ihan kunnon postikirjeen) X:sälle. Ja katsoa mitä tulevaisuus tuo. Haluaisin vain asiat sopia hänen kanssaan.  Vaikka tapaaminen venyisikin ensi vuoden puolelle…

Aikainen mato...

Tänään kotimatkalla (kaupasta), alettiin Ollin kanssa puhua joulusta. Juu onhan jouluun vielä aikaa, mutta silti! Tämä tulee olemaan meidän kolmas yhteinen joulu. Ja samalla ensimmäinen joulu, joka vietetään kotona. Minun ensimmäinen joulu, jonka valmistan itse (toki Olli auttaa). Olen jo suunnitellut mitä kaikkea teen. Koristeita täytyy ostaa (mutta vasta ensi kuun lopulla) ja hakea parit muuttolaatikot vielä porukoilta, jostain syystä joulukoristelaatikoilla ei ollut yhtä kiire kuin astialaatikoilla ja kahvinkeittimellä...
Ja samalla reissulla mukaan tarttuu kuusenjalka, kyllä otan sen riskin, että kissat roikkuvat kuusessa.
Mutta se tunnelma, jouluyö, on hiljaista, kuusessa palavat valot, muuten pimeä koti, tunnelma on kaunis.
Mutta jouluhössötys saa luvan odottaa, ainakin kuukauden.

Itsensä kidututusta

Eksyin taas ikean sivuille... Vaikka ääni päässäni sanoo: Kirppikseltä löydät ajan kanssa halvemmalla ja persoonallisempia tuotteita, ja onhan se kierrätystä...
Mutta silti.....................



Olohuone:

Olkkari meillä on periaatteessa tupakeittiötä, eli ois mukavaa että tila jatkuis saman tyylisenä koko oleskelutilassa. "Keittiön" pöytänä meillä on viime vuoden kirppislöytö, vihreä ruokailuryhmä. Kesällä ois suunnitelmissa maalata se uusiksi...

Ikkunoita meillä on kaksi tuossa tupakeittiössä, ja ois se ihan mukavaa jos ne ois samanlaiset, ja näissä ei hintaa nyt niin paljoa ole... 9,99€ muistelisin sen olleen...

Tämä korvaisi meidän nykyisen tv-tason, joka vaihtaisi paikkaa mein yöpöydän kanssa... Hintaa tässä on 19,95 €

Tää sohva ois just passeli meille, 199€, ja siihen saa vaihdettua irtopääliset. Ja ois persoonallisen värinen, tosin koe istunta on suoritettava paikan päällä.





Sohvapöytä on meille jos sukulaiselta luvattu, pappan hitsaama metallipöytä.

Saanan elämää: Miestenhakupäiväkirja päivä 1

Saanan elämää: Miestenhakupäiväkirja päivä 1: Hei, Aloitin miestenhaun tänään. Kirjoitan nyt treffeistäni normaalien miesten kanssa. Ja siitä kuinka treffit sujuivat. Tänään olin ...


hmm... Joo ehkä tässä on syy miksi ihmiset ovat olleet näreissään, kun on nuorena naimisiin menty. Luojan kiitos tuo tyttö tajusi jättää sen miesten miehen :) Tai eihän tossa tiedä kumpi hyväksikäyttää ja ketä. Molemmilla on siihen syyt, ja taitavat molemmat omia etujaan ajaa. Toivon suuresti ettei tämän Saanan tytär joudu kokemaan mitään traumaattista. Tai no jos parilla klikkauksella löytää äidistä alastonkuvia netistä josta ne tuskin koskaan katoavat. Onneksi hänen julkisuuusarvo on toivottavasti laskenut ennenkuin tytär menee kouluun.
Toisaalta onhan lapsi päiväkodissa, ja eivät nuo hoitotädit välttämättä pidä suutaan kiinni tällaisessa asiassa.....

Tai nykyäänhän on normaalia, että naiset joilla on lapsia, poseeraavat he estottomasti alastonsuomessa tai hakevat bb-taloon ja siellä näyttävät humalassa kaikki lävistyksensä....

Mutta tämä taas on vain minun mielipiteeni, ei kenenkään muun.

OhO

Jos olisin tiennyt, että eilinen kirjoitukseni kirvoittaa noin paljon ihmisiä olisin jättänyt sen tekemättä. No selvis ainakin mamma-kerhon vahvuus netissä :) Mua tuskin hyväksytään siihen kun sitten joskus ensi vuoden puolella ehkä rupeamme toivomaan perheenlisäystä, olenhan tökerö, ilkeä, ruma, ja täysin osani ansainnut.
Ovatko ihmiset katkeria jos lupauduin jo 19 vuotiaana naimisiin? Entä sitten jos en halua vapautta nussia joka vastaan tulevaa? Entä jos oikeasti pidän koti-illoista ja ruuanlaitosta (ja jotain perverssiä mielihyvää saan kun kämppä on siivottu)?
No tostahan päästään sitten aiheeseen Olli. Kyllä  minä paha ja ilkeä noita-akka olen lumonnut Ollin, eihän Olli muuten tämmösen rupikonnan kanssa olisi.
Kummasti tiedän monia pareja jotka ovat menneet nuorena naimisiin ja eräätkin viettivät juuri 21vuotis hääpäiväänsä.... Kyllä kariutuuhan nuortenkin avioliittoja, mutta myös vanhempana solmittuja...
Taitaa jostain melko yleisestä syystä tulla tämä, etteivät nuoret mitään osaa ja kaikki on ruusunpunaista ja täysin ruusuilla tanssia (ruusuissakin on piikit)...

Maanantai

Meinasin innoissani ruveta eilen siivoamaan... Raahasin imurin esiin, ja saman aikaan muistin ettei ole pölypussia! No netistä selailin ja tuskastuin kun ei meinannu sitten millään ilveellä löytyä tohon imuriin pusseja...
Onneksi löytyi! Tutustumis hintaankin vielä! 0,99€ mikrokuitupussi, ja ilman postikuluja. Tänään katselin tilausta ja oli jo lähetetty. Kuulemma viel tän päivän aikana saattais tulla postiluukkuun. No jollei tänään niin huomenna sitten...

 Jos tässä pian saisi sitten hieman otettua kämpästä kuvia? Vaikka vielä puuttuukin soffa :( Toiveissa olisi löytää kirppikseltä kulmasohva, semmoinen kunnon löhömöhkö-sohva. Höyrytyskoneella saan sen puhdistettua. Ois ihanaa istua semmosessa ja kattella leffoja ja muuta mukavaa...

Osallistukaa arvontaan!

Arvontaan täältä

Syysloma?

Työssä oppiminen on nyt ohi.
Oikeesti oli hauskaa, huumori kukki hyvin. Ainakin tänään...

Ja ehkä ens viikolla muutama työpäivä tiedossa.

Mutta on sitä hommaa muutenkin suunnitteilla ens viikoksi, siivoilua, pyykkäilyä ja tavaroiden järjestelyä.

22. päivä - Kappale, jota kuuntelen surullisena

Sunnuntai ja Äijäruokaa

Migreeni alkaa hellittää (tai sitten vaan olkapäät alkaa renoutua ja päänsärky hellittää), mutta asiaan.
Lupasin Ollille tehdä vaihteeksi äijä ruokaa.
Ostin uunilenkkiä, ananasta, pekonia ja juustoa.
Pilkoin uunilenkin, pekonin, ananaksen, sipulin ja valkosipulin.
Heitin uunivuokaan ja juustoa päälle.
Uuniin 200c noin. 15-20min. Kunnes juusto on kauniin väristä ja peksu alkaa ruskistua...

Lauantai p

Eipä ole ennen ollut viikonloppu näin tarvittu. Viikon olin työssäoppimassa vanhainkodissa, laitoshuoltajana, ja lihakset ovat muussina... Työ oikeasti on raskasta! Siis aina kun kaikki morkkaa siivoojan hommia, on se aika ruumiillista.. Askelmittari ois kova sana.
Mutta en valita, olen oppinut paljon uutta, saanut jalan työelämän oven väliin.
Vaikka ei nyt laitoshuoltajan ammatti olekkaan mulle just se must juttu, mutta hei se on työtä ja mä itte asiassa pidän siitä (juu kaikki ketä käyny meillä nauraa mun kommentille) ja tosiaan tehdyn työn näkee heti.

Viiko tuli viikko meni

maanantai: Sattuneesta syystä vietin ylimääräsen vapaapäivän kotona, no sain siivottua ja kunnolla sainkin.
tiistai: Mulla oli ihan oikea vapaa päivä ja otin rennosti.
keskiviikko: Kouluun kahdeksi tunniksi ATK:hon, kyrpä otsassani oli niin valtava, että vierustoverinikin varmasti tunsi peeniskateutta, päivän aiheena oli saada powerpoint homma valmiiksi jonka jo viime kerralla sutaisin kokoon.
torstai: Lievä myöhästyminen, ja nuhteet. Silitimme kauluspaitoja ja mä iskin imuria. Koko päivän mun silmää sattui iha hirveesti.
perjantai: Silmässä oli patti (paljastui myöhemmin näärännäpyksi). Ja mun ruuanlaittopari oli myöhässä, ja hänen kuntonsa oli mainio. Tosin hänen ystävänsä aiheutti pahennusta ja päätyi poliisin pahnoille nukkumaan. Äiti, isä ja Ninni tulivat pakoon pikku-veljen synttäreitä.
lauantai: Silmän patti katosi! Mutta kirppiksillä, joissa oli yyper kuiva ilma se silmä kutisi. Oltiin pihatalkoissa, syötiin paljon. Ja tein illalla pizzaa ja katsoin Batman- leffoja.
sunnuntai: Lisää leffoja, laiskottelua ja letkottelua.

Huomenna työharjotteluun :D

21. päivä - Kappale, jota kuuntelen iloisena

Ensivaikutelma hämää

Rupesin miettimään syksyn toista koulupäivää. Saavuin myöhässä kouluun junan takia, ja olin missannut ryhmiin jaottelun. Ainoa ajatus oli päässä, etten halua sen yksin laulavan psykon kanssa samaan ryhmään, ja tietysti siinnä juostessa se, että ei perhana mun kunto on iha paska...
No kun viimein saavuin kouluun ja olin löytänyt jonkun joka ohjasi mut luokkaan... "Voi paska" oli eka ajatus minkä sain, katselin ympärilleni. Tosin samaan aikaan huomasin onnekseni ettei luokassa ollut sitä sekopäätä.
Moni ihmien ei jäänyt mielee, tosin huomasin että vierustoverillani oli hienot korvikset. Ja että luokallamme oli 2 poikaa. Toinen sen näkönen että kun sille sanoo: "pöö" juoksee se pakoon. Ja toinen nooh, eka mieleen tuli joku perkeleen sutenööri. Muutama tytteli oli harvinaisen kova ääninen, muutama ärsyttävän diivamainen ja sitten niitä jotka puhuivat vain pakosta.... Eli hyvin meni se päivä.
Mutta tosiaan ensivaikutelma alkoi murtua pikkuhiljaa.
Sillä juuri tuon "sutenöörin" kanssa heitetään nykyään paskaa läppää. Kova äänisten kanssa suunnitellaan illanviettoja ja diivojen kanssa hengaillaan. Ja yhdestä pakosta puhuvasta on tullut jo ystävä isollä Y:yllä...

Ja oikeesti ei mein luokalla nyt oo ketään ketä ei oikeasti sietäisi yhtään :) Ja osaan jo antaa asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vaikka muutamat läheiset sanovatkin, minun käyttävän tuota tapaa myös heihin...

the list

• Nean kanssa Rossossa kynttiläillalisellä
• Naurupuhelin keskustelu amarillon vessassa
• Bussimatka ongelmat, Abu ei tykkää musta
• Basso vierailu
• Ei syöty Nean kanssa soppaa
• Sain ihanan mekon
• Bussilla keskustaan Nean kanssa
• Keskustasta Pansioon, Nean, Sinin ja Janeten kanssa
• Paniikkikohtaus bussipysäkill
• "bussi älä meeeeee!"
• Änkyräkänninen Kalevi reinot jalassa ja olen suomalainen lippis päässä roikkumassa MUN siiderissä
• Likainen vessa
• Puska pissi bussi pysäkill
• Huokaisu kun päääsikin vaihdolla kotiin kullan kainaloon.

20. päivä - Kappale jota kuuntelen vihaisena

Semmoinen etäpäivä

Meillä oli tänään koulussa etäpäivä, hommana oli joko tehdä ruokaa, siivota tai kahvittaa.
No tein vähän kaikkea, kukapa muukaan meillä siivoaisi tai laittais ruokaa?
Ruuaksi valmistin Broitsu-Pestopastaa. oli hitsin hyvää ja kermaista :)

2	rkl	öljyä
n. 400	g	broilerin fileesuikaleita
1		punasipuli
4		valkosipulinkynttä
6	dl	vettä
2-3	rkl	vihreää tai rucola-pestokastiketta
n. 5	dl	Myllyn Paras Pestopastaa (penne)
n. 2½	dl	ruokakerma 3 juustoa tai kermaa+juustoa
1-2		paprikaa (punainen)
		parmesaanijuustoraastetta
		tuoretta basilikaa

Paista fileesuikaleet, viipaloitu sipuli ja murskattu valkosipuli nopeasti öljyssä wokkipannussa tai isossa kasarissa. Lisää vesi ja pestokastike. Kun neste kiehuu, lisää pasta ja anna kiehahtaa ja sen jälkeen kypsyä 6 min. Lisää kerma ja suikaloitu paprika ja anna kypsyä vielä 2-3 min. Silppua lopuksi joukkoon tai annosten pinnalle tuoretta basilikaa ja parmesanjuustoraastetta. Valmista samalla ohjeella

• Possu-Pestopastaa, korvaa broileri possulla
  
• Lohi-Pestopastaa, korvaa broileri lohella
  
• Kasvis-Pestopastaa, korvaa broileri porkkanalla ja parsakaalilla, myös soija tai tofu sopii
  
• Feta-Pestopastaa, korvaa broileri feta-kuutioilla, lisää vasta lopuksi
  

Resepti: Arja Savela, Myllyn Paras Oy


Siivouksesta nyt tuskin kukaan kiinnostuu, joten eiköhä riitä että tein yleissiivouksen :)

19. päivä - Kappale suosikkilevyltäni

Rakkaan menettäminen

Eilen kaverini ilmoitti, että nyt on hänen vanhan koiransa asiat huonosti
Tämä koira oli jo 13 vuotta vanha, ja eilen kun kaveri oli tullut koulusta oli vanha poika halvaantununt takajaloista. Oli siis edessä "viimeinen ristiretki".
Rupesin etsimään erästä, muistotekstiä, joka helpoitti minua kun rakas pikku pupuni Vanilla siirtyi muutama vuosi sitten ajasta iäisyyteen. Löysin keskustelun kaksplussan sivuilta, ja keskustelua lukiessani törmäsin erittäin kamalaan kommenttiin:

" Anteeksi jo valmiiksi, mutta ei kai koiran kuolema ole niin ylettömän surullinen tapahtuma, että sen kunniaksi tarvitaan oikein muistovärssyjä...?"

Tuo oli kamalaakin kamalampi kommentti, tottahan se voi jollekkin olla, mutta selvästikkään tuo ihmiskunnan saastajäte, ei ole koskaan lemmikkiä omistanut? Ja toivon tosiaan ettei tule koskaan omistamaan.

Monelle ihmiselle, juuri tuo koira tai minun tapauksessa kissat, ei ole pelkästään lemmikeitä he ovat minulle ja monelle muulle rakkaita perheenjäseniä! Itse sain myös kokea nuo kommentit, juuri silloin kun kanini kuoli, Vanilla oli ihka ensimäinen lemmikkini, ja totta kai häneen kiinnyin. Mutta eräänä aamuna tuo pikku tuittupääni ei tullut sormet irroittavalla vauhdillaan aamupalalle, vaan oli nukahtanut ikiuneen pehmopupunsa viereen (kyllä mein pupulla oli pehmopupu kaverina, pupukamuna tunnettu pehmo toimitti unikaverin ja petikaverin virkaa), mutta enhän olisi saanut Vanillaa surra. Eräiltä ilkeämielisiltä ihmisiltä (ja silloiselta pomoltani) sain niin ilkeää kommenttia, että sen oli tarkoitettukin sattua. Oli ilmeisesti hauskaa sanoa irvaillen että oletko vähä surkea ihminen jos tommoisen paistin kuoleminen on paha asia. 

Mietin vaan eikö muka ole ihmisellä oikeutta surra jos hänelle tärkeä olento kuolee?

Tässä vielä löytämäni "runo"

Sateenkaarisilta

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.

Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Kirjoittaja tuntematon...

18. päivä - Kappale, jonka toivoisin kuulevani radiosta

17. päivä - Kappale, jonka kuulen usein radiosta

Nyt on nää kaksi peräkkäistä olleet huonoja... 

En kuuntele radiota usein....

Joten tässä kappale joka on jäänyt mieleen radiosta.

 

Lävistyksistä

Kuva täältä

Hitto kun itken verta katsoessani BB:tä , Terhin hiukset ja lävärit. Jotain aivan ihanaa... Jos olisin johonkin toiseen kouluun nyt hauissa päässyt, olisi varmaan naamaan tullut rautaa lisää..  Nooh, onneksi on kroppaa jäljellä :)
Jaa kasvaahan munkin hiukset kovaa vauhtia. Jos sitten vaikka jouluna sais kuidut päähän?
Ja ja ens viikolla saan korvikset takaisin, kun äiti tulee kylään. Tai samalla tulee myös isi ja Ninni- kissa. Pakoon veljen pippaloita...

Kielikoru ois tossa hakusessa, jossai semmosessa
vaiheessa kun meillä on vähemmä keittiöpäiviä jaksossa. Myöhemmin voikin käyttää siinnä häivekorua. Napalävärikin olisi aikeissa ottaa takaisin. Ja monia ja monia läväreitä olen suunnitellut, ja harkinnut usein.

Jonnan lävärihankinta lista.

Kuva täältä

• Korva korut takaisin. Mulla on ollut vasemmassa korvassa kolme korua ja oikeassa yksi. Ne vaan ovat menneet umpeen kun olin laiska korvisten suhteen.... Olisihan tossa myös haaveena korvaan Helix, Tragus ja Anti-tragus... Ainakin näin aluksi, ja industrial.

1 = Helix
2 = Industrial
3 = Rook
4 = Daith
5 = Tragus
6 = Snug
7 = Conch
8 = Anti-Tragus
9 = Lobe

• Napakoru, se vähän repesi kun Ollin siskon koira hyppäs mahaa vastaan, ehkä olisin voinut antaa sen olla paikalla, mutta sitten ois taas tarttenut varoa sitä ja hoitaa kuntoon....

• Kielikoru, kummasti Ollikin on samaa mieltä että se olisi mulle kiva... Miksiköhän? 

• Nännikoru (jos vaan uskallan sen ottaa kun napakorukin sattui niin perkeleesti)

ja ehkä joitain muitakin, ainakin joskus :)

16. päivä - Kappale, jota rakastin ennen mutta en siedä enää

tää on oikeesti vaikeaa....

en vihaa mitään kappaletta... 

ainakaan mitään ennen rakastamaani.

joten en vastaa kyllä mitään tähän.

Kolme tuntia

Nyt on sitten tasan kolme tuntia että kulta tulee takaisin. Oli viettämässä kumminsa synttäreitä, tosiaan ois ollut mukavaa olla siellä... Viime yö oli vaikea nukkua, varsinkin kun tää on ollut eka viikonloppu erossa puoleentoista vuoteen.
No pian alkaa sitten Ollilla armeija, ja mua oikeesti alkaa ahdistaa. Onneksi olen tutustunut todella mahtaviin ihmisiin tässä viimeisen kuukauden aikana, heitä tulen väkisin raahaamaan mun tykö katsomaan vaikka vaan telkkua mun seuraksi.
Kuume ei ole laskenut paljoakaan, ja olo on muutenkin köhnöinen. Onneksi nuo kissat piristää päivää kummasti. Toinen vetelee naksuja naamariin ja toinen ottaa aurinkoa.

Voihan krapulapäivä.

Tosiaan eilen juhlittiin kaverin täysi-ikäistymistä. Ja meillä sitten istuttiin iltaa juoden ja juoden.
No kissat (Pasi) pelkäs kun väkeä oli kumminkin jonnin verran... Ja melutaso oli kova. Muutamalle tulikin sanottua jokseenkin ilkeästi, mutta mun koti mun säännöt. Itse nautiskelin punkkua ja valkovenäläisiä.... Ja olin pukeutunut kuin Tuksu, mulla oli jopa blondi peruukki.
No tuli siinnä illan aikana tyttöjä pussattua ja läpsittyä pyllyjä. Heitettyä härskiä läppää.
Mutta muuten oli ihan oikeesti mukavaa, vaikka ei sitten baariin päästykkään.
Aamulla oli hauskaa kattella mitä kaikkea oli ihmiset tänne jättänyt.
Oli monia käsilaukkuja, vaatteita, meikkejä, juomia, takkeja (itse olin vienyt joltain "Paavolta" takin), juomia, kihartimia ja auto.

15. päivä - Kappale, joka kuvaa minua

14. päivä - Kappale, jota kukaan ei olettaisi minun rakastavan

Vaikka musiikkimakuni on muutaman vuoden sisällä pehmentynyt silti Slayer ja muut "örinäbändit" saavat pääni heilumaan ja jalat tamppaamaan maata... Ja aina kun puen ylleni repaleiset (äidin vanhat farkut), bändi-paidan ja maiharit, tunnen olevani taas jotain. En ymmärrä mikä siinnä on? Tunnen silloin oloni vahvaksi ja vapaaksi. Ja eipähän mehmetit istu niin helposti bussissa viereen....

Mietintää

Nyt ollaan päätetty Ollin kanssa lykätä lasten hankintaa, parilla- kolmella vuodella. Ensinnäkin haluaisin nämä opinnot suorittaa kerralla kuntoon, ja sen jälkeen hakea amkkiin. Ja Ollilla on samat suunnitelmat, ja tammikuussa Olli tekeekin minusta inttilesken :( ja aikoo näillä näkymin olla siellä koko vuoden. Noh mulla on kädet täynnä töitä koulun kanssa ja suunnitteilla olisi iltalukio.

Tänään koulussa oli kyllä niin erikoista ruokaa että, ruokailun "aiheena" oli karppaus. Ja minä joka olin eilen kiireessä unohtanut merkitä kasvisruuan.... Ja tänään saavuttiin taas Kalen kanssa hieman myöhässä kouluun, ja siinnä kun sateessa kipsuttelin koroissani ja mietin missä luokassa olemme sattui ruoka unohtumaan. Mutta takaisin ruokaan, ruoka oli aika äijä-tyylistä, pekoni-lihapullia (maistuivat kalalle), kanaa (maistui keksille (kookokselle), täytettyjä paprikoita (oli aika hyviä) ja jotain mössöä (oli parasta). Leipä oli semmosta että kun sitä haukkas kuivui koko suu. Jälkkäri oli tomusokerilla kuorrutettu littana muffinssi.

Muuten päivä sujui jotenkin.
Vaikkakin viemärit haisivat koulussamme....

Onnellinen

Minut valtasi outo tunne kun äsken hiippailin hiljaa pimeään makuuhuoneeseen, jossa mies jo nukkuu. Miten olenkaan pienessä ajassa saanut näin paljoa? Nämä kaksi vuotta ovat opettaneet minua hyvin paljon, näiden aikana olen saanut yhden super rakkaan ystävän, Nellan.  Tavannut Ollin, se oli melkein rakkautta ensisilmäyksellä, melkein heti, muutimme yhteen ja tammikuussa tuleekin kaksi vuotta yhteisen katon alla. Viime koulu vuosi, syksy oli aivan mahtavaa aikaa ja ihmiset olivat ihania ja niin ees päin. Tai varmaan silloin jo paskaa puhuttiin aivan yhtä paljon kuin keväällä. Turhaan luotin erääseen ihmiseen... Haavat eivät ole vielä parantuneet.
Kesällä meillä oli hieman kriisiä, mutta siitä selvittiin.
Syksyllä alkoivat uudet koulut, ja itsellä ainakin on ollut kunnia ja ilo tutustua niin moneen mahtavaan persoonaan. Ja muutaman kanssa jo ihan kunnon kavereita ollaan, ja Neaa kehtaan jo nimittää ystäväksi.
Mutta mietin vain että miten mulla on ollut tämä tuuri? Että tuo mies joka kaupassa käydessä ostaa mulle pyytämättä karkkia ja kahvijurkuttia ja mun lemppari olutta? Tuo mies jonka kanssa olen nauranut, itkenyt, tapellut ja tehnyt vaikka mitä ja missä. En edes raaski nyt pukata sitä kylkeen vaikka se kuorsaakin niin että sänky tärisee....

Kulta kyllä tiedät sanomattakin mitä sulle kuiskaan korvaan joka yö kun olet nukahtanut.

Syksy

Alkaa olla syksy, ihanin vuoden aika. Silloin ei ole liian kylmä vielä ja helteet ovat jääneet taakse. Saa pistää mummon tekemät villasukat jalkaan, voi käyttää kumisaappaita ja pian alkavat lehdet sataa... Omenat kypsyvät, perunat nostetaan ja kaikki on värikästä. Ruskan värit ovat jotain niin kaunista ja ihanaa... Ja mikä parasta syksyssä, ensilumen sataminen (vaikka osat sanovatkin sitä talveksi), ja syksyn tuoksu <3

On aina ihana pukea paksut sukkahousut jalkaan, villapaita päälle ja ruveta miettimään missä on pipo ja lapaset. Myös haravointi ja muu syksyinen liikunta on ihanaa. Voin ihan suoraan sanoa: rakastan syksyä!

No onhan joo syksyssä ne huonotkin puolet, märät sukat kengissä joiden reikiä en ole paikannut, kylmä piiskaava sade ja masentuneet ihmiset.

13. päivä - Kappale, josta pitäminen tuhoaa katu-uskottavuuteni

No eihän tää nyt ihan kappalekappale ole mutta tätä laulaa lurittelen aina, niin yksin ollessani ja muiden seurassa. Olin unohtanut myös koko sarjan vuosiksi kun viime maanantainna. eräs luokkalaiseni yllättäen alkoi laulaa : "metsätontun sä opit vielä tuntemaaan....." ja pian muistelimmekin tätä sarjaa....  No nyt tää kappale on soinut päivittäin päässä (ja joskus pulpahtanut ulos kanssa eläjien riemuksi).

Mutta tiedänpähä mitä laulan idolssissa jos se tänne Turkuseen on tulossa :P 

Turhat "julkkikset"

En millään jaksa ymmärtää näitä turhia julkkiksia, joita aina katselemme seiskan kannessa. Julkisuudessa on pakko pysyä keinolla millä tahansa. Ja julkisuuteen tullaan miten vaan, kunhan sinne päästään... Listaan nyt omasta mielestäni turhimmat turhakkeet. Nauttikaa, tai älkää nauttiko, jokaisen heistä perustelen kunnolla.

1. Johanna Tukiainen
Tämä ihan hottabella, joka tuli tunnetuksi kun Ilkka Kanerva lähetteli tälle tursaalle sek... tekstiviestejä. Ja Johannahan meni heti nämä viestit myymään Hymy- lehdelle (lehti jonka ei kelpaa edes paskapaperiksi) ja kaikkihan muistaa mitä silloiselle ulkoministerillemme kävi? Johanna, joka sairastui malariaan, kun luuli ettei malaria tartu häneen. Johanna, joka nappasi ekan vastaan kävelleen spugen ja päräytti tämän kanssa naimisiin. Ja jättää avioero- hakemuksen. peruu sen, Arto jättää hakemuksen ja peruu sen...
Johanna joka leijuu kulkevansa yksityis mersulla, kulkeekin bussilla. Ja nuo sen "lelukoirat" ja hänhän ei oikeasti ole lihava, hänen painonsa vain on noussut lääkkeiden takia hyvin paljon, mutta Johanna ei ole lihava.... Ja kaikista parasta että tämän valopään pikkusisko on myös tunkemassa mukaan julkisuuteen...  Monia muitakin asioita tämä Tuksu on tehnyt, mutta kaikkea en  edes voi itse muistaa :) ja olihan hän raskaanakin, mutta sitten ei ollutkaan,  ja sitten olikin ja taas ei ollutkaan.  Mutta yrittäjyyttä ei tältä tädiltä puutu, on sitä vedetty strippausta, laulettu ja tanssittu ja myyty itseä, saatu Nikki Sixxiltä hotellihuone käyttöön ja aiottu muuttaa pysyvästi Ruotsiin. Hei hei Johanna, ei tule ikävä....

2. (BB) Henna
Apauttia rallaa mun ikänen neitokainen, ja joka paikka niin täynnä silikoonia ja botoxia... Muistan kun Hennasta ekan kerran luin lehdestä (seiskasta), oli tällä ollut jotain sutinaa, erään jalkapalloilijan (en nyt muista kenen) kanssa. Meni pari kuukautta, ja tää asteli BB- taloon. Muistan kuinka kaikki suhtautui jo silloin tähän eukkoon lievällä varauksella, ja Hennahan lensi ulos heti kun se oli mahdollista... No hän tapasi toisen turhakkeen, BB- Antin ja unelmasuhde oli valmis. Kumpikin niin itserakkaita ja itseään kaunistavia. Meni hetki ja nää meni kihloihin. Pian ilmoitettiin että BB-talossa voi mennä naimisiin ja haetaan sinne paria. Muistan sanoneeni äippälle, että kympistä vetoa että Henna ja Antti menee tuol naimisiin. Ja kuinka ollakkaan.... Ja pian otettiinkin ero, tosin sitä ennen oli häämatka jolla nämä ryöstettiin... Onneksi tästä ei ole vähään aikaan mitään kuultu. *koputtaa puuta*


3. Martina Aitolehti
Mitä voi odottaa muijalta joka tulee julkisuuteen salarakkaana? Ja julkaisee toisen salarakkaan kanssa kappaleen nimeltään Salarakkaat? Ei julkisuuden haluinen ei lainkaan.... No jossain vaiheessa tapasi herneaivoisen Hunksin, ja pisti hynttyyt yhteen, noo peruttiin häät kahteen vai kolmeen kertaan? Ja naimisiin mentiin telkkarissa, tottakai. No kun ilmoittivat, pikkuisten jalkojen hellästä tepastelusta, tehtiin sitten odotusajastakin tv-ohjelma, ja tottakai synnytyskin kuvattiin.... Ja hei olihan se Kolmubiankin matka kuvattava... Ja mihinkäs salarakas tavoistaan pääsee. vaihdettiin mies nuorempaan malliin.... Ja nyt sitten laulajana uraa tehdään.....

 4. Saana Parviainen
Nuori ja nätti tyttö. Mutta miehenä vanha karvanen äijä. Ja joka toinen viikko kaikki on niin ihanaa ja auvoista ja seksielämäkin maistuu... Ja sitten kirjoitetaan blogiin, että ero tuli ja parempi niin. Ja seuraavana päivänä k aikki olikin hormoonien syytä ja toivottavasti mahassa on pieni matkustaja... Ja hänhän tekee Jussille lapsen.
 

Ja sokerina pohjalla julkimoksi haluava. Fiia Nyholm....
Oikeasti miten joku voi, ja kehtaa kertoa kaikista seksisutinoistaan? Juu voi voi jos jäkkärit on hälle huumetta. Ja munaa on mukava saada, sitten itketään kun ihmiset haukkuu......

12. päivä - Kappale inhokkiartistiltani

Pullat pystyyn....

Taiteilin sitten kolme pellillistä jättipullia (ei iha Cafe Brahen pullien kokoa). Olen koittanut siivota ja tehdä myös ruokaa. Ruuan laitto onnistui, siivoaminen vielä vaiheessa.... Jos saisin itseä niskasta kiinni kiinnittäisin taulun, kellon ja peilin seinään...
Ja jos jostain löytäis halvalla sohvan ja nojatuoleja.
Ja jos hakis mummulasta semmosen ihanan piirongin.

10 vuotta

Tänään tuli sitten kymmenen vuotta niistä kamalista terrori- iskuista. Itse olin tuolloin 5- luokkalainen pikkuinen lapsi, mutta silti muistan kuinka kamalaa se oli. Ja tottakai aloin itse pelkäämään jos tuo tapahtuisi Suomessa.

Nyt olen aikeissa ruveta kiinnostuksesta lukemaan Koraania, tosin suomennoksessa voi olla hieman joitain kohtia silitetty. Mutta muistelen erään "suomalaisen" imaamin kertoneen, ettei missään kohtaa koraania sanota, että kun tapat toisin uskovia pääset taivaaseen ja siellä sua oottaa lauma neitsyeitä.

Mutta ei se meidänkään valtauskonto aina ole ollut niin kaunista katsottavaa, eihän se sitä vieläkään ole, varsinkaan näiden kiihkouskovaisten päiviräsästen takia.

Kaikista huvittavinta on että periaatteessa näissä kolmessa "suuressa" uskonnossa on samat jumalat, juutalaisten Jahve, muslimien Allah ja kristittyjen jumala. Kristityt ja juutalaiset erosivat vasta Jeesuksen jälkeen ja jumala on sama. Erona se, että toiset pitää Jeesusta messiaana ja Jumalan poikana, ihmiskunnan pelastajana. Toiset vähän sekopäänä muurarina.... Ja muslimeilla Jeesus on yksi profeetoista. Ja taaskin Jumala on sama,

Jos itse saisin valita uskonnon, voi olla etten valitse mitään näistä kolmesta, vaikka minut onkin kasvatettu kristinuskon mukaan. Ei meillä koskaan ole uskontoa korostettu mitenkään, mummulassa luin aina iltarukouksen: "levolle lasken luojani, armias ole suojani. Aamen". Naapurin täti, joka oli ja on vieläkin perhepäivähoitaja ja olin välillä siellä hoidossa, siellä oli ruokaruokous ruuan päätteeksi: "Kiitos Jeesus ruuasta" johon täti vastasi: "tuliko vatsat täyteen"

Eli ei paljoa ole uskontoa mun elämässä ollut, kerran kävin pyhäkoulussa, ala-asteella kävin "Pertin kerhossa" (srk:n tapahtuma aina maanantaisin Virttaalla), rippikoulun kävin, menin isoseksi ja muutenkin pyörin SRKn hommissa, en sen uskon asian takia, vaan seuran. Ja sain sitä kautta monia hyviä ystäviä, muutaman mutkan kautta tapasin myös Ollin.

11. päivä - Kappale suosikkibändiltäni

Hetkinen hei!

Rupesin laskeskelemaan mielessä mitä kaikkea oikeesti tuolla mein entisellä asuinalueella tapahtui vuoden aikana.
Nää ei oo missään järjestyksessä vaan ihan pistin ylös...

1. Seinänaapuri tapettiin, oli löytynyt Jokioislta kuolleeksi hakattuna.
2. Toisessa päädyssä asunut nainen oli kuollut, ja tämän koirat olivat syöneet naiselta kasvot.
3. Yksi sbuge unohti avaimensa jonnekkin ja rikkoi keittiön ikkunansa että pääsi sisää
4. Yhdet hakkasivat koiraansa
5. Toiset taas hakkasivat toisiaan
6. Yksi kaatui niin että päästä näkyivät luut
7. Yksi pummi kello kahden maissa yöllä tulta
8. Yhdet tahtoivat sinaappia
9. Jotkut olivat pöllineet venetrailerin
10. Joku haistoi savua ja sai aikaan kolmen paloauton, ambulanssin ja poliisien tulon. Palomiehet kävi meilläkin.
11. Poliisit kävivät niin usein mein naapurissa että kerran kuulin kun poliisi sanoi toiselle (oli huomannut Pasin ikkunassa) "katos tuolla on taas tuo musta kissa"
12. Kebabbilan setä toi naapuriin kebut ikkunasta.
13. Yksillä oli sohva sohva pihalla
14. Joku oli polttanut pöytänsä
15. Naapurit möi nappeja
16. Toiset naapurit osti niitä
17. Joku huusi aina kännissä SAATANAN OTTO, PERKELEEN OTTO
18. Kerran joku muija huusi kun tuomiopäivän basuuna takapihalla: Vittu mää tiedän että sää oot siellä saatana äijä! Ja sää ämmä mää tuun kattoon sua huomenna ekolle!

Siinnä nyt oli ton verran mitä äkkiseltä muistin.
Eikö kuulosta ihanalta?

Mun tän viikonlopun ohjelma

• Vaatteet kaappiin
• Lakanat yms kaappiin
• Keittiön pöydän välilevyn paikoilleen laitto
• Tiskaus
• Pahviroskat pois
• Kissan ruuan haku
• Pyykkien keräys
• Pyykkikoneen johdon ihmettelyä
• Pullan leivontaa
• Keittiön tavaroiden paikkojen loppu etsintä
• Vierashuoneen verhot
• Vierashuoneen sängyn laitto
• Frendit maratoonin jatko

10. päivä - Kappale, joka saa minut nukahtamaan

ja

Nyt on NIIN perjantai

Juu siis kaikki varmaan huomasi, nyt on perjantai! Ei sinäänsä mitään eroa normaaliin mulla, ei huokuta oikeen ryypätäkkään. Voi tosin liittyä että eilen kallistin kuppia mukavasti. Ja tulin puhuneeni erittäin paljon shaibaa (hävettää niin perhanasti)....

Mutta on ollut melkolailla mukava päivä?
Sainkin tässä kesken kaiken idean tehdä Rorymainen plus miinus lista.
Siis Tämä päivä listana

Plussat

• Ehdin ajoissa kouluun
• Ei ollut krapulaa
• Hauska pari ruuanvalmistuksessa
• Aamupalalla eilistä rahkakakkua
• Laten möksötys kommentit
• Sain aivan ihanan hameen luokkakaveriltani
• Isi tuli kylään
• Tein tortiloita
• Ja oli hyvää kahvia

Miinukset

• Nea ei ollut koulussa
• Koulussa oli kylmä
• Ihmiset meluavat tunnilla ja opettaja huusi koko ajan niin että mun pää halkesi
• Täysi kotimatka bussi
• Lehteä lukeva mummeli bussissa joka huitoi koko ajan sillä lehdellään
• Sekainen koti  

 Eli näemmä oli parempi päivä :D

MUOKKAUS: Juu ja en tarkottanut shaiban puhumisella toisista pahaa puhumista, vaan oikeesti ihan oikeesti tommosta paskakikkeli- juttuja.

9. päivä - Kappale, jota voin tanssia

P

Pakko myöntää että aina kun jossain baarissa (tai kotona) tää pärähtää soimaan rupean tanssimaan! Tosin humalassa tanssin minkä kappaleen tahtiin hyvänsä :D

On kiva päivä taas....

Niin tosiaan tänään oli ihan mukava päivä, mitä nyt aamulla oli lievää informaatio katkoa (kuten myös eilen).  Koulussa aiheutin kummastusta kun opettaja kysyi multa miksi en ollut eilen koulussa, oli lukenut fb:stä kuinka hehkutin mun ja Nellan tapaamista, vastasin:
"Nikon herätyskello ei toiminut"
"Hetkinen miten Nikon herätyskello liittyy sun poissaoloon, vai olenko ihan väärässä näiden asumiskuvioiden kanssa?"
"Juu eikun Nikon piti hakea mut mutta se nukkui pommiin ja unohti mut, ja mulla ei ollut rahaa tulla kouluun... ja netti pätki eikä ollut saldoa, enkä uskaltanut lähteä kävelemään...."

Mutta kyselytunnin jälkeen saimme tehtävän tehdä ryhmätyönä esitelmän siivousvälineestä, valitisimme lattiakuivaimen (tosin mietimme jossain välissä että oltais tehty tyttöimurista (voitte kuvitella mitä tyttöimurista keksivät yyperväsyneet ja kaksimieliset ihmiset)) oli todella mielenkiintoista tietoa, kuten varmaan arvaattekin.

Ruoka vei kyllä kielen mennessään! Muussia, silakkarullia ja jälkkäriksi omenarahka-piirakkaa... ATK tunnit ovat ainakin omalla kohdallani olleet turhia (hei nyt ollaan viimeset neljä tuntia käyty exceliä läpi ja vielä jatketaan), no facebookkailu vierustovereiden kanssa on ihan mukavaa puuhaa, ja opettajan rintakarvat ovat mahtavat!

Tänään myös kävi timpurisetä korjaamassa mein oven, kun sitä ei saanut kunnolla lukkoon, siis ulkoa meni normaalisti niin että vain avaimella saa oven auki. Mutta sisältä saivat kissat (Pasi) oven auki hyppäämällä kahvaan. Voitte kuvitella sitä kauhua kun tultiin kaupasta kotiin ja mein ovi on auki! Ja kissat pihalla, onneksi satoi vettä niin ettei mein hienoperseet uskaltautuneet kuistia pidemmälle.

8. päivä - Kappale, jonka sanat muistan ulkoa

Jotenkin tää kappale on jäänyt kokonaisuudessaan mun mieleeni.  Ja tosiaan pidän tästä kappaleesta paljon.

Vitutus kohtaus tiessään

En tiedä, mutta mun hermot on ollut viime aikoina erittäin kireät. Hermot menee pikku asioista ja vitutus käyrä on koko ajan... Juu tiedän yhden helpoittavan keinon, mutta kun kohta yli kaksi vuotta ollut ilman tupakkaa (jollei muutamia kännisauhuja lasketa) olisi jotenkin typerä ruveta polttmaan, varsinkaan kun rahatilanne ei ole tällä hetkellä mikään maan mainio....

Totta kai ymmärrän että muutto, uusi koulu, uudet ihmiset ja kaikki muu ressaa, eiköhän se tästä? Tosin tammikuuta odotan oikeasti kauhulla, Olli astuu silloin armeijan harmaisiin... Ja tosiaan pisin aika mitä ollaan koko suhteen ajan oltu erossa on ollut edellis kesänä Ollin ollessa rippileirillä apuopena. Silloinkin kävin moikkaamassa Ollia. Mutta tosiaan kun matkaa Säkylään meiltä on ihan mukavasti enkä usko että siihen mennessä olen onnistunut missään asiassa saada oikeasti riittävästi rahaa (ja ylimääräinen menee ensi kesää varten säästöön).

Mutta oikeasti olen onnellinen parista ihmisestä joihin olen tutustunut tämän syksyn aikana (siis onhan meillä mahtava luokka, mutta kolmen kanssa tullaan hyvin toimeen ja huumori kukkii aina), ollaan jo suunniteltu (siis minä olen) että pidettäis leffailtaa, tyttöjen kanssa (ja ehkä Kalevin), olisi mukavaa tosiaan pitää semmoinen Gilmoren Tyttöjen tyylinen leffa-ilta.  Eli paljon ruokaa, monia leffoja, ja kerrankin meillä ois tilaa pyytää ihmisiä yöksikin.

7. päivä - Kappale, joka muistuttaa minua jostain tapahtumasta

Ajatus oli hyvä...

Tosiaan ajattelin että saisin nopeasti kämpän kuntoon ja pyydettyä vieraita kylään... Mutta en jaksa yksin siivota ja laittaa, kun toinen on kaiken vapaa- aikansa koneella. Tuntuu niin turhauttavalta olla se joka tekee ihan kaiken, onneksi koulussa ei ole ollut mitään suurempaa stressiä aiheuttavaa (paitsi kurpitsa esitelmä), mutta onko liikaa vaadittu että toinen tajuaa ilman käskyä hoitaa kotitöitä?
Mutta hei kaksi vuotta tuota olen jaksanut katsella jo :) kai se pian helpoittaa?
Olen myös onnellinen uusista ihmisistä joihin olen tutustunut, muutaman kanssa jo ystävystynyt.

6. päivä - Kappale, joka muistuttaa minua jostain paikasta

Taivassalon leirikeskus. Jotenkin ihana paikka vaikka siellä joutunutkin kestänmään vittupää ihmisiä, paskan puhumista ja juoruilua.

Päivä 5

5. päivä - Kappale, joka muistuttaa minua jostain ihmisestä

... 

Päivä 4

4. päivä - Kappale, joka tekee minut surulliseksi

Yön kappale muistuttaa minua parista rakkaasta ihmisestä jotka olen menettänyt ja kuuntelin tätä kappaletta silloin paljon. Vuonna 2006 menetin kaksi kaveriani pienenen ajan sisällä ja seuraavana vuonna vielä yhden lisää ja häntä muistelin Ari Koivusen kappaleella. Vaikka en nyt suuri Ari fani ole mutta tuosta kappaleesta sain jollain tapaa tukea.

Kuolema tekee taiteilijan, kappale saa minut enemmänkin ahdistumaan ja tuntemaan pelkoa. 

Melkoisen tyhjä kämppä.

Nyt viimeinen blokkaus täältä intiaanikylästä. Melkolailla kaikki on jo pakattu, nyt vaan ootetaan milloin iskä mahtais jaksaa tulla pakun kanssa. Sitten Turkuun, YO-kylästä haetaan avaimet. heitetään kamat Harittuun ajetaan takasin Loimaalle hakeen loput tavarat ja KISSAT sitten palautetaan avaimet ja jei! Hei hei Loimaa.
Tosiaan ei tätä naapurustoa tule yhtään ikävä. Naapurikin oli torstainna löytynyt jostain metsästä kuolleena. Vitsit kuinka ihanan turvallinen asuinalue tää on <3
Ja vitsit mua kututtaa kun Olli, iskä ja äippä oli eile päässy kattoon sinne asuntoon. Oli kuulemma ollut hieno. äää mua oikeesti jännittää. Sais se iskä tulla jo.... Tsiih.

Dag 3

3. päivä - Kappale, joka tekee minut iloiseksi

Koukutuin tähän kappaleeseen heti kun kuulin tän. Ja jotenkin tää piristää ihanasti mun päiviä ja toisinaan jopa lallattelen kun kuuntelen Eriniä. Muutenkin tää Erinin levy on kokonaisuudessaan hyvä.

Päivä 2

2. päivä - Inhokkikappaleeni

Y

Tarviiko mun ees selittää? Ja pakko mun nyt on tännekkin leijua että tää elastinen on suuttunu mulle! Kerran jossai aprillirokissa tää oli esiintymässä enkä tienny kuka elastinen oli. Siin oli viis kaljuu lökäpöksyä. No kun näät käveli keikan jälkeen mein ohi kysyin (ehkä liian kuuluvalla äänellä):

"Maiju kuka noista saamarin paskahousuista on se elastinen?"

No elastinen oli se kuka mulkkas pahiten. 

Taas uudestaan aloitan tämmöisen

1. päivä - Suosikkikappaleeni

 

 

En ole varma onko tämä mun se just suosikkikappaleeni. Mutta ainakin hyvin rakas kappale tää on :)

 

 

 

1. päivä - Suosikkikappaleeni

2. päivä - Inhokkikappaleeni

3. päivä - Kappale, joka tekee minut iloiseksi

4. päivä - Kappale, joka tekee minut surulliseksi

5. päivä - Kappale, joka muistuttaa minua jostain ihmisestä

6. päivä - Kappale, joka muistuttaa minua jostain paikasta

7. päivä - Kappale, joka muistuttaa minua jostain tapahtumasta

8. päivä - Kappale, jonka sanat muistan ulkoa

9. päivä - Kappale, jota voin tanssia

10. päivä - Kappale, joka saa minut nukahtamaan

11. päivä - Kappale suosikkibändiltäni

12. päivä - Kappale inhokkiartistiltani

13. päivä - Kappale, josta pitäminen tuhoaa katu-uskottavuuteni

14. päivä - Kappale, jota kukaan ei olettaisi minun rakastavan

15. päivä - Kappale, joka kuvaa minua

16. päivä - Kappale, jota rakastin ennen mutta en siedä enää

17. päivä - Kappale, jonka kuulen usein radiosta

18. päivä - Kappale, jonka toivoisin kuulevani radiosta

19. päivä - Kappale suosikkilevyltäni

20. päivä - Kappale jota kuuntelen vihaisena

21. päivä - Kappale, jota kuuntelen iloisena

22. päivä - Kappale, jota kuuntelen surullisena

23. päivä - Kappale, jonka haluan soivan häissäni

24. päivä - Kappale, jonka haluan soivan hautajaisissani

25. päivä - Kappale, joka naurattaa minua

26. päivä - Kappale, jonka osaan soittaa jollain instrumentilla

27. päivä - Kappale, jonka toivoisin osaavani soittaa

28. päivä - Kappale, joka saa oloni syylliseksi

29. päivä - Kappale lapsuudestani

30. päivä - Suosikkikappaleeni tähän aikaan vuosi sitten

Pakko taas

• Kuiva ruuat pakattuna [x]
• Yleiskone eteiseen [x]
• Pakkaa loput astiat [x]
• Tiskit [x]
• Ikkunat []
• Imuroi []
• Kylppärin kaappi [x]
• Pyykit [x]
• Roskat kasaan [x]
• Keittiön kaapit [x]
• Keittiön tasot tyhjiksi []
• Paremmat lasit pakattuna [x]
• Vaatehuone puhtaaksi []
• 
  

Tänään on pakko ottaa itseä niskasta kiinni

Siis nyt on pakko kunnolla alkaa siivota! Ainakin jos viikonloppuna Vampulaan mennään. Jos edes saisin olkkarin siivottua? (koriste-esineet pakattua, kaapit tyhjennettyä ja turhat romut roskiin) Ja jos alan tuntea jotain suurta ja mahtavaa halua jatkaa hommaa on seuraava homma imuroida keittiön kaapit, tiskata, imuroida keittiön lattiat.... 

No tänään oli ihan mukava päivä, siivousta oli koulussa, hiukkasen hyviä soijanakkeja ruuaksi. Lievää hermoromahdusta, pettymystä ja menkkakipuja. Raakamaitoa :)

EDIT: klo.21.39 Ja olin reipas! Sain tehtyä kaikki paitsi keittiön imuroinnin! No teen sen huomenna. Nyt palkitsen itseni kahdella siiderillä ja viinirypäleillä. Ja teinhän mä enemmän kuin piti, pakkasin sohvan tavarat kassiin, tyhjensin olkkarin lattiaa (ja koko olkkaria). Ja huomenna aamulla kiikutetaan roskat poijes. HYVÄ MINÄ.


Alan oikeesti uskoa, että saan kaiken valmiiksi.

Postikortit

Tänään posti toikin meille ihan oikean postikortin, ja vieläpä Ausseista asti :) Ihmeesti tommoinen pieni pahvinpala piristää päivää.

Hiljaista on....

Juu tosiaan on hiljaista ollut viime aikoina täällä. No koulu on vienyt mukavasti aikaa ja sitten on ollut muuttopakkausta. Enkä unohda tätä mukavaa flunssaa joka pääsi iskemään yllättäin kimppuuni. Mitään maata järisyttävää ei ole sattunut, koulussa on ollut ihan mukavaa (ainakin vielä) eikä paria psykopaattia enempää ole häiritseviä ihmisiä. 

Ja muutto senkun vaan lähestyy, jaiks. Ja nyt tän flunssan takia ihan miljoona asiaa vielä pakattavana (ja sen että laatikko pula iski) ja suunniteltavana. Saattaa tietty myös asiaan vaikuttaa arkisin kuudelta heräämiset ja neljätä tai viideltä kotiin pääsy (sen jälkeen ohjelmassa kissojen hoito, ruuan laitto, siivous ja muu touhotus) ja kuinkas ollakkaan kello on jo kymmenen. Mutta jos vaikka rupeais yrittämään iltapäivä kahvin avulla saada kirjoitettua jotain päivän tapahtumista ja omista mietteistä.

Sadepäivät kunniaan!

Nyt harmittaa kun mun keltaiset ja kukikkaat kumisaappaat on Vampulassa. Noissa lenkkareissa tuppaa varpaat kastumaan. Mutta ei sateella niin väliä kunhan syksy tulee! Rakastan syksyä (en sen "iiiihanangoottipaskasynkkyyden" takia) on niin ihanaa pukea villapaitoja päälle,  vaihtaa kesäkengät syyskenkiin, juoda lämmintä teetä (ja kahvia), nähdä kauniin värisiä lehtiä ja se syksyn tuoksu! "Uudet" omenat tuoksuu ihanilta. Ja tosiaan saa ruveta käyttämään villasukkia! (tavoitteena olisi kutoa itselle musta-valkoiset säärystimet)

Mutta kyllä se tietty vähä kyrsii kun kesken matkan alkaa tulla vettä kuin Esterin per....hanasti.

Kunnolla käytetty sunnuntai

Olen todella ylpeä itsestäni, olen saanut melkein koko keittiön putsattua! Enää suuria hommia olisi uuninpuhdistus, ja sen takaa ja alta imurointi ja lattian pesu. Nooh, tietenkin sitten täytyy kaapit imuroida ja tasot uudelleen hinkata, jääkaappi ja pakastin sulattaa. Sitten varmaan onkin kaikki valmiina? Ehnaa... Ens viikon ohjelma onkin sitten olkkarin pakkaus (joka onnistuu huomenna isän tuomilla pahvilaatikoilla ja jätesäkeillä), ja lasipöydän pois heitto (jumalaton halkeema, naarmu keskellä) ja sohvan osiin laitto.... Sitten makuuhuone, sieltä vaatteita kasaan, imurointia ja sängynkasausta. Tai sänkyä ei ihan vielä kasaan laiteta se on siinnä viimesenä hommana.

Mutta päätin palkita itseni viettämällä loppu illan katsoen Gilmoren tyttöjä ja lasillisella punaviiniä, unohtamatta juustoperunoita.

Päivä 30 - Soitto listallani

Mulla ei tosiaan ole mitään soittolistalla (kuuntelen tosiaan usein radiota).... 

Päivä 29 - Tähän pyrin

Mahdollisimman nopeasti suoriutumaan koulumatkastani, siis välillä Turun rautatieasema -koulu. Tosiaan kun juna on 7:50 perillä koulu alkaa tasalta. Nooh, jos tänään menee "ekaan" vaunuun junassa suoraan niin ei ole niin pitkää laiturijuoksua... Mutta se siltä, jalat huutaa hoosiannaa (kivoja pikku rappusia), mutta onneksi osaan jo koulumatkan kunnolla ja hyvin :) 

Vielä tee naamariin ja sitten tartteekin etsiä villatakki ja ruveta kenkiä pukertamaan jalkaan :D

Mutta aaah, mein koulussa on aamupala <3

Ei sen näin pitänyt mennä!

Ilmeisesti mulla on ollut viime aikoina ollut liian onnekas. Sain opiskelupaikan, saatiin asunto, saatiin sossuilta tukea... Tänään päätti kohtalo vetää turpaan ja heittää suolaa haavoihin. 

Äiti soitti vajaa tunti sitten ja kertoi että meijän Nipsu pupu on kuollut :(  sitten vielä huomasin että ihminen josta olen jo aiemmin puhunut että mua sattuu niin perkeleesti meidän erkaneminen, niin tämä on muuttanut kauas pois (aiemmin asui Turussa ja aattelin että voitas sitten kokeilla sopia), nyt harmittaa niin vietävästi. Toivon että etanaposti löytäisi hänet, edes jotenkin. Ja saisin rauhan itselleni.

Mutta pakko puhua hieman mukavemmista asioista, käytiin tänään Ollin kanssa allekirjoittamassa vuokrasoppari ja sieltä sanottiin että avaimet saa käteen jo viimeinen päivä! Jees, muuten ois tullut hieman liian kiire saada kämppä tyhjäksi kaikista huonekaluista ja muista hommeleista. Eikä kissojenkaan kanssa tule suurta ongelmaa. Eli tän kuun puolella pääsee nukkumaan uuteen kotiin :) Ihana juttu. 

Päivä 28 - Ikävöin

Antti- kissaani, Antti oli harmaa kolli kissa joka rakasti bataattilaatikkoa (ja kävi syömässä naapurissa päivittäin). Eräänä aamuna sitten Antti ei ollut tullut takaisin "yöjuoksulta", eikä vielä illallakaan tullut. Anttia etsi moni ihminen, naapurin mummot ja papat mukaan lukien. Mutta Anttia ei koskaan löytyt, ei edes ruumista. Suurin epäilykseni on eräs paskapäälandepaukku joka tykkää ammuskella kissoja.

 Toista Anttia ei koskaan tule, kissaa joka potkii pois tuolista jos haluaa siihen nukkumaan, kissaa joka valtaa sängyn pistää muut nukkumaan sohvalla, kissaa joka tiesi olevansa komea, kissaa joka söi pupun ruokaa koska Sirius söi sitä.

 

Päivä 27 - Suosikkipaikkani

Riippuu aivan siitä mitä minä haluan, jos haluan rentoutua ja olla vain hiljaa on paikkani merenranta. Joo sanotaan tosiaan että kaikkein suosikkipaikoin on juuri meren ranta, istua kalliolla ja vain kuunnella ja katsella merta.