Huhuh...

Olipa tänään taas ihana sää... Kuumaa on ollut koko ajan, ja ihan kunnon ukkoskuuro sattui olemaan juuri mein kohdalla. Muutaman kerran iski jonnekkin lähelle... Itse en pidä ukkosesta ollenkaan syytä siihen en tiedä, uskoisin että se tulee lapsuudesta kun oma mummoni pelkäsi aivan hirveästi ukkosta. No hänellä oli syynsä sillä hänen kotitalonsa paloi kerran ukkosen iskusta.

Nyt loppu päivä ollaankin oltu aivan hiestä märkänä, ja lisää hikeä vain nostattaa tieto siitä että jossain vaiheessa pitäisi mennä nukkumaan. Mitenköhän tuo onnistuu? Raahaan varmaan jossain vaiheessa patjan vanhaan peruna/ viinikellariin ja nukun siellä. Ja kaiken kukkuraksi ovat nuo läheisyyden kipeät kissat, vaikka kuinka kuuma olisi pakko nukkua vieressä. Onneksi ovat vielä pentuja,

No leipomisesta ei tullut mitään sillä selkä sanoi työehto- sopimuksensa irti. Joten pistin miehen asialla vatkaamaan muffini taikinaa, itse en valmiista banaanimuffineista perustanut, mutta muut niitä kehuivat. Inhottavia tuollaiset kehut.

Rupesin tänään miettimään myös Joulua. Sillä olen heikkona hetkenä viime jouluna tullut luvanneeksi anopille tekeväni joulumaton, no en ole vielä uhrannut sille kuin ajatuksia. Pitäisi varmaan pistää tuumasta toimeen ja jossain vaiheessa hieman hioa ja lakata vanhat kangaspuut. Siisitiä niiden ympäristö ja ostaa niidet ja kalalankaa. Huoh,,,, Loimikin pitäisi tehdä mutta ei pahemmin ole inspiraatiota. No kun saan aikaiseksi niin syntyy muutama muu matto. No niistä saa hyvät lahjat mummoille ja vastaaville.

Hiljaisuus...

Noniin miekkonen lähti iskän ja veljeni kanssa Loimaalle rompemarkkinoille. Sattuneesta syystä itseä ei kiinnostanut lähteä selkäkipuisena kiertelemään toria. Ostoslistan pamautin mukaan ja jossain vaiheessa kun takaisin saapuvat alan hieman leipoa. Suunnitteilla olisi vanilijapyörykät ja banaanikinuskimuffinit. Muffinssit taion varmaan vasta huomenna sillä tapana on ollut hakea mummoni joka sunnuntai kylään joko syömään tai kahville. Hmm... Kuppi teetä voisi hieman virkistää. Kissat ovat nyt nukkumassa ja vahtivat samalla ikkunan takana olevia kaneja.

Hieman perheestäni.

Ajattelin tehdä pienen kirjoituksen perheestäni. Niin perheeseeni kuuluu aviomies Olli. Ollin kanssa tavattiin viime vuonna ja saman tien huomattiin että ollaan samalla aaltopituudella. Kuukausi siitä niin Olli kosi minua serurakunnan leirillä (ei olla uskovaisia mutta pyöritään seuriksen leireillä ja illoissa) ja siitä sitten alettiin suunnittelemaan häitä. Hääpäiväksi valitsimme heinäkuun 10 päivän. Ja suunnittelu alkoi. Halusimme rennot ja oman näköiset häät. Samoin rahaa ei turhaan paljoa ollut käytettävissä. Joten noin viidenkymmenen hengen häät järjestettiin seurakuntatalolla. Ja kaikki mikä oli mahdollista tehtiin itse. Pitopalvelu oli ainoa minkä tilasimme valmiina.
Hääpukuni ostin Tampereen Morsiusgalleriasta ja toimitus meni hieman tiukille häiden aaton aattona sovitin pukuani ensimmäisen kerran. Onneksi se oli sopiva. Olisin muuten kuulemma päässyt jonojen ohi ja saanut korjaukset puoleen hintaan jos ei olisi ollut oikeaa kokoa. Mutta se sopi kuin hansikas ;)

Häistä ei ollut tarkoitus puhua näin paljoa joten siirrytään lemmikeihin.
Plussa ja Ruu ovat Ollin siskolta adoptoidut kanit. Plussa on noin kolme vuotias hollantilainen jänis ja Ruu leikattu kolmevuotias kääpiöluppa herra. Plussa ja Ruu viihtyvät meillä mainoisti sillä sattuu pihalla olemaan myös todistus aineistoa kuinka nopeasti kanit lisääntyy.
       Nelisen vuotta sitten äitini serkku lahjoitti meille erään leijonanharja vaarin. No eipä aikaakaan kun Saku tyttömme kohtasi Aatun... No siitä muutama poikue tänne päin ja tällä hetkellä leijonanharjoja meillä on 12 ja jokaisella oma kiero luonteensa...

Kissat Pasi ja Ninni ovat SEYn kodittomat sisarukset jotka painiharjoittelevat mielellään keskellä lattiaa, keittiön pöytää, sänkyä... Rauhalliset hetket ovat ihania, tälläkin hetkellä pikku hirviöt nukkuvat, muuten olisi teksti jos vain mahdollista vielä enemmän sekavaa.

Omituisia tuntemuksia....

Nyt ihmetyttää. Siis eilen alkoi menkat kesti pari kolme tuntia ja sinne katosi! Alkaa hieman ihmetyttää. No jos pari viikkoa kattelee viel, jollei silloin ole tapahtunut mitään niin on testin paikka. Kyllähän se toivottu lapsi on vaikka pillerit vielä mukana ovat (liuska jäljellä ja sen verran kalliita että ei turhaan viitsi heittää pois. Ja elämä hymyilee.
Leipomishimo iskee taas, laiskuus kauppaan kävelyä kohtaan tosin on voimakkaampi.
No ei sitä aina tartte herkutella, juustokakkureseptikin oottaa jonossa valmistusta, ja uusi keittokirja odottaa lukemista. Ei pitäis aina kattella kaikkia ihania leivonta sivustoja. Omat suosikit ovat hellapoliisi ja kinuskikissa. Ovat jo parit pullahiiren puremat taltuttaneet.

Mutta ensi viikkoa odotellen kun koulu alkaa. Taas saa kuunnella kuin kännissä ja sopassa ovat teinit olleet. Itse en tuon ikäisenä käytyt kuin yksissä synttäri bileissä´, ja ne oli tarpeeksi minulle. Joskus 17vuotiaana kävinkin "muka kavereiden" kanssa joskus ryyppäämässä mutta onnekseni huomasin että se ei minulle sovi. Nykyään baareissa tulee todella harvoin käytyä. Ja pian harvenee nekin käynnit toivottavasti :) Mutta tosiaan viimeksi baarissa olin omissa polttareissani viime kuussa. Sitä ennen... Hmm... Joskus kevät talvella laivalla miehen ja appiukon kanssa... Mutta on tullut todistettua moneen otteeseen ettei viina mulle sovi. Ja nyt on hyvä syy jollei kokonaan lopettaa niin ainakin vähentää. (Yksi puna/valkoviini lasi ruuan kanssa suuremmissa juhlissa tai kerran kuussa sauna olut)

Mutta palaan takaisin aiheeseen. Olen jo jonkin aikaa tuntenut suurta vauvakuumetta ja seuraillut kaiken maailman keskustelu foormumeita ja käynyt nauramassa suomi24sen teiniäidit foorumulla. Usein kyllä nousee tuskan hiki otsaan kun lukee aloituksia jossa 13vuotias tyttölapsi kertoo olevansa raskaana poikaystävälleen jonka kanssa on ollut yhdessä jo viikon. Ja jokaiselle joka kauniisti tai vähemmän kauniisti yrittää sanoa tyttelille että hän on vielä itsekkin lapsi, antaa tämä älykkyyden ihmelapsi haukut siitä että mitä itte oot niin ruma ettei kukaan mies sua pane....

No kukin taaplaa tyylillään minä taaplaan näin. Taaplatkoon he niin.

Kissat....

Voi ihanaa... Kamera on hajoamassa. Tai ainakaan se ei siirrä kuvia mielellään koneelle. Tai siirtää mutta kone ei niitä tunnista. (Yksi mahdollisuus että jossain koneen syövereissä on parit tupla kuvat) Mutta jotenkin se tarttis saada kuntoon ennen kuin mennään jossain vaiheessa katsomaan pienen pientä ja varmasti suloista serkkupoikaa Turkuun. Ja samalla näkee hänen Isoveljensä Villen 3v joka on oppinut sanomaan PASKA ja pissavauva. Hyödyllisiä sanoja pojalla.
No serkut varmasti laukaisevat jo uinuvan vauvakuumeeni maksimiin... Mutta saas nähdä miten käy :) Vaikka anoppi jo toivookin että tulisi mummoksi :)

Ja tosiaan mun piti puhua kissoista... Pasi ja Ninni ovat melkein mustia kissanpentuja ovatko ne nyt pian neljän kuukauden ikäisiä pikku riiviöitä. Kiivetään tuuletusikkunaa pitkin ylös. Kiivetään jalkaa pitkin ylös. Syödään varpaat yöllä. Mutta on niitä hellyyttäviäkin hetkiä... Kun yksi päivä olin ihan möks möö tuulella niin Pasi tulee syliin ja puskee (ja kuolaa) kasvoja. Ja Ninnillä on joku kumma seuraamis vietti. Perässä hiihdetään väkisin.
Kirjojen luku myös alkaa olla mahdotonta kun pikku kullanmurut roikkuvat kiinni ja painivat hiusteni kanssa.

Noniin sain aasinsillan hiuksiini. Joo ne on viime vuodesta kasvaneet ihan mukavasti. Viime kesänä vallaton poikatukka nyt se on taas semmonen melkein olkapäille ylttyvä tikkurilan värikartta. Jos antaisin niinden kasvaa hieman ilman kestovärjäilyä ja värjäisin sitten omalla värillä. Tai jollain oranssin punaisella. Mustia en jaksa värjätä. Niissä aina on se kamala tappelu että saa värin pois. Varsinkin kun kyllästyn liian helposti väriini. Tänä vuonna niissä on ollut mustaa, värinpoisto blondia, oranssin punaista, pinkin liilaa, kirkuvan punaista (jota olisi viel purkillinen jonka ensi viikolla pistän päähäni kun koulu alkaa. Jos antaisi sitten ihan vain olla minkälainen on. Ainoa homma mitä hiuksilleni aijon varmasti tehdä vielä tänä vuonna on etuhiusten tasoitus. Tai no anoppi rakas sen saa tehdä.

Niin ensi viikolla (hui kamala tasan viikon päästä) alkaa sit koulu (taas) Loimaalla (vaihteeksi) artesaanipuolella vaatetuspuoli. Heh Olli tulee varmaan oleen koko koulun ainoa poika :) Ainakaan siel ei ole enää puuartesaanipuolta? Tai sit oon kattonu iha väärin ne jutut. Aika hassua, tarttee ettiä jostai oma vedenkeitin kouluun. Säästää teerahat sillä. Ja eväät vois tehdä kanssa ite.

Keksejä...

Eilen kun yritin lukea Metsolat kirjaa, tuli keksihimo.No kaapista ei löytynyt keksejä joten päätin tehdä Pirkka- lehden ohjetta mukaillen myslikeksejä. (Kissat apuna) No totta kai siinnä tuli sitten lisättyä liikaa mysliä rasvaan joten aina minulle rakas kananmuna tuli pelastamaan päiväni. (Niin olen kasvissyöjä ja syön kananmunaa (yritti Cruisen Tomppa syödä vaimonsa istukan)) Mutta hyvää niistä tuli! Ihme kyllä ne ovat vielä tallella... No saanpa syödä myös tänään keksejä.


Myslikeksit:

100 g	Pirkka leivontamargariinia
5 dl	Pirkka kilomysliä
1 dl	sokeria
3 rkl	maitoa
2 rkl	siirappia
1 1/2 dl	Pirkka vehnäjauhoja
1 tl	leivinjauhetta

1. Sulata margariini. Sekoita margariinin joukkoon mysli, sokeri, maito, siirappi ja vehnäjauhe-leivinjauheseos.
2. Nostele taikinasta leivinpaperin päälle lusikalla nokareita. Jätä leviämisvaraa. Paista keksejä 175-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.