keskiviikko 19. lokakuuta 2011

OhO

Jos olisin tiennyt, että eilinen kirjoitukseni kirvoittaa noin paljon ihmisiä olisin jättänyt sen tekemättä. No selvis ainakin mamma-kerhon vahvuus netissä :) Mua tuskin hyväksytään siihen kun sitten joskus ensi vuoden puolella ehkä rupeamme toivomaan perheenlisäystä, olenhan tökerö, ilkeä, ruma, ja täysin osani ansainnut.
Ovatko ihmiset katkeria jos lupauduin jo 19 vuotiaana naimisiin? Entä sitten jos en halua vapautta nussia joka vastaan tulevaa? Entä jos oikeasti pidän koti-illoista ja ruuanlaitosta (ja jotain perverssiä mielihyvää saan kun kämppä on siivottu)?
No tostahan päästään sitten aiheeseen Olli. Kyllä  minä paha ja ilkeä noita-akka olen lumonnut Ollin, eihän Olli muuten tämmösen rupikonnan kanssa olisi.
Kummasti tiedän monia pareja jotka ovat menneet nuorena naimisiin ja eräätkin viettivät juuri 21vuotis hääpäiväänsä.... Kyllä kariutuuhan nuortenkin avioliittoja, mutta myös vanhempana solmittuja...
Taitaa jostain melko yleisestä syystä tulla tämä, etteivät nuoret mitään osaa ja kaikki on ruusunpunaista ja täysin ruusuilla tanssia (ruusuissakin on piikit)...

7 kommenttia:

  1. Hei. Älä ota itseesi noista kommenteista. :D Kun nettiin kirjoittaa, sitä yleensä kommentoidaan. Aremmista asioista paljon enenmmän, eikä sinun kirjoitusta hirmupaljon kommentoitukaan.

    Kukaan ei sanonut mitään siihen viittaavaakaan, että olisit jotenkin epäkelpo tuleva äiti.

    Varmasti moni ikäisesi tykkää koti-illoista, kotitöistä ja normaalista arkielämästä (esim. minä :). Kotielämää vietetty pari vuotta ja yhdessä 5, mutta naimisiin ei toistaiseksi ole uskallettu. Varmaan muutaman vuoden päästä. Koko ajan toisesta oppii uutta ja pohditaan kohtaako meidän näkemykset esim. tulevien lapsien kasvattamisesta.

    Moni nuorena naimisiin mennyt pysyy yhdessä, mutta tilastoihin kannattaa tutustua. Karua luettavaa on...

    Kysyisin paljonko te olette puhuneet esim. lasten kasvatuksesta, mahdollisista ongelmista (esim. kehitysvamma) tms. kun kohta suunnitelmista siirrytte toimintaan?

    Terveisin elämään kyllästynyt Anonyymi.

    VastaaPoista
  2. Mahdollisista kehitysvammoista olemme puhuneet, koska sattuu niitä olemaan miehen suvussa jonkin verran. Että olemme valmiit ottamaan sen "riskin" ettei lapsi ole täysin terve.

    Ja kasvatuksesta olemme puhuneet, emme tietenkään niin pitkälle, että osaisimme jo valita lapselle sen oikean päiväkodin, esikoulun, koulun... (Steiner-päiväkodista olemme puhuneet, lukeneet ja kysellyt kokemuksia)

    VastaaPoista
  3. Voi ei... Älä ota itseesi katkerien ja kateellisten panettelua! Onnea teille suhteeseenne :) Ja muistakaahan, että katkeruus se on se joka läpi näkyy ja rumentaa ihmisen kuin ihmisen.

    VastaaPoista
  4. En otakkaan tuo oli vain pieni tunteiden purkaus :) maustettuna vittuilulla ja sarkasmilla...

    VastaaPoista
  5. haha :D sainpa kunnon naurut kun eksyin taas tänne selailemaan sun blogia ja lukemaan näitä viime tekstien kommentteja.. täällähän on raju meno :D

    VastaaPoista
  6. Joo-o mikä meininki täällä ollu :D

    Tsemppiä sulle! Kaikki sympatiat sun puolella!

    VastaaPoista
  7. Juu Cua, kova meno ollut päällä :) Itekki ihan hämmentynyt :D
    Jollain on ollut hauskaa linkitellä mun blogia jonnekkin mammasivustolle ja sieltä tullaan täysillä hyökkäämmään kimppuun.

    Ja Sini, Kiitos :)

    VastaaPoista

Kommentti on aina toivottu