10 vuotta

Tänään tuli sitten kymmenen vuotta niistä kamalista terrori- iskuista. Itse olin tuolloin 5- luokkalainen pikkuinen lapsi, mutta silti muistan kuinka kamalaa se oli. Ja tottakai aloin itse pelkäämään jos tuo tapahtuisi Suomessa.

Nyt olen aikeissa ruveta kiinnostuksesta lukemaan Koraania, tosin suomennoksessa voi olla hieman joitain kohtia silitetty. Mutta muistelen erään "suomalaisen" imaamin kertoneen, ettei missään kohtaa koraania sanota, että kun tapat toisin uskovia pääset taivaaseen ja siellä sua oottaa lauma neitsyeitä.

Mutta ei se meidänkään valtauskonto aina ole ollut niin kaunista katsottavaa, eihän se sitä vieläkään ole, varsinkaan näiden kiihkouskovaisten päiviräsästen takia.

Kaikista huvittavinta on että periaatteessa näissä kolmessa "suuressa" uskonnossa on samat jumalat, juutalaisten Jahve, muslimien Allah ja kristittyjen jumala. Kristityt ja juutalaiset erosivat vasta Jeesuksen jälkeen ja jumala on sama. Erona se, että toiset pitää Jeesusta messiaana ja Jumalan poikana, ihmiskunnan pelastajana. Toiset vähän sekopäänä muurarina.... Ja muslimeilla Jeesus on yksi profeetoista. Ja taaskin Jumala on sama,

Jos itse saisin valita uskonnon, voi olla etten valitse mitään näistä kolmesta, vaikka minut onkin kasvatettu kristinuskon mukaan. Ei meillä koskaan ole uskontoa korostettu mitenkään, mummulassa luin aina iltarukouksen: "levolle lasken luojani, armias ole suojani. Aamen". Naapurin täti, joka oli ja on vieläkin perhepäivähoitaja ja olin välillä siellä hoidossa, siellä oli ruokaruokous ruuan päätteeksi: "Kiitos Jeesus ruuasta" johon täti vastasi: "tuliko vatsat täyteen"

Eli ei paljoa ole uskontoa mun elämässä ollut, kerran kävin pyhäkoulussa, ala-asteella kävin "Pertin kerhossa" (srk:n tapahtuma aina maanantaisin Virttaalla), rippikoulun kävin, menin isoseksi ja muutenkin pyörin SRKn hommissa, en sen uskon asian takia, vaan seuran. Ja sain sitä kautta monia hyviä ystäviä, muutaman mutkan kautta tapasin myös Ollin.