Katsokaa eläintarhaan

Tässä asuinkohteessamme toimii myös päiväkoti, jonne suurin osa ihmistä kulkee ikkunoidemme ohi. Tänään sattui kaiken huippu.
Eräs keski-ikäinen äiti kävelee kahden lapsensa kanssa ikkunan ohi, pysähtyy ja sanoo: "katsokaa tuossa on taas se kissa!" (ei tuossa väliä), mutta sitten nämä muksut painavat naamansa ikkunaan ja möllöttävät siinnä mein Lillaa... Lilla säikähtää, lapsista se pienenpi ja pinkimpi alkaa itkeä. Eikä tässä vielä kaikki, äiti alkaa naputtaa ikkunaa ja hokee kis kis...
Meni mamma noloksi kun avaan kiukkuisena ikkunan ja sanon että Korkeasaari on kyllä Helsingissä ja kysyin heidän osoitettaan jotta voin tulla katsomaan apinoita...

Noin siiinnä on meidän eläintarhamme asukkaat...

Meidän Pasi poitsu

Lilla epäilee jotain...

Oli se namitikku!

Mitä sä siinnä sähellät...

Päivä kanssa kattiloiden

Tosiaan viikonloppuni alkoi eilen, tänään olen saanut kaivattua omaa aikaa. Kyllä parisuhteessakin ihmiset haluavat aina välillä olla yksin. Tai ainakin minä haluan, ja tarvitsenkin omaa aikaa. Omaa aikaa jollloin saan olla hiljaa, saan kuunnella huonoa musiikkia, saan olla ajatusteni kanssa...

Eilen oli jotenkin kamalan väsyttävä päivä vaikkei mitään erikoista edes ollut koulussa. Toisaalta oksennus ennen koulua Aschanin vessaan oli mielenkiintoinen, liekkö heillä ollut jotain outoa teetä vai mikä aiheutti huonon oloni? Muuten eilinen aamupäivä oli mukava. Luin rauhassa iltapäivälehdet ja sitten reffasin Ritan ja me menimme ajoissa kouluun, bussissa Janette istui, eli pahimmat, "hups olen myöhässä sori" opiskelijat olivat ajoissa :)

Myös epäillyt salasuhteet saivat naurunkyyneleet ihmisiltä ja energisyyteni aiheutti rinnakkaisluokan poikasissa hieman kummastusta. Myös vihastusta aiheutti muutamien ihmisten selkeä kaksinaamaisuus, itse kokeilen pysyä tilanteesta ulkona ja olematta haukkumatta ketään ketä kutsun ystäväkseni.
Myös ikuinen kysymys nousi pintaan, missä iässä ihmisiltä loppuu se saakelin "vink vink" hymyily jos muija ja jätkä on kavereita? Kyllä mein Kalevi siinnä vaiheessa on aika sonni jos tota kaavaa käyttää...

Semmoinen päivä

Huonosti nukuttu yö… Aamulla noustessani puoli kuusi täräytän jalkani lattiaan. Kävely sattuu aivan perhanasti, palelen kuin mikä ja päätä särkee.  Jään kotiin nukkumaan, en tuossa kunnossa todellakaan rupea yhtään minnekkään kävelemään. Päivää piristivät monet onnittelut ja rakkaan tuoma kahvi vuoteeseen. (myöhemmin saatu suklaalevy se vasta mut sai hymyilemään).

Kissat olivat aivan hupsuja apinoita taas, mihinkään en saisi mennä ilman vahtipalvelua. Vessaankin Pasi haluaa mukaan, ja lavuaarin hana on pakko avata, Pasi kun haluaa leikkiä vedellä. Ja Lilla katselee ikkunasta kuinka naapurin lapset leikkivät pihalla. Toisaalta ikkunan takana ruokailevat tali- ja sinitiaiset saattavat myös houkuttaa…

Huomenna meillä olisi tiedossa keittiöpäivä, eli koko päivä seisten. Jos oikein muistan mulla on huomenna tiskivuoro, no ei väliä, se oikeastaan on helpoin homma. J

Olen  myös miettinyt jos tekisin minun päivä postauksen joskus (jos kameran ens tai seuraavalla viikolla saisin)? Monessa lukemassani blogissa olen niitä nähnyt, ja jotenkin se on jäänyt kutkuttelemaan minuakin… Osaisinko tehdä sen. No aamunaama kuva ei mulla eroa varmaan mitenkään päivänaama kuvaan, kun en meikkiä juuri koskaan käytä. Mutta olisi mukava kuvata vähän kaikkea, ja tietty kuvan jälkee pistää heti muistiin miksi se kuva on otettu ja mitä siinnä tapahtuu…

Ja huomenna on tiedossa myös isä-päivä! Ja ilmeisesti jonkun pienen lahjan saan, ja ainakin saan mummon kutomat villasukat. Villasukkia käytän melkein aina kotona, jotenkin täällä vetää ja lattiat ovat pirun kylmät tai no kesälläkin kärsin palelevista jaloista.

Sekametelisoppa

Hetken hiljaiuus, hetki iltateen kanssa.

Huomenna taas alkaa paluu arkeen, aika kovalla iskulla tosin, huomenna kävelen kouluun (ja takaisin) matkaa tulee aamulla reilut 7 km…  No ei voi mitään, toisaalta, en kyllä jaksaisi huomisen turhuuden takia sitä lenkkiä tehdä.  No onhan meillä 8-16 koulua mutta, harvemmin me niin myöhään ollaan oltu vaikka niin ois lukkarissa seissyt.  

 Eniten harmittaa se että luokalla läheisimmäksi tullut on joutunut lopettamaan opinnot (liikaa sairasloma poissaoloja (kummasti muutamalla yhtä paljon ja nämät hanhet vaan jatkavat)). Ja nyt on aivan luvattoman pitkä aika venähtänyt, etten häntä ole nähnyt.  

Ja huomennahan vanhenen, outoa viettää synttäreitä ilman porukoita.  Kerran sen olen tehnyt, tosin silloin olin Ollin porukoilla. Viime vuonna emännöin itse ensimmäiset syntymäpäivä- kahvitukseni. No onneksi on aikaa miettiä nyt minkä kakun teen, amerikkalainen juustokakku on kyllä mun oma lempikakku. Suklaakakkuihin tuli traumat eräänä isänpäivänä, mummo oli tehnyt aika suklaista kakkua.

Mutta en kiellä, on mukavaa mennä kouluun. Nähdä ne jo tutuiksi tulleet naamat ja saada ilmainen ruoka (ja aamupala). Toisaalta muutaman naamaa en todellakaan haluasi nähdä. 

Itku meinaa vaan tulla kun miettii viime vuotta, ja kuinka hyvä ystävä mulla silloin oli. Mokia tuli tehtyä puolin jos toisin. Itse taisin silloin lopulta suuttua kunnolla, en pitänyt siitä että jos puhun henkilölle X mun henkilökohtaisia asioita, että henkilö X kertoo ne miehelleen, joka niistä asioista vittuilee Ollille. Meni muutama kuukausi etten sietänyt henkilö X:sää silmissäni. Kesän tullen aloin kuitenkin kaivata häntä, monesti olin ajatellut: ”tästä täytyy kertoa X:sälle” tai jotain vastaavaa. Olimme kuin sielunsiskokset. Luonteemme ja arvomme olivat samanlaiset ja menneisyytemme. Molemmat olimme vuodessa kusseet asiat, ja molemmilla oli mies pelastanut kuilun reunalta. 

Nyt päätin ottaa itseä niskasta kiinni ja kirjoittaa huomenna kirjeen (ihan kunnon postikirjeen) X:sälle. Ja katsoa mitä tulevaisuus tuo. Haluaisin vain asiat sopia hänen kanssaan.  Vaikka tapaaminen venyisikin ensi vuoden puolelle…

Aikainen mato...

Tänään kotimatkalla (kaupasta), alettiin Ollin kanssa puhua joulusta. Juu onhan jouluun vielä aikaa, mutta silti! Tämä tulee olemaan meidän kolmas yhteinen joulu. Ja samalla ensimmäinen joulu, joka vietetään kotona. Minun ensimmäinen joulu, jonka valmistan itse (toki Olli auttaa). Olen jo suunnitellut mitä kaikkea teen. Koristeita täytyy ostaa (mutta vasta ensi kuun lopulla) ja hakea parit muuttolaatikot vielä porukoilta, jostain syystä joulukoristelaatikoilla ei ollut yhtä kiire kuin astialaatikoilla ja kahvinkeittimellä...
Ja samalla reissulla mukaan tarttuu kuusenjalka, kyllä otan sen riskin, että kissat roikkuvat kuusessa.
Mutta se tunnelma, jouluyö, on hiljaista, kuusessa palavat valot, muuten pimeä koti, tunnelma on kaunis.
Mutta jouluhössötys saa luvan odottaa, ainakin kuukauden.

Itsensä kidututusta

Eksyin taas ikean sivuille... Vaikka ääni päässäni sanoo: Kirppikseltä löydät ajan kanssa halvemmalla ja persoonallisempia tuotteita, ja onhan se kierrätystä...
Mutta silti.....................



Olohuone:

Olkkari meillä on periaatteessa tupakeittiötä, eli ois mukavaa että tila jatkuis saman tyylisenä koko oleskelutilassa. "Keittiön" pöytänä meillä on viime vuoden kirppislöytö, vihreä ruokailuryhmä. Kesällä ois suunnitelmissa maalata se uusiksi...

Ikkunoita meillä on kaksi tuossa tupakeittiössä, ja ois se ihan mukavaa jos ne ois samanlaiset, ja näissä ei hintaa nyt niin paljoa ole... 9,99€ muistelisin sen olleen...

Tämä korvaisi meidän nykyisen tv-tason, joka vaihtaisi paikkaa mein yöpöydän kanssa... Hintaa tässä on 19,95 €

Tää sohva ois just passeli meille, 199€, ja siihen saa vaihdettua irtopääliset. Ja ois persoonallisen värinen, tosin koe istunta on suoritettava paikan päällä.





Sohvapöytä on meille jos sukulaiselta luvattu, pappan hitsaama metallipöytä.

Saanan elämää: Miestenhakupäiväkirja päivä 1

Saanan elämää: Miestenhakupäiväkirja päivä 1: Hei, Aloitin miestenhaun tänään. Kirjoitan nyt treffeistäni normaalien miesten kanssa. Ja siitä kuinka treffit sujuivat. Tänään olin ...


hmm... Joo ehkä tässä on syy miksi ihmiset ovat olleet näreissään, kun on nuorena naimisiin menty. Luojan kiitos tuo tyttö tajusi jättää sen miesten miehen :) Tai eihän tossa tiedä kumpi hyväksikäyttää ja ketä. Molemmilla on siihen syyt, ja taitavat molemmat omia etujaan ajaa. Toivon suuresti ettei tämän Saanan tytär joudu kokemaan mitään traumaattista. Tai no jos parilla klikkauksella löytää äidistä alastonkuvia netistä josta ne tuskin koskaan katoavat. Onneksi hänen julkisuuusarvo on toivottavasti laskenut ennenkuin tytär menee kouluun.
Toisaalta onhan lapsi päiväkodissa, ja eivät nuo hoitotädit välttämättä pidä suutaan kiinni tällaisessa asiassa.....

Tai nykyäänhän on normaalia, että naiset joilla on lapsia, poseeraavat he estottomasti alastonsuomessa tai hakevat bb-taloon ja siellä näyttävät humalassa kaikki lävistyksensä....

Mutta tämä taas on vain minun mielipiteeni, ei kenenkään muun.

OhO

Jos olisin tiennyt, että eilinen kirjoitukseni kirvoittaa noin paljon ihmisiä olisin jättänyt sen tekemättä. No selvis ainakin mamma-kerhon vahvuus netissä :) Mua tuskin hyväksytään siihen kun sitten joskus ensi vuoden puolella ehkä rupeamme toivomaan perheenlisäystä, olenhan tökerö, ilkeä, ruma, ja täysin osani ansainnut.
Ovatko ihmiset katkeria jos lupauduin jo 19 vuotiaana naimisiin? Entä sitten jos en halua vapautta nussia joka vastaan tulevaa? Entä jos oikeasti pidän koti-illoista ja ruuanlaitosta (ja jotain perverssiä mielihyvää saan kun kämppä on siivottu)?
No tostahan päästään sitten aiheeseen Olli. Kyllä  minä paha ja ilkeä noita-akka olen lumonnut Ollin, eihän Olli muuten tämmösen rupikonnan kanssa olisi.
Kummasti tiedän monia pareja jotka ovat menneet nuorena naimisiin ja eräätkin viettivät juuri 21vuotis hääpäiväänsä.... Kyllä kariutuuhan nuortenkin avioliittoja, mutta myös vanhempana solmittuja...
Taitaa jostain melko yleisestä syystä tulla tämä, etteivät nuoret mitään osaa ja kaikki on ruusunpunaista ja täysin ruusuilla tanssia (ruusuissakin on piikit)...

Maanantai

Meinasin innoissani ruveta eilen siivoamaan... Raahasin imurin esiin, ja saman aikaan muistin ettei ole pölypussia! No netistä selailin ja tuskastuin kun ei meinannu sitten millään ilveellä löytyä tohon imuriin pusseja...
Onneksi löytyi! Tutustumis hintaankin vielä! 0,99€ mikrokuitupussi, ja ilman postikuluja. Tänään katselin tilausta ja oli jo lähetetty. Kuulemma viel tän päivän aikana saattais tulla postiluukkuun. No jollei tänään niin huomenna sitten...

 Jos tässä pian saisi sitten hieman otettua kämpästä kuvia? Vaikka vielä puuttuukin soffa :( Toiveissa olisi löytää kirppikseltä kulmasohva, semmoinen kunnon löhömöhkö-sohva. Höyrytyskoneella saan sen puhdistettua. Ois ihanaa istua semmosessa ja kattella leffoja ja muuta mukavaa...

Osallistukaa arvontaan!

Arvontaan täältä

Syysloma?

Työssä oppiminen on nyt ohi.
Oikeesti oli hauskaa, huumori kukki hyvin. Ainakin tänään...

Ja ehkä ens viikolla muutama työpäivä tiedossa.

Mutta on sitä hommaa muutenkin suunnitteilla ens viikoksi, siivoilua, pyykkäilyä ja tavaroiden järjestelyä.

22. päivä - Kappale, jota kuuntelen surullisena

Sunnuntai ja Äijäruokaa

Migreeni alkaa hellittää (tai sitten vaan olkapäät alkaa renoutua ja päänsärky hellittää), mutta asiaan.
Lupasin Ollille tehdä vaihteeksi äijä ruokaa.
Ostin uunilenkkiä, ananasta, pekonia ja juustoa.
Pilkoin uunilenkin, pekonin, ananaksen, sipulin ja valkosipulin.
Heitin uunivuokaan ja juustoa päälle.
Uuniin 200c noin. 15-20min. Kunnes juusto on kauniin väristä ja peksu alkaa ruskistua...

Lauantai p

Eipä ole ennen ollut viikonloppu näin tarvittu. Viikon olin työssäoppimassa vanhainkodissa, laitoshuoltajana, ja lihakset ovat muussina... Työ oikeasti on raskasta! Siis aina kun kaikki morkkaa siivoojan hommia, on se aika ruumiillista.. Askelmittari ois kova sana.
Mutta en valita, olen oppinut paljon uutta, saanut jalan työelämän oven väliin.
Vaikka ei nyt laitoshuoltajan ammatti olekkaan mulle just se must juttu, mutta hei se on työtä ja mä itte asiassa pidän siitä (juu kaikki ketä käyny meillä nauraa mun kommentille) ja tosiaan tehdyn työn näkee heti.

Viiko tuli viikko meni

maanantai: Sattuneesta syystä vietin ylimääräsen vapaapäivän kotona, no sain siivottua ja kunnolla sainkin.
tiistai: Mulla oli ihan oikea vapaa päivä ja otin rennosti.
keskiviikko: Kouluun kahdeksi tunniksi ATK:hon, kyrpä otsassani oli niin valtava, että vierustoverinikin varmasti tunsi peeniskateutta, päivän aiheena oli saada powerpoint homma valmiiksi jonka jo viime kerralla sutaisin kokoon.
torstai: Lievä myöhästyminen, ja nuhteet. Silitimme kauluspaitoja ja mä iskin imuria. Koko päivän mun silmää sattui iha hirveesti.
perjantai: Silmässä oli patti (paljastui myöhemmin näärännäpyksi). Ja mun ruuanlaittopari oli myöhässä, ja hänen kuntonsa oli mainio. Tosin hänen ystävänsä aiheutti pahennusta ja päätyi poliisin pahnoille nukkumaan. Äiti, isä ja Ninni tulivat pakoon pikku-veljen synttäreitä.
lauantai: Silmän patti katosi! Mutta kirppiksillä, joissa oli yyper kuiva ilma se silmä kutisi. Oltiin pihatalkoissa, syötiin paljon. Ja tein illalla pizzaa ja katsoin Batman- leffoja.
sunnuntai: Lisää leffoja, laiskottelua ja letkottelua.

Huomenna työharjotteluun :D