Rupesin miettimään syksyn toista koulupäivää. Saavuin myöhässä kouluun junan takia, ja olin missannut ryhmiin jaottelun. Ainoa ajatus oli päässä, etten halua sen yksin laulavan psykon kanssa samaan ryhmään, ja tietysti siinnä juostessa se, että ei perhana mun kunto on iha paska...
No kun viimein saavuin kouluun ja olin löytänyt jonkun joka ohjasi mut luokkaan... "Voi paska" oli eka ajatus minkä sain, katselin ympärilleni. Tosin samaan aikaan huomasin onnekseni ettei luokassa ollut sitä sekopäätä.
Moni ihmien ei jäänyt mielee, tosin huomasin että vierustoverillani oli hienot korvikset. Ja että luokallamme oli 2 poikaa. Toinen sen näkönen että kun sille sanoo: "pöö" juoksee se pakoon. Ja toinen nooh, eka mieleen tuli joku perkeleen sutenööri. Muutama tytteli oli harvinaisen kova ääninen, muutama ärsyttävän diivamainen ja sitten niitä jotka puhuivat vain pakosta.... Eli hyvin meni se päivä.
Mutta tosiaan ensivaikutelma alkoi murtua pikkuhiljaa.
Sillä juuri tuon "sutenöörin" kanssa heitetään nykyään paskaa läppää. Kova äänisten kanssa suunnitellaan illanviettoja ja diivojen kanssa hengaillaan. Ja yhdestä pakosta puhuvasta on tullut jo ystävä isollä Y:yllä...
Ja oikeesti ei mein luokalla nyt oo ketään ketä ei oikeasti sietäisi yhtään :) Ja osaan jo antaa asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vaikka muutamat läheiset sanovatkin, minun käyttävän tuota tapaa myös heihin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti on aina toivottu