Klemppa

Laiskuus on perseestä.

Pakko ottaa ittä niskasta kiinni ja käydä hommiin.  Mutta kun hikoan kuin pieni possu, ei siinnä paljoa jaksaisi muuta tehdä kuin lukea kirjaa ja nauttia näistä muutamista lomapäivistä.

Ei kyllä oikeasti tänään ajon hommailla ja siivoilla (pyykkikone jo pyörii). Ja sitten ollaan jo voiton puolella kun tuo ruhjake sänky on vierashuoneessa. Nyt vaan jurpii kissan aiheuttama haava jalkapohjassa… Ja se etten voi ottaa enää mahallani aurinkoa, selällään olokin oli vaikeaa ja rupesi sitten sattumaan niin maan perusteeliisesti kun kokeilin nousta ylös.

Mutta kyllä sää on ihana! (nyt on mukavaa kun on tuo 20astetta, sitten kun kiipii taas sinne 30 asteeseen, alan itkemään. Muistan kuinka hirveä viime kesäkin oli, silloin ei ees makkaria voinut tuulettaa kun spurgut piti pippaloitaan ja tappeluitaan naapurissa ja se möly oli hirveä. Ja nyt täytyykin rakentaa jotain kissaverkko systeemiä makkarin ikkunaan, että saadaan tuuletettua.

Tällä viikolla olisi myös suunnitteilla Vampulan reissu, kun kesällä ei pahemmin ehdi sinne mennä kun on töitä. (ja nyt on tämä pikku loma tässä), niin lupauduin auttamaan ikkunoiden pesussa.

Kivaa postia

Tänään sitten odotti postilaatikossa, saapumisilmoitus. Äityyspakkaus on noudettavissa! Mehän haettiin se heti kotiin.

Paketti on upea!

Vaikka värit eivät olekaan niin tyttömäisiä, ei se mua haittaa. Onneksi eivät ole pelkästään valkoisia, porkkana pukli kun ei lähde sitten millään irti. Ja sopivathan vihertävän siniset ja harmaat myös tytölle. Mikä valitus siitäkin olisi tullut jos olisikin ollut esim. oranssia, punaista ja liilaa?

Vielä ei mikään noussut ykkössuosikiksi (tarvitsee toisen ja rauhallisemman katselukerran).

Mutta ainakin lakanat miellyttivät minua,  raidalliset ja kuviolliset bodyt. Myös kestovaipat ja – liivinsuojat olivat mukava lisä.

Kyllä tuota listaa lukiessa rupesi hieman silmät pyörimään, ja ihmettelemään miksi ihmiset niin paljon valittaa pakkauksesta? Paljonko alettaisiin valittaa sitten kun pakkausta ei enää saisikaan?

Ensinäkemältä mikään ei meillä jää pitämättä pitämättä. Tai ole turhaa.

Ja ainakin omasta mielestä näin pika hiplauksella olivat laadukkaita, toki kaikki käyn vielä rauhassa läpi.

Eikä tässä vielä kaikki.

VAU kerhon tutustumispaketti (ilmainen) oli tänään myös postilaatikossa.

Siitä löytyi pehmokirjoja, kovakantinen pikkukirja ja pehmoiset nopat.

Hitto kun sais vaan tämän hirveän yskän hellittämään. Viime yönäkin tuli uni vasta joskus kolmen maissa, ja kuuden jälkeen heräsinkin. Kummasti silti olen pirteänä ollut. Tai no lukenut kirjaa.  No huomenna otan itseäni niskasta kiinni ja pidän kunnon siivouspäivän (sama oli viime viikolla silloin vain siirreltiin tavaroita ja aiheutettiin suurempi sotku) ja roudataan painava ”vierassänky” toiseen makkariin.

Voikin olla kätevää sitten kesällä jos hikoan ja kierin unissani kuin possu, että saan nukkua muutaman yön ilman O:ta ja kissoja (hmm… kato ku mein kissat pysyykin poissa)

Jos huomenna on yhtä ihana päivä rantaudun kyllä pihalle kirjan kanssa. (siinnä siivouksen lomassa) Jos saisi samalla aurinkoa pintaan...

Ja huomenna vois kans kuvailla jotain juttuja :)

APUA!

Miten minä, minä joka kavahdan lapsen väsymysitkua, kestän sen itse? Kaikkialla esillä olleet tiedot synnytyksen jälkeisestä masennuksesta peloittaa. Mitä jos minä masennun? Tiedän turha sitä on nyt vielä jossitella, mutta silti pelkään että itselle paukahtaa päälle masennus, lapselle koliikki…

Hermoni ovat nyt viime aikoina olleet aivan liian kireällä, ja muutenkin olotila ei ole ollut mainio… Itkukohtauksia saan pienemmästäkin asiasta, tiuksin ja olen ilkeä…

Väsymys on myös ollut hirveää, uskon sen johtuvan Hb arvoista, jotka tosiaan olivat matalat maanantainna viimeksi näytti 114, vaikka onhan se noussut siitä 108, mutta silti kun olen tosiaan tottunut siihen 139Hb arvoon.

Sillisalaattia

Jesh!

O sai töitä kesäksi! Tämä tarkoittaa sitä että vihdoin on varaa tehdä IKEA reissu. O onkin kironnut liian pientä tietokonepöytää (ja en mäkään hulluna ole siihen) jo pitkään. 

Itse olen itkenyt liian vähäistä kirjahylly tilaamme, kasa kirjoja kaapin kätköissä, ja iso kasa kirjojani on vielä Vampulassa.  (myös toiveissa olisi päästä eroon varmaan 70-luvulta peräisin olevasta kuusiosaisesta hyllyhirvityksestä kokonaan…)

Ja kai sitten ikeasta jotain muutakin eksyy mukaan…

Hoitopöytää silti metsästämme ensin käytettynä jostain.

 Makkariin ois tosiaan mukava saaha jotain luksusta ja extraa....                  

Eilen O yllätti mut täydellisesti, kaupassa käydessä kysyin: ”mitä huomenna sit syödään? (itse pohdin lasagnea tai vastaavaa), O vastaa: ”Vaikka tonnikala-salaattia, makaronilla, salaatilla ja tomaatilla!”

Ja ne jotka tietää, O:n niin voivat allekirjoittaa hänen isänsä kommentin: ” O ei taida syödä kasviksia muuten kuin ne mitkä on Big Macin välissä…”

Mutta on joku terveys kärpänen mein isiä purrut. Työmatkat aikoo pyöräillä, kaupasta oma aloitteisesti ostaa tuorekurkkua.

Miten onnistuisi äiteen ravinnon muuttaminen? Vaikka syön terveellisesti, en ole kunnolla vieläkään) oppinut suhtautumaan syömään ”kahden edestä” tai säännöllisesti. Saatan olla puoli päivää syömättä, ja sitten vedellä pizzan, ja sitten voida pahoin kun tyhjä maha ei semmoista kestä. Myös omenoita menee varmaan vähintään kilo parissa päivässä jos innostun.

Koulussahan syön joka päivä (no nyt keväällä paljon kursseja jotka on mulla hyväksiluettuna, ettei tälläkään viikolla ollut kuin eilinen päivä koulua), aamupalaksi puuroa (ainakin kokeilen) ja sitten lämpimän ruuan päivällä. Mutta kotona sitten taas, tyydyn puputtamaan jotain ei niin terveellistä. ( juu äsken meni kuppi kahvia ja possumunkki)

Pakko se on opetella syömään kunnolla? Onneksi töissäkin saa aamulla syödä puuroa (ja on namimpaa kuin koulussa) ja myös lämpimän ruuan saan. (ja paljon kahvia)

Jos opettelisi sitten tekemään ruokaa myös kotona (en tajua kun tykkään ruuanlaitosta, mutta koulussa se on semmoista pakkopullaa. Ja niin hassusta syystä kuin se että olen hyvä, niin joudun tekemään tuplaten kuin eräät. Pakko taas itkuraivota yhdestä mein luokkalaisesta 32 (ellei jopa nyt 33) vuotiaasta, naisesta joka ei tosiaan ole tehnyt yhtään mitään sitten peruskoulun jälkeen, ja näin kun ekaa kouluvuotta on jäljellä pari viikkoa, ei vieläkään osaa pestä purjoa (ei edes tunnista sitä), ei osaa käyttää tiskikonetta, etsii kananmunia siivouskomerosta...

Ei siinnä kohtaa paljoa naurata kun itse taistelee pyörtymistä ja oksentamista vastaan, tehden vaikka ja mitä ja tämä lusmuilemalla (olemalla typerä) saa keittää kanamunia.

Kyllä kyllä, ymmärrän että hänellä saattaa olla joku pieni oppimisongelma, ei sillä väliä ole. Mutta kun meidän rinnakkaisluokka on juuri tuommoinen ns. erityisluokka… Ja kaiken huipuksi meidän luokalla on yksi tyttö joka on ollut erityisluokalla yläasteella ja hän osaa (tai ainakin yrittää) tehdä hommat eikä lusmua.

Taas katosi hieman aihe…

Oli vain pakko avautua…

Huomenna olisi edessä Tampereen reissu, ja rakkaan ystävän tapaamista. Välillä oikeen hävettää kun kaukana asuvia ystäviä näkee niin harvoin, vaikka Tampereellakin käydään noin kerran kuussa…

Eli luvassa on paljon naurua, kikatusta ja kälätystä.

Haaste!

Sain hyvän mielen haasteen Vähän, mutta silti niin Paljon! blogissa.

Tarkoitus on listata hyvää mieltä tuottavia asioita (10kpl) satunnaisessa järjestyksessä. Sen jälkeen haaste pitää pistää viidelle eteenpäin!



1. Rauhalliset aamiaiset
2. Serkku pojat
3. O
4. Pikku Myyn liikkeet
5. Kissan kehräys
6. Suklaa
7. Linnun laulu
8. Luonnossa liikkuminen
9. Ystävät
10. Musiikki


Epätodellista Todellisuutta
Bubble Toes
Lennu & Reino
Värikästä Perhe-elämää
upcoming teen mom

Herkku aamupala

Sain ensimmäisen äitenpäivä lahjani! (jollei mukaan lasketa Antti-kissan tuomaa hiirtä vuonna 2008)

Muumilaseja!

Lasit pääsivätkin heti käyttöön aamupalalla.

Vaikka en saanut sitä aamupalaa vuoteeseen, ja tein suurimmat hommat itse (paistoin pekonin ja heitin valmispatongit uuniin), O vahti kissoja (Pasia) etteivät yritä noukkia ruokia.

Mutta olipas ihanaa, istua rauhassa aamupalalla (taisi olla pikemminkin brunssi), ihan rauhassa ja herkutella nami patogeilla ja katsoa kun Pasi istui vastapäätä ja ihmetteli miksei hänelle tarjota...

Nyt istun taas pöydän ääressä, hiukset upeasti (kokeilen saako tämmösillä väkkärä nutturoilla kiharat), ja juon kahvia :D

Nyt vaan odotellaan, että kello tulisi kolme ja äippä ja isi tulisi tänne.  Sitten onkin suuntanan mummolla :)

"No kun oppaassa sanotaan näin..."

Phur.
Ottaa pannuun tietyt ihmiset (AV-mammat ja muut anonyymit, kirjaviisaat kaikkitietävät), jotka joka asiaan vastaan sanovat.

Otetaan esim. Sikiön (kuulostaa ihan kamalalta sanalta) liikkeet. Jos hänellä liikkeet ovat tuntuneet ekaa kertaa silloin suunnilleen kuin oppaissa ja muissa sanotaan. Enhän minä (typerä paksuksi pamahtanut tyttörassu) voi tuntea liikkeitä sitä aiemmin.
Itse tunsin selvän liikkeen pitkänä perjantainna, anoppilan sohvalla saunan jälkeen, ja viikkoja silloin oli 18+0, sitä ennen olin tuntenut outoa kuplintaa, mutta en ollut varma että onko se liikettä vai suolien paukuntaa.
Mutta ei, ei en mä mitään tuntenut, joo omaa tyhmyyttä oli innoissaan mennä vauva.fi sivuille hehkuttamaan, paskaa tuli niskaan saman tien.
Kummasti samanlaisia liikkeitä on nyt viime viikkoina tuntunut toistuvasti :D


esim 2. Henkilö X kertoo kuinka hänen 3,5kk poika sai käännettyä itsensä mahalta selälle. Henkilö Y sanoo että ei kyllä ainakaan tarkoituksella kun meidän NicoPetteri kääntyi vasta 4,5kk. Kuulemma pään vetovoima vaikutti.
Niin kaikkihan kehittyy samaa tahtia.
Ja ei ole kuin kultainen keskitie, siltä poikkeavat (ainakin jotka aiemmin osaavat jotain) ovat valehtelijoita ja ne jotka myöhemmin oppivat, no ne ressukat omaavat surkeat vanhemmat ja varmasti vaikeat kehityshäiriöt.


esim 3. Mahan kasvu.
Tarviiko tähän ees lisätä mitään? Jos on isomaha, tottakai siellä on ne ylläri kaksoset ellei kolmoset. Jos pieni niin kyllä sieltä sitten tulee pikkukeskosen kokoinen lapsi (vaikka painoarviossa olisikin vajaa nelikiloinen möllikkä).


Tottakai jokaisella on omat mielipiteet, mutta joissain asioissa voisi turvan pitää kiinni. Itse en ainakaan menisi kommentoimaan toiselle odottajalle mahan koosta tai kasvojen turvotuksesta.
Mutta minä olen minä, maan matonen.
AV-mammat ovat jumalasta seuraavia.

Neukkuilua

Eilen oltiin sitten aamulla neuvolassa.
Saatiin se maaginen raskauden kesto lappu, ja kela asiat vireille (joku malttamaton mamma oli jo laittanut hakemuksen aiemmin ja vain vei eilen sen kelaan).

Myös saatiin täytettäväksi ensitietolomake synnytyssairaalaa varten (hui kamala nyt jo)

Tässä taas pikkuisen tietoja mitä mitattiin (sulkeissa edelliset arvot)

RV 22+5 (16+4)
Paino 58,7 (56)  (voi kyllä julkaisen OMAN painoni täällä)
RR; 129/71 (116/65)
B-Hb: 108
Kohdunpohjan korkeus: n+1 (eli juuri tossa navan yläpuolella)
Sydämmen syke (sikiö): +140 (+150)
Liikkeet: ++ (kuulemma hyvin liikkuva neiti meillä)h

Mulle sitten tuli rautakuuria, onneksi kotoa löytyi vielä verenluovutuksesta saadut paketit, itellä kun silloin aina nousi  Hb ittestään 139.... Onneksi on vielä koulua jäljellä niin, että voin parina maanantainna käydä katsomassa mun hempparit siellä. Ja saada ittelle mielenrauhaa sen avulla :)

Hehee... Tänään katselin kelan sivuja ja tämmöine siellä sitten oli:

 PÄÄTÖS ÄITIYSAVUSTUKSESTA                                                    

                 Olette hakenut äitiysavustusta lasketun synnytysajan                
                 7.9.2012 perusteella.                                               

                 Teille on myönnetty äitiysavustus.                                  

        Etuuden määrä                                                                
                 Äitiysavustuksena on myönnetty pakkaus.                             

        Perustelut                                                                   
                 Äitiysavustus on myönnetty hakemuksenne mukaisesti                  
                 pakkauksena.                                                        

        Äitiyspakkauksen toimittaminen                                               
                 Pakkaus toimitetaan kahden viikon kuluessa postitse.                

        Lainkohdat                                                                   
                 Äitiysavustuslaki 7 §                                               

                 Valtioneuvoston asetus äitiysavustuksesta ja adoptiotuesta 1 §      


                 KANSANELÄKELAITOS                                                   



                 Jarmo Rönkä                                                         




        Päätöksestä valittaminen                                                     
                 Valitusosoitus on liitteenä. 

Mimmoisella aijalle teille on paketti tullut tuosta ilmoituksesta? 
Jostain kun luin joillekkin tulleen päivän (!?) kuluttua kun on postista tullut tämä ilmoitus, jollekkin vasta juuri kahden viikon kuluessa?

Joo olen malttamaton, ja juu tiedän ettei kiirettä ole, mutta kun ite oon kesä-heinäkuut töissä, O todennäköisesti saa töitä kaupungilta (toimeentulotuen kautta) jostain päiväkodista. Niin ei siin pal jaksa työpäivän jälkeen miettiä asioita. Varsinkin kun varmaan joka viikonloppu on jotain.
Ainakin pitäis tehä tämmöset hommat:

• Mansikoiden poimintaa
• Piha kuntoon (vois tehä joo nytkin)
• Tampereen reissu kissojen kanssa
• Vampula rock (jos tänä vuonna on)
• Ruisrock
• O:n serkun häät
• Mun serkun rippijuhlat
• Mun serkkujen synttärit (2x) (toisaalta ne vois olla varmaan viikollakin)
• "vauva-juhlat"
• Tiian (tulevan kummitädin) valmisujaiset
•   Helsinki-päivä (Raisio-Turku-Helsinki välille Onni-Bussi linja)

Juku ja kuussa on noin 4-5 viikonloppua... Nooo :D
Ja juhannus ollaan vaan, kaksin tai sitten Vampulaan.

Pian lähetään O:n kanssa kaupungille, saan kuulemma OSAN äitienpäivä lahjasta nyt jo... Jänskää.

Voihan kevät flunssa!

Eilen aampupäivällä ilmaantui sitten kipeiden lihasten kaveriksi kipeä kurkku.
Yö oli hupaisaa, ei auttanu panadol hot, ja muuta vippaskonstia en jaksanut etsiä.
Nyt kokeillaan joskos Örli Grii auttais mut tähän päivään, ja iltapäivästä voisikin hakea inkivääriolutta avaamaan röörejä.

Ei muuten vit***ais ollenkaan, mutta tänään meillä on semmonen "kiva" ruokailupäivä, että mein luokka on jaettu pareihin (semmoset jotka tekee helvetin hyvin ja nopeesti saivat arvalla niitä ujoimpia) ja me sti tehään pareissa ruoka 8hengelle.

Ja mähä taas stressaan siitäkin.

Kiva homma.

Onneksi ISI tulee tänään käymään :)

Pikku Myyn vaatteita tähän asti

Asenne bodyt

Housuja

Ihania kuvioita

Pose Pasi

Ja haalarit ilman kissaa

Potkuhousuja

Vaippoja... ja Pasi

Vaaleahkot bodyt

Kauluspaita body (kyllä tytötkin käyttää kauluspaitoja)

Valkoisia bodyjä

Lisää housuja

Bodyjä ja Lilla

Potkuhousuja

Kuvaamatta jäi kasa sukkahousuja :D