Tämä koira oli jo 13 vuotta vanha, ja eilen kun kaveri oli tullut koulusta oli vanha poika halvaantununt takajaloista. Oli siis edessä "viimeinen ristiretki".
Rupesin etsimään erästä, muistotekstiä, joka helpoitti minua kun rakas pikku pupuni Vanilla siirtyi muutama vuosi sitten ajasta iäisyyteen. Löysin keskustelun kaksplussan sivuilta, ja keskustelua lukiessani törmäsin erittäin kamalaan kommenttiin:
" Anteeksi jo valmiiksi, mutta ei kai koiran kuolema ole niin ylettömän surullinen tapahtuma, että sen kunniaksi tarvitaan oikein muistovärssyjä...?"
Tuo oli kamalaakin kamalampi kommentti, tottahan se voi jollekkin olla, mutta selvästikkään tuo ihmiskunnan saastajäte, ei ole koskaan lemmikkiä omistanut? Ja toivon tosiaan ettei tule koskaan omistamaan.
Monelle ihmiselle, juuri tuo koira tai minun tapauksessa kissat, ei ole pelkästään lemmikeitä he ovat minulle ja monelle muulle rakkaita perheenjäseniä! Itse sain myös kokea nuo kommentit, juuri silloin kun kanini kuoli, Vanilla oli ihka ensimäinen lemmikkini, ja totta kai häneen kiinnyin. Mutta eräänä aamuna tuo pikku tuittupääni ei tullut sormet irroittavalla vauhdillaan aamupalalle, vaan oli nukahtanut ikiuneen pehmopupunsa viereen (kyllä mein pupulla oli pehmopupu kaverina, pupukamuna tunnettu pehmo toimitti unikaverin ja petikaverin virkaa), mutta enhän olisi saanut Vanillaa surra. Eräiltä ilkeämielisiltä ihmisiltä (ja silloiselta pomoltani) sain niin ilkeää kommenttia, että sen oli tarkoitettukin sattua. Oli ilmeisesti hauskaa sanoa irvaillen että oletko vähä surkea ihminen jos tommoisen paistin kuoleminen on paha asia.
Mietin vaan eikö muka ole ihmisellä oikeutta surra jos hänelle tärkeä olento kuolee?
Tässä vielä löytämäni "runo"
Sateenkaarisilta
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
Kirjoittaja tuntematon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti on aina toivottu