Voihan krapulapäivä.

Tosiaan eilen juhlittiin kaverin täysi-ikäistymistä. Ja meillä sitten istuttiin iltaa juoden ja juoden.
No kissat (Pasi) pelkäs kun väkeä oli kumminkin jonnin verran... Ja melutaso oli kova. Muutamalle tulikin sanottua jokseenkin ilkeästi, mutta mun koti mun säännöt. Itse nautiskelin punkkua ja valkovenäläisiä.... Ja olin pukeutunut kuin Tuksu, mulla oli jopa blondi peruukki.
No tuli siinnä illan aikana tyttöjä pussattua ja läpsittyä pyllyjä. Heitettyä härskiä läppää.
Mutta muuten oli ihan oikeesti mukavaa, vaikka ei sitten baariin päästykkään.
Aamulla oli hauskaa kattella mitä kaikkea oli ihmiset tänne jättänyt.
Oli monia käsilaukkuja, vaatteita, meikkejä, juomia, takkeja (itse olin vienyt joltain "Paavolta" takin), juomia, kihartimia ja auto.

Lisää kuvia....

                                           Kirppu ja kahvikuppi, Kirppu asuu nyt vanhemmillani.

                                                     Pasi ja Lilla suloisina vaateröykkiön päällä.

Hieman perheestäni.

Ajattelin tehdä pienen kirjoituksen perheestäni. Niin perheeseeni kuuluu aviomies Olli. Ollin kanssa tavattiin viime vuonna ja saman tien huomattiin että ollaan samalla aaltopituudella. Kuukausi siitä niin Olli kosi minua serurakunnan leirillä (ei olla uskovaisia mutta pyöritään seuriksen leireillä ja illoissa) ja siitä sitten alettiin suunnittelemaan häitä. Hääpäiväksi valitsimme heinäkuun 10 päivän. Ja suunnittelu alkoi. Halusimme rennot ja oman näköiset häät. Samoin rahaa ei turhaan paljoa ollut käytettävissä. Joten noin viidenkymmenen hengen häät järjestettiin seurakuntatalolla. Ja kaikki mikä oli mahdollista tehtiin itse. Pitopalvelu oli ainoa minkä tilasimme valmiina.
Hääpukuni ostin Tampereen Morsiusgalleriasta ja toimitus meni hieman tiukille häiden aaton aattona sovitin pukuani ensimmäisen kerran. Onneksi se oli sopiva. Olisin muuten kuulemma päässyt jonojen ohi ja saanut korjaukset puoleen hintaan jos ei olisi ollut oikeaa kokoa. Mutta se sopi kuin hansikas ;)

Häistä ei ollut tarkoitus puhua näin paljoa joten siirrytään lemmikeihin.
Plussa ja Ruu ovat Ollin siskolta adoptoidut kanit. Plussa on noin kolme vuotias hollantilainen jänis ja Ruu leikattu kolmevuotias kääpiöluppa herra. Plussa ja Ruu viihtyvät meillä mainoisti sillä sattuu pihalla olemaan myös todistus aineistoa kuinka nopeasti kanit lisääntyy.
       Nelisen vuotta sitten äitini serkku lahjoitti meille erään leijonanharja vaarin. No eipä aikaakaan kun Saku tyttömme kohtasi Aatun... No siitä muutama poikue tänne päin ja tällä hetkellä leijonanharjoja meillä on 12 ja jokaisella oma kiero luonteensa...

Kissat Pasi ja Ninni ovat SEYn kodittomat sisarukset jotka painiharjoittelevat mielellään keskellä lattiaa, keittiön pöytää, sänkyä... Rauhalliset hetket ovat ihania, tälläkin hetkellä pikku hirviöt nukkuvat, muuten olisi teksti jos vain mahdollista vielä enemmän sekavaa.

Kissat....

Voi ihanaa... Kamera on hajoamassa. Tai ainakaan se ei siirrä kuvia mielellään koneelle. Tai siirtää mutta kone ei niitä tunnista. (Yksi mahdollisuus että jossain koneen syövereissä on parit tupla kuvat) Mutta jotenkin se tarttis saada kuntoon ennen kuin mennään jossain vaiheessa katsomaan pienen pientä ja varmasti suloista serkkupoikaa Turkuun. Ja samalla näkee hänen Isoveljensä Villen 3v joka on oppinut sanomaan PASKA ja pissavauva. Hyödyllisiä sanoja pojalla.
No serkut varmasti laukaisevat jo uinuvan vauvakuumeeni maksimiin... Mutta saas nähdä miten käy :) Vaikka anoppi jo toivookin että tulisi mummoksi :)

Ja tosiaan mun piti puhua kissoista... Pasi ja Ninni ovat melkein mustia kissanpentuja ovatko ne nyt pian neljän kuukauden ikäisiä pikku riiviöitä. Kiivetään tuuletusikkunaa pitkin ylös. Kiivetään jalkaa pitkin ylös. Syödään varpaat yöllä. Mutta on niitä hellyyttäviäkin hetkiä... Kun yksi päivä olin ihan möks möö tuulella niin Pasi tulee syliin ja puskee (ja kuolaa) kasvoja. Ja Ninnillä on joku kumma seuraamis vietti. Perässä hiihdetään väkisin.
Kirjojen luku myös alkaa olla mahdotonta kun pikku kullanmurut roikkuvat kiinni ja painivat hiusteni kanssa.

Noniin sain aasinsillan hiuksiini. Joo ne on viime vuodesta kasvaneet ihan mukavasti. Viime kesänä vallaton poikatukka nyt se on taas semmonen melkein olkapäille ylttyvä tikkurilan värikartta. Jos antaisin niinden kasvaa hieman ilman kestovärjäilyä ja värjäisin sitten omalla värillä. Tai jollain oranssin punaisella. Mustia en jaksa värjätä. Niissä aina on se kamala tappelu että saa värin pois. Varsinkin kun kyllästyn liian helposti väriini. Tänä vuonna niissä on ollut mustaa, värinpoisto blondia, oranssin punaista, pinkin liilaa, kirkuvan punaista (jota olisi viel purkillinen jonka ensi viikolla pistän päähäni kun koulu alkaa. Jos antaisi sitten ihan vain olla minkälainen on. Ainoa homma mitä hiuksilleni aijon varmasti tehdä vielä tänä vuonna on etuhiusten tasoitus. Tai no anoppi rakas sen saa tehdä.

Niin ensi viikolla (hui kamala tasan viikon päästä) alkaa sit koulu (taas) Loimaalla (vaihteeksi) artesaanipuolella vaatetuspuoli. Heh Olli tulee varmaan oleen koko koulun ainoa poika :) Ainakaan siel ei ole enää puuartesaanipuolta? Tai sit oon kattonu iha väärin ne jutut. Aika hassua, tarttee ettiä jostai oma vedenkeitin kouluun. Säästää teerahat sillä. Ja eväät vois tehdä kanssa ite.