Paperi vallankumous...

Arki meillä on ruvennut sujumaan hyvin, suorastaan mainosti (koputtaa puuta). Elsa nukkuu öisinkin hyvin, mikä tarkoittaa. että äiti ja isikin ovat suht pirteitä päivisin.
Aamut me tytöt ja kissat vedellään lonkkaa, itse lueskelen, datailen yms. ja Elsa nukkuu ja tisseilee.

Vaippojen vaihdossakin on jo tapahtunut edistystä, nyt ei enää joka kerta neiti huuda naama punaisena, ja pyllyn pesu se vasta kivaa on. (Välillä jopa pissatus onnistuu samaan aikaan, tai sitten vaan luulen olevani hyvä) No onhan sitten niitä hoitopöytä vahinkojakin sattunut (ainakin mun kädelle..)

Eilen käytiin neuvolassa ja paino oli melkein jo saavuttanut syntymäpainon (kuulemma kahden viikon ikään mennessä "pitäisi" olla se saavutettuna ja ohitettuna). Eilen myös aamulla oli vaipassa napatynkä.

Tänään sitten kolahti postilokeroon kelan asumistuki paperit ja srk:lta nimipaperit. Neiti kastetaan, vaikka emme kovin uskovaisia olekkaan, vaikka olenkin tänään ja eilen lauleskellut neidille virsiä... (ja finlandia-hymni se vasta Elsan rauhoittaakin)

Vaunuiltukkin on kauppamatkat, tänään sain itse ensimmäistä kertaa neitiä vaunuissa työntää, aiemmin O on sen homman itselleen ottanut.

Mutta näin meillä on mennyt :)

PLUS: Itsellä vaaka näytti 58kg, eli 5kg alkupainoon vielä matkaa, no en kiirehdi, jos ennen pakkasia mahtuisi sitten housuihin? Ja marraskuussa jälkitarkastuksen jälkeen alkaa kunnon reenit :D

Kuvia

O:n mielestä oli varmaan kivaa ottaa kuva kun mua supisti...

Ensihetket

Ensimmäinen punnitus

Osastolla syömässä

Vähän heilahtanut kuva jalasta...

Mummin (minun äidin) sylissä ekaa kertaa

Pappalla oli itkussa pitelemistä kun katsomaan tuli

Isin sylissä

Pasi katselee uutta perheenjäsentä

Synnytys niinkuin sen muistan

Tiistai aamulla kello taisi olla 6:41 kun heräsin taas supistuksiin. Eivät olleet niin kipeitä, joten jatkoin uniani koomaillen. Kymmeneltä suunnilleen heräsin kunnolla kunnolla ja supisteli hieman kovemmin.
Söin siinnä sitten rauhassa, alkoivat supistukset tulla hieman säännöllisemmin ja kipeämmin.
Muutamat alkoivat jo vetää kivun kanssa itseni lattialle, joten päätettiin (O päätti) että nyt soitetaan sitten taas synnärille.
Käskivät tulla sinne, mutta koska supistukset eivät NIIN kipeitä olleet menimme bussilla.
(hih BB-voittajakin käyttää bussia)

Tyksiin päästyämme (olisiko kello ollut kahdentoista paikkeilla?) menin käyrälle puoleksi tunniksi, tuliko niitä sitten viisi supistusta sinä aikana? (oikeesti en muista kunnolla kaikkea)

Tarkistettiin kohdunsuun tilanne (jotenkin kätilön ilme oli ensin hieman nyrpeä) ja myös opiskelija tarkisti sen.
Olin auki reilulle kahdelle sormelle eikä kohdunkaulaa ollut jäljellä. Sain sairaalavaatteet ja pääsin synnytyssaliin.

Siellä suoraan pääsin taas käyrille, jossa olinkin tunnin verran. Supisteli jonkun verran. O kävi tässä välissä muistaakseni syömässä.

Sitten kestikin hieman ennen kuin alkoi enemmän tapahtua. No supisteli ja sattui ja suihkussa kävin. O:n apu oli suuri, joka supistukseen tuli viereen auttamaan ja neuvoi hengityksessä.

Oikeesti tuntui että aika meni ihan sairaan nopeasti!

Jossain vaiheessa, olisiko kello ollut yli 23? Tultiin katsomaan kohdunsuun tilanne. Olin auki neljälle sormelle, mutta voi sitä ilon määrää kun kätilö sanoi että nyt saan epiduraalin jos niin haluan. Ja minähän halusin (supistukset joiden jälkeen tärisin koko akka, alkoivat viedä voimia).

Kolmannella kerralla vasta saivat epiduraalin kunnolla laitettua, (tai siis sen kanyylin kun kaksi kertaa osui suoneen), mutta voi sitä autuasta tunnetta kun supistus tuli, ja hei en tuntenut sitä!

Pian oli jotain häikkää sydänäänien kuulumisessa, tai oikeastaan laitteeseen piirtymisessä. Ja kalvot puhkaistiin, ja laitettiin anturi vauvan päähän. (No sainpahan pissata saaviin)

Seuraavaksi sain nukuttua reilun tunnin, O nukkui myös nurkassa säkkituoliin käpertyneenä.

Kahden jälkeen, kätilö tuli tutkimaan kohdun suuta, pyysi menemään kontalleen. Kokeili kohdunsuuta, käski kääntyä oikein päin, painoi punaista nappia (jostain oli aiemmin myös ilmestynyt mies kätilö). Rupesivat laittamaan jalkatukia ja tokais vielä tämä kätilö : "nonniin ruvetaan ponnistamaan!"

Sen jälkeen on hieman sumuista... (ihankuin ei muu homma ois ollut sumuista)
O lähti tässä vaiheessa pois, olimme sopineet ettei tarvitse ponnistusvaiheessa olla mukana jos tekee pahaa.
Ponnistelin, vedin henkeä, karjuin kuin apina (o:n kommentti käytävään kuuluneista äänistä).
(Monta supistusta ja puserrusta myöhemmin)
Mutta se tunne kun katsoin alas, pää näkyi, ja eikös supistus loppunut siihen... No ei mennyt kauaa kun seuraava supistus tuli ja kivut katosivat. Tunsin vain vaavin lumpsahtavan ulos, ja vesien valuvan ulos.

Onnesta itkien sain soperrettua: hakekaa joku isi tänne.

En edes huomannut istukan ulos tuloa, kaikki huomio oli neitiin mennyt. Pikkusen vielä puuduttivat mua kun tikkejä tarvittiin muutama. (en tiedä määrää ehkä se sanottiin, ehkä ei)

Mutta neiti oli tullut maailmaan, tehden minusta äidin ja O:sta isin.

Saanko esitellä Elsa!

Kello 3:21 Elsa neiti syntyi. Painoa hänellä on 3400g ja pituutta 50cm.

Kotiin nukkumaan?

Jäi osatolla olo aikani lyhyeksi, supistukset vaimeni. Eikä ollut tapahtunut kuin 0,5cm kohdunkaulan lyhenemistä. Joten pääsin kotiin, olisin saanut jäädä osastolle mutta parempi oli kotiin tulla nukkumaan.

Nyt hyvin nukutun yön jälkeen on taas tullut kipeitä supistuksia ja limavuotoa, jos tässä alkais taas tapahtua...

osasto 312

Pääsin synnytysvuodeosastolle.. Olin vain sormelle auki ja kohdunkaulaakin oli vajaa sentti jäljellä. Mutta ottivat silti osastolle. Lääkkeet sain heti, ovat vähän auttaneet, mutta kippeetä supparit silti tekee.

RV 40+4

Noniin supistuksiiin sitten heräsin.
Nyt vielä kotona alkaa tosiaan paljon paljon jännittää...

RV 40+3 lähtökuopissa

Tänään käytiin neuvolassa. Neiti on laskeutunut ja kaikki on reilassa. Eli vain paljon lenkkeilyä suositeltiin.
Rupesi pikkuisen enemmän jännittämään.
Perjantaille varattiin seuraava aika, joskin neuvolan täti epäili ettei sinne saakka pysy sisällä.
Mahaa alkoi aamusta jomottaa aivan kuin ois menkat tulossa, tai juuri se eka päivä kun makaan vessan lattialla kiemurrelllen.

Oli muuten hupaisaa kun ei sitten neuvolassa yhtään meinannut pissaa saada tulemaan, kaksi kertaa kokeilin. Toisella kertaa sain just ja just pohjan peittoon....

Kierreltiin sitten sen jälkeen hieman kaupungilla, bussissa pongattiin myös mun isotäti.

Tänään vielä ohjelmassa kokkailua, siivousta ja lenkkeilyä (lisää)

RV 40+1 ja kaikki on hyvin!

Tai no ei hyvin. Väsymys jatkuu... Ja ne kivut, no nyt en enää tänään illalla hypi ja panikoi kun alkaa nuo ns. iltakivut. Joka ilta (no kahtena edellisenä on supistellut noita selkä reisi- kipuisia ja olo on ollut outo) on sattunut.
Kumminkin kaikki on valmiina, TYKS noin 5km päässä, puhelin käytössä. Nukkua ollaan molemmat kokeiltu ja onnistuttu.

Mutta kuten aiemmin olen sanonut, en usko että tällä viikolla mihinkään mennään.

Itse veikkaan 12.9 tai sen jälkeen olevan syntymäpäivä. Kyllä me jaksetaan odottaa, vaikka odotettiin raskauttakin se 1,5vuotta (ja karvan verran ylikin)

ps. aamulla huomasin että oli ilmeisesti limatulppaa alkanut tulla hieman reippaammin, tai ainakin jotain limaa.

Laskettu aika

Eilen illalla (ja yöllä) oli tukalat olot, tuli semmoisia mahan kovettumisia, joiden aikana oikea reisi ja selkä krymppäili.
Mutta aamulla, ei mitään.
Tällä kertaa oli pelkkä harjoitus...
Mutta illalla sitten kävin vielä paniikissa uudelleen E:n kotiutumisvaatteet läpi.

Jospa illalle varattu sauna auttaisi hieman? No toivoa sopii. Jostain luin että suurin osa vauvoista syntyy RV 40+2. Liekkö jotain perää vai vain sattumaa. Jos noin olisi sunnuntainna puhkuisin ja puhaltaisin. Jaiks.

Alkaa pikkuisen jännittää. Noita synnytystä ennakoivia oireita kyllä on ollut. Maha on yhä hieman nopea, oksennus on todella herkässä (vein jopa kylpyhuoneeseen ämpärin jossa vettä valmiiksi jos suihkussa oksettaa), ruoka ei oikeen maistu, ja nyt tänään heräsin pirteänä, valmiina vaikka mihin (jos selkä ja reisi vain antaisivat)...

Kissat vahtivat minua tarkkaan, Pasi ilmaantuu aina pussaamaan kun huomaa että sattuuu ja Lilla puskee mahaa ja kehrää.

Lukijat hoi! Miten teillä alkoi synnytys? Ja millä viikolla synnytitte?

RV 39+4 ja yö ilman närästystä

Viime yö oli ensimmäinen yö kuukauteen kun ei närästänyt!
Lienee syynä mahan laskeutuminen? Tai ainakin siltä se tuntuu. että istuessa ei onnistu siveästi olo, vaan tarvitsee istua haarat levällään. Onhan hengityskin jo hieman helpottunut...

Onhan se nyt niin, että lähtö saattaa tulla milloin vain. Kyllä tässä rupeaa jo jännittämään, varsinkin kun nuo kivut alkaa olla hupaisia...

Tänään onkin vietetty vuosipäivää...

Kuinkas sitten kävikään

O osti eilen Rat King- elokuvan, itse en aluksi innostunut paljoakaan elokuvasta jossa on pelitriippuvainen 18 vuotias poika....

Jotenkin kuitenkin elokuva tempaisi mukaansa...  Ja ajattelin nyt hieman arvostella elokuvaa täällä.

"Rat King on Petri Kotwican ohjaama suomalais-virolainen trillerielokuva vuodelta 2012. Se on ohjaajan kolmas pitkä elokuva. Suomalais-virolainen yhteistuotanto on kuvattu Virossa kesällä 2011. Elokuva sijoittuu pelimaailmaan." wikipedia

Elokuva kertoo peliriippuvaisen Jurin (Max Ovaska), elämästä. Juri on 18 vuotias abi, jonka tyttöystävä jättää tämän kun ei enää jaksa tämän peliriippuvuutta. Juri lopettaakin pelaamisen, kunnes saa yhteyden oton pelimaailman "ystävältään" Nikiltä (Julius Lavonen).
Juri huomaa Nikiin tatuoidun nettiosoitteen, ja kirjoittaa sen selaimensa hakuun. Näytölle ilmestyy peli, peli joka antaa Jurille nimeksi Rat King.
Peli eroaakin Jurin tutuksi tulleista roolipeleistä niin että Jurin täytyy itse suorittaa tehtävät. Niki kertoo ettei peliä voi keskeyttää, vaan se tulee pelata loppuun, muuten Jurista itsestä tulee tehtävä peliin...

Niki lupaa auttaa Juria parhaansa mukaan, Niki esittää Juria koulussa jotta Juri voi keskittyä pelin tehtäviin.
Pian Juri huomaakin että pelissä on oikeasti hänen elämä, eikä Nikin aikeet ole kovin puhtaat....