Ollin elämä: Mietteitä Isyydestä

Ollin elämä: Mietteitä Isyydestä: Olin todella ilonen kun sain kuulla vaimoltani kun hän soitti armeejaan että mitäs kuuluu ja miten on mennyt no sitten kyselin häneltä samat...




Pikku linkki mein isimiehen blogiin, jota harvemmin päivittää... Mutta lupaili päivitellä toistekkin.

Herkku aamupala

Sain ensimmäisen äitenpäivä lahjani! (jollei mukaan lasketa Antti-kissan tuomaa hiirtä vuonna 2008)

Muumilaseja!

Lasit pääsivätkin heti käyttöön aamupalalla.

Vaikka en saanut sitä aamupalaa vuoteeseen, ja tein suurimmat hommat itse (paistoin pekonin ja heitin valmispatongit uuniin), O vahti kissoja (Pasia) etteivät yritä noukkia ruokia.

Mutta olipas ihanaa, istua rauhassa aamupalalla (taisi olla pikemminkin brunssi), ihan rauhassa ja herkutella nami patogeilla ja katsoa kun Pasi istui vastapäätä ja ihmetteli miksei hänelle tarjota...

Nyt istun taas pöydän ääressä, hiukset upeasti (kokeilen saako tämmösillä väkkärä nutturoilla kiharat), ja juon kahvia :D

Nyt vaan odotellaan, että kello tulisi kolme ja äippä ja isi tulisi tänne.  Sitten onkin suuntanan mummolla :)

Onnellinen

Minut valtasi outo tunne kun äsken hiippailin hiljaa pimeään makuuhuoneeseen, jossa mies jo nukkuu. Miten olenkaan pienessä ajassa saanut näin paljoa? Nämä kaksi vuotta ovat opettaneet minua hyvin paljon, näiden aikana olen saanut yhden super rakkaan ystävän, Nellan.  Tavannut Ollin, se oli melkein rakkautta ensisilmäyksellä, melkein heti, muutimme yhteen ja tammikuussa tuleekin kaksi vuotta yhteisen katon alla. Viime koulu vuosi, syksy oli aivan mahtavaa aikaa ja ihmiset olivat ihania ja niin ees päin. Tai varmaan silloin jo paskaa puhuttiin aivan yhtä paljon kuin keväällä. Turhaan luotin erääseen ihmiseen... Haavat eivät ole vielä parantuneet.
Kesällä meillä oli hieman kriisiä, mutta siitä selvittiin.
Syksyllä alkoivat uudet koulut, ja itsellä ainakin on ollut kunnia ja ilo tutustua niin moneen mahtavaan persoonaan. Ja muutaman kanssa jo ihan kunnon kavereita ollaan, ja Neaa kehtaan jo nimittää ystäväksi.
Mutta mietin vain että miten mulla on ollut tämä tuuri? Että tuo mies joka kaupassa käydessä ostaa mulle pyytämättä karkkia ja kahvijurkuttia ja mun lemppari olutta? Tuo mies jonka kanssa olen nauranut, itkenyt, tapellut ja tehnyt vaikka mitä ja missä. En edes raaski nyt pukata sitä kylkeen vaikka se kuorsaakin niin että sänky tärisee....

Kulta kyllä tiedät sanomattakin mitä sulle kuiskaan korvaan joka yö kun olet nukahtanut.

Päivä 17

Päivä 17 - Mieleisin muistoni

Mieleisin muistoni... Hmm... Ollin kanssa alttarilla? Tai vaihto-ehtoisesti tulevaisuuden suunnitelmat?

Tänään tehtyä:

• Kävelty ensin keskustaan (noin 4km)
• Pankissa käyty
• Stokkan herkusta ostettu marcon- leivokset. aah, mitä herkkua.
• Oudossa kahvilassa käyty (täytyi erikseen pyytää pullonavaaja)
• Katsottu maailmanpyörää (ei menty kun oli pitkä jono)
• Käytiin muumilaaksossa, minä hihkuin enemmän kuin Japani- turistit.
• Päätettiin että joskus kun vahvistetaan vihkivalat, teemme sen muumimaailmassa.
• Tavattiin ystäviä.
• Syötettiin tappajapuluja ja sorsia sorsapuistossa.
• Oikastiin liikennepuiston läpi. 
• Tultiin takaisin Ollin porukoille (se 4km taas)

Ja menkat jatkuu.............................................................................. prkl............................................................

Hieman perheestäni.

Ajattelin tehdä pienen kirjoituksen perheestäni. Niin perheeseeni kuuluu aviomies Olli. Ollin kanssa tavattiin viime vuonna ja saman tien huomattiin että ollaan samalla aaltopituudella. Kuukausi siitä niin Olli kosi minua serurakunnan leirillä (ei olla uskovaisia mutta pyöritään seuriksen leireillä ja illoissa) ja siitä sitten alettiin suunnittelemaan häitä. Hääpäiväksi valitsimme heinäkuun 10 päivän. Ja suunnittelu alkoi. Halusimme rennot ja oman näköiset häät. Samoin rahaa ei turhaan paljoa ollut käytettävissä. Joten noin viidenkymmenen hengen häät järjestettiin seurakuntatalolla. Ja kaikki mikä oli mahdollista tehtiin itse. Pitopalvelu oli ainoa minkä tilasimme valmiina.
Hääpukuni ostin Tampereen Morsiusgalleriasta ja toimitus meni hieman tiukille häiden aaton aattona sovitin pukuani ensimmäisen kerran. Onneksi se oli sopiva. Olisin muuten kuulemma päässyt jonojen ohi ja saanut korjaukset puoleen hintaan jos ei olisi ollut oikeaa kokoa. Mutta se sopi kuin hansikas ;)

Häistä ei ollut tarkoitus puhua näin paljoa joten siirrytään lemmikeihin.
Plussa ja Ruu ovat Ollin siskolta adoptoidut kanit. Plussa on noin kolme vuotias hollantilainen jänis ja Ruu leikattu kolmevuotias kääpiöluppa herra. Plussa ja Ruu viihtyvät meillä mainoisti sillä sattuu pihalla olemaan myös todistus aineistoa kuinka nopeasti kanit lisääntyy.
       Nelisen vuotta sitten äitini serkku lahjoitti meille erään leijonanharja vaarin. No eipä aikaakaan kun Saku tyttömme kohtasi Aatun... No siitä muutama poikue tänne päin ja tällä hetkellä leijonanharjoja meillä on 12 ja jokaisella oma kiero luonteensa...

Kissat Pasi ja Ninni ovat SEYn kodittomat sisarukset jotka painiharjoittelevat mielellään keskellä lattiaa, keittiön pöytää, sänkyä... Rauhalliset hetket ovat ihania, tälläkin hetkellä pikku hirviöt nukkuvat, muuten olisi teksti jos vain mahdollista vielä enemmän sekavaa.