Sattuuuuuuuu

Pohjekramppi tuo uusi tuttavuuteni. Nyt olen monena yönä herännyt siihen, että jalka pohje kramppaa ja sattuu niin että itkettää. Viime yönä ravistelin kivuissani O:n hereille, sattui niin saatanasti, kuin puukolla olisi iskenyt.

Lueskelin että se johtuu magnesiumin puutteesta, itse epäilen myös seisomatyön vaikuttavan siihen, olenhan melkein koko päivän jaloillani, istun vain syömään tai pohtimaan.

Ja ymmärtäähän sen, jalkojen ”kapinoinnin” olenhan nostanut painoa jonkin verran… (töissä olisi vaaka mutta pelkään sitä). No torstaina on neuvola-lääkäri, kysäisen noista jaloista siellä…

Toki jokainen joka itse on pohjekrampit kokenut, ja taltuttanut ne saa kertoa omat keinonsa!

Töissä olen viihtynyt hyvin! Työkaverit ovat mahtavia, ja asukkaat mukavia.

Bussimatkat töihin eivät ole niin herkkua. Bussimatka meiltä kaupunkiin on ihan mukava, mutta kaupungista töihin… Hmph. Itken verta usein kun ihmiset eivät käytä mitään dödöjä tai vastaavia.