Massua 27+4

Laatu taattua vessa-kamaa :D Oli pakko peilaillessa ottaa kuva itsestä ja masusta, tai no naama hukkui muualle. mutta möhkylä on jo peloittavan kokoinen.
Tosi kiva tosiaan kun äitillä ja äitin äitillä oli pienet mahat. Musta on tulossa sitten oikeesti maapallon puolikas.

Mutta olen mielelläni shetlanninponin näköinen :D

Sattuuuuuuuu

Pohjekramppi tuo uusi tuttavuuteni. Nyt olen monena yönä herännyt siihen, että jalka pohje kramppaa ja sattuu niin että itkettää. Viime yönä ravistelin kivuissani O:n hereille, sattui niin saatanasti, kuin puukolla olisi iskenyt.

Lueskelin että se johtuu magnesiumin puutteesta, itse epäilen myös seisomatyön vaikuttavan siihen, olenhan melkein koko päivän jaloillani, istun vain syömään tai pohtimaan.

Ja ymmärtäähän sen, jalkojen ”kapinoinnin” olenhan nostanut painoa jonkin verran… (töissä olisi vaaka mutta pelkään sitä). No torstaina on neuvola-lääkäri, kysäisen noista jaloista siellä…

Toki jokainen joka itse on pohjekrampit kokenut, ja taltuttanut ne saa kertoa omat keinonsa!

Töissä olen viihtynyt hyvin! Työkaverit ovat mahtavia, ja asukkaat mukavia.

Bussimatkat töihin eivät ole niin herkkua. Bussimatka meiltä kaupunkiin on ihan mukava, mutta kaupungista töihin… Hmph. Itken verta usein kun ihmiset eivät käytä mitään dödöjä tai vastaavia.

Mua potkitaan

Mulla vaihtui työpaikka (ennen kuin ehti kunnolla ees alkaa), työnantaja pysyi samana. Toimipiste ja työnkuva vaihtui.
Aiemmin olisin ollut laitoshuoltajan sijaisena, sitten sain tietää paikasta jossa vastaisin aulaemännän töistä.
Kiinnostuin heti.
Tänään kävin katsomassa työpaikkaa, ja ilmeisesti olin ainoa jolle ei oltu kerrottu että saan paikan siltä seisomalta. Oli kuulemma hyvät suositukset.

Mutta huomenna aloitan siis työt työt kunnolla. Sopparia on heinäkuun loppuun, ja jatketaan jos jaksan olla töissä, toivon niin että jaksaisin.

Myös heräsi toivo (mahdollisuus) jatkaa äippäloman jälkeen siellä töitä. O jäisi vanhempainvapaalle opiskeluista.

Myös pakko hehkuttaa herkkuruokaa jonka tein (tiedän blogi on kakka ilman kuvia, mutta kamera lainassa äidillä ja en jaksa kännykällä taiteilla),
Cannelonit olivat aivan mahtavia!

Kun pohdittiin kaupassa mitä sitä tänään syötäisiin (ja huomenna), molemmat ajatteli lasagnea, minä johdin ajatusta eteen päin ja MÄISKIS tuli täysosuma.

Myös juustokakkua on tullut puputettua.

Myös olen kunnolla kunnolla tutustunut yhteen rinnakkaisluokkalaiseen joka asuu melkein naapurissa.

Ja onhan mulla mamma-kamukin tässä ihan lähellä :D

Neuvola kuulumisia

Tänään taisin toimia jollain ihme mammavoimalla? Yöllä en saanut nukuttua kun oli omasta mielestä helvetin kuuma, kierin ja pyörin ja hyörin sängyssä... O nukkui kuin tukki, samoin kissat (joka on outoa, sillä ylensä ne on ne mitkä mua herättelee), mutta minä tappelin tyynyjen kanssa.
Aamulla olikin sitten olkapäät ja niska jumissa...

Töihin lähti suhtkoht tööt minä, mutta jostain ihmeestä sain energiaa, oliko se työvaatteiden päälle vaihto (tuskailu kuinka työhousujen puristuma saa masuni näyttämään makkarakasalta) vai jääkaappi kylmän veden juonti? Sillä aamupalaa jakaessani olin kuin energiapommi. Tänään ei kertaakaan huipannut, ei ikävää pissahätää kesken aamupalan kannon, ei mitään.

Liekkö syynä ollut tieto siitä että tänään on lyhyt päivä kiitos neuvolan? Vai onko mammavoima vallanut minut? Nytkin jotenkin on hupsun pirteä olo, voisi vaikka tiskata ja laittaa pian ruokaa?

Mutta takaisin neuvolaan...
Tämmöistä kirjoitettiin korttiin tänään:

RV 16+4
Paino 56kg
RR 116/65
Sydämmen syke (sikiö): +150

Sydämmen sykkeitä olikin hankalampi kuunnella kun kaveri pisti semmoiset potkunäytöset ja liikehdinnät aikaiseksi (voitte arvata kuinka kututti kun liikkeet kuuli mutta mitään en tuntenut), että ei heti meinattukkaan saada kunnon ääniä kuuluville....

Kotiin kun pääsi oli ihanaa heittää jalat suoriksi ja olla hetki vain......

Milloin te tunsitte ensimmäiset liikkeet, kunnolla kunnolla?

Miltä se tuntui? 

Semmoinen keskiviikko

Yöllä heräilin koko perhanan ajan. Unet olivat outoja... Ja vessassa juoksin koko ajan (pohdin myös että mitä perkelettä sieltä enää on tullakseen kun en yöllä enkä pahemmin illallakaan juonut mitään).
Aamulla sitten raahauduin suihkuun, vetelin muroja aamupalaksi ja luin uutisia.

Keskustassa tietty bussi meni nenän eestä ohi ja odottelin toista bussia...
Töihin kun pääsin kipitin äkkiä vaihtamaan vaatteet ja jakamaan aamupalaa (en kumminkaa myöhästynyt). Sujui mainiosti kunnes alko silmissä sumeta, mutta istuminen ja puuron syöminen auttoi.

Sitten taas vaihdoin hommia, kirosin erästä henkilöä maanrakoon. Voi kyllä töissä kuuluu mennä puhelin kourassa etsien nettiä... Enkä itse haluaisi ykkösvuoden opiskelijana ohjata pian valmistuvaa opiskelijaa, mutta pakko on pakko (tai sitten moppaan ruokasalin pöytien alustat hänen otttua ympäriltä).

Mutta hieman ennen iltapäiväkahvia, yksi talon pomoista tuli kysymään olisiko se sitten ok että olen kesä-heinäkuun heillä tuuraajana.
Ja mähän oon!

Kotona yllätin jopa itseni tekemällä niin hyvää ruokaa. (huono juttu sinäänsä että aamulla joudun vääntämään huomiset työeväät kun tota ei jäänytkään kuin pikku klöntti)