Tooho ja mä

Elsan leikkihetki... Äidin kahvihetki

Minä itse

Hiljaisuutta on ollut, syy ei omaa konetta. Ja tuoreet haavat. Elsa on jo kasvanut paljon ja kehittynyt. Ryömitty ollaan kauan, nyt kontataan.

Huomenna on neuvola ja nähdään miten pikku kuolakone on kasvanut.

Soseet ovat tulleet kuvaan , korvike ei.

Itse voin suht ok.

Yksi on joukosta pois

Perheemme jäsenmäärä on pudonnut yhdellä.
Kissoja on yhä kaksi.
Äitiä yksi.
Ja Elsa.

O ei enää ole meidän kanssa. Päätökseen tarvitsin paljon paljon voimaa.
Nyt asun kissojen ja neidin kanssa vanhemmillani, ja koitsan saada asiat kuntoon, tai minun ja O: n asioita ei enää selvitetä, vaan Elsaa koskevat asiat.

Kuvia

Vanhempani ja Elsa

Lisää kuvateksti

Heipä hei

Elossa ollaan, en vain ole jaksanut kirjoittaa mitään.

Listailen vain hieman tapahtumia...

• Rintatulehdus... Tossa viime maanantainna lääkäri setä totesi sen minkä äiteeni oli edellisenä iltana päätellyt. 
• Joulu- meni jo...

Tosiaan en jaksa pahemmin kirjoitella, syynä yhä se oman koneen puute. Vaikka voinkin kirjoitella O:n koneella, silti jotenkin laiskottaa.

Elsa kasvaa koko ajan ja oppii uutta, ehkä hellyyttävin uusi asia on nauru, se jos joku on mahtavaa kuunneltavaa.

Joulu meni hyvin, oltiin O:n vanhemmilla, syötiin ja saunottiin. Ja mummoiltiin saatiin kuva viidestä sukupolvesta :)

Kaikki on OK

En vain ole ehtinyt rauhassa koneilla (kuten en nytkään ehdi suuremmin mitään tehdä)

Mutta yksi ISO ja MAHTAVA uutinen mulla on! Elsa ja minäkin saadaan olla O:n ensimmäisen lapsen elämässä, ensi viikon torstainna tapaan hänet ekaa kertaa (enpä aiemmin ole jännittänyt 3,5 vuotiaan tapaamista.


Kuvailen myös hieman Elsan ristiäislahjoja (itsellä ei kunnon kuvia niistä kun kamerassa oli väärä ohjelma päällä enkä opastanut äitiäni kunnolla...)

Unet

Jo aiemmin olen täällä oudoista unista puhunut. Kerron taas eräistä oudoista unista.

Olen nähnyt unta että vanhempieni pihalla on iso keltainen ulkorakennus. Kun kerroin isälleni siitä ja näytin hänelle missä se oli unessa, isä kertoi pihassa olleen ulkorakennuksen, joka oli keltainen ja juuri siinnä paikassa. Oli purettu ennen kuin olivat rakentaneet nykyisen talon (ja se oli joskus -70 luvulla)....

Näin myös unta että bloggaajat Ida, Sini ja Sascia olivat raskaana, ja pian sen jälkeen kertoivat Sini ja Sascia      olevansa raskaana, eikä mennyt kauaa kun Idakin paljasti asian.

Pari viikkoa sitten näin unta jossa mummoni joutui sairaalaan, ja maanantainna hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan.


Aiemmin päivällä oli monta unta mielessä jotka ovat myös toteutuneet, nyt vain en muista niitä... Tämä on peloittavaa, varsinkin kun viime yönä äin unta että lippusalossamme oli lippu puolitangossa. Alan olla taikauskoinen....

Kieri mun vauvani kieri!

Voi kyllä, Elsa 2kk ja risat, kääntyi selältään mahalle maanantainna. Tiistainna kieräti sitten kunnolla, ensin mahalleen, sitten selälleen, mahalleen.... Ja liikkui samalla metrin! Ei siis oikeesti! (viime viikolla siis)

Piti myös laittaa videoa mutta en osannut -.-

HEIPS.

Kuten on huomattu ja valitettu, en jaksa ja ehdi tänne päivittää usein.

Jos kiinnostusta on Facebookkissa saa pyytää kaveriksi, sinne päivittelen useammin (helpompaa)

Ensin kuvia sitten sanoja

Niin, eilen sain päiviteltyä kuvia tänne, olihan eilen 2kk päivä (mihin se aika menee?). Bloggaustaukoon on ollut syynä väsymys ja tissitakiainen aka. Elsa.

Isänpäivää vietettiin perinteiseen tapaan mun mummulassa. Elsa sai ihailijan 5 vuotiaasta serkustani, olisi halunnut vauvan mukaan laivalle (pyysi sitten muakin kun kerrottiin ettei ilman mua vauvaa voi päästää minnekkään). O:n isänpäivä lahja oli lippu keikalle, josta muistona Elsalle Timo Kotipellon ja Jani Liimataisen nimikirjoitukset.

Viikonloppuna onkin sitten ristiäiset, Elsa saa siis virallisesti nimen. Ja ihan ristiäiset ristiäiset on luvassa, vaikka en itse niin uskovainen ole. Mutta papin kanssa jutellessa, ja kun luki rukouksen itsekkin pyyhkäisin silmäkulmaani, ja toivoin tosissaan Taivaan Isän siunausta Elsalle.

...

Me osataan...

.... Kannatella päätä oikeen kunnolla (tai on osattu melkein kolme viikkoa)
... Keskustella,,,, "jöööh" "ööh...."
... Kuunnella musiikkia, lemppari on The Grammers, Timo Kotipelto kovana kakkosena,


Huomenna on neuvola... Saas nähä paljonko on kasvettu (nyt vasta eka, eka perutui neukkutädin takia sitten olin itse kuumeessa ja oksentelin. Noh, kun kumminkin kaikki on ok ollut ei ole ollut kiire paniikkia sinne.

Päivää vaille 6 viikkoa- kuvaukset

Eli tänään otettiin kuvia...

Meidän päivä

Herättiin tänään kahdeksalta, vaihdoin vaipan ja potkuhousut unipussin tilalle (Elsa kun nukkuu mein välissä unipussissa, ei tarvise erillistä yöpukua, pelkkä body/paita riittää). Elsa haukkasi pikkuisen aamupalaa, jonka jälkeen itse join kupin kahvia.



Kahdentoista maissa käytiin kaupassa, kotiin päästyä neiti jatkoi unia vaunuissa pihalla. Ja itse tankkasin eilistä soppaa ja kahvia naamaan ja aloin siivoilla (joka nyt ei oikeen suju kun kissat tuntuu olevan joka vaiheessa tiellä)...


Neiti heräsi noin puoli neljän maissa, vaihdettiin vaippa, ruokailtiin ja jutusteltiin (siinnä samalla revittiin tukko mun kainalokarvoja (voi kyllä kainalot rehottaa mutta enpä niitä esittele missään, mutta tän jälkeen lähtevät hellemmin...) ja katseltiin Vili Vilperiä.


Jossain vaiheessa olimme nukahtaneet neidin kanssa, heräsin kun kello näytti 18:39 (hitto missasin kauniit ja rohkeat), vaihdettiin vaippa, minä söin ja Elsa nukahti uudestaan (eilinen valvominen kostautui?)

Pian Elsan tuleva kummi, pikkuveljeni Joni tulikin visiitille (lue yöksi), katseltiin salkkarit ja juotiin kahvit. Esiteltiin enolle hienoa kestovaippaa (tänään menty täysin niillä, paitsi nyt yöksi vaihdan vielä kertsin). Katseltiin sitten O:n kanssa Roba. Ja sitten areenasta Haluan pitää lapseni- dokumentti koko perheen voimin.
Kyllä O:kin katsoi tämän, ja seuraa innoissaan teiniäitejä :)


Nukkumaan Elsa kävi juuri äsken, itse kummastelen tätä virkeyttä.... Huomenna olisi taas vauvakahvila. Ja verhojen vaihtoa ja muuta mukavaa (Elsan huoneen suunnittelukin on pian ohjelmassa)

Kestovaippa viidakkoon eksynyt meijeri...

Tänään pistettiin ekaa kertaa kestovaippaa päälle (ekaa-ekaa kertaa en laske kun sinaapit valui 5min jälkeen potkareiden läpi)....
Mutta eka vaippa ainakin toimi täysin samoin kuin kertsi, plus onhan se ihan sairaan söpömpi! (kuvaa en tietenkään tajunnut ottaa)


Kestoja meillä on vajaa kymmenen, tai ehkä enemmänkin jos laskee vaippakuoriin sopivat imut erikseen...

Eli vaippakuoria meillä on kaksi MIO-merkkistä, niihin neljä omaa imua.
Kaksi ruskovillan villavaippa housua.
Kaksi viime vuoden ÄP:n valkoista AIO vaippaa
Myllynmuksujen (ÄP 2011) vihreä taskuvaippa
Royalin AIO
12 vaippaharsoa

näillä mennään, ensin ihan rauhassa kokeillen, sitten ehkä myöhemmin kunnolla touhuten?

Hänen Puolimetrinen Ylhäisyytensä

Miten ihmeessä vajaa kuusi viikkoisella voi olla jo näin paljon omaa tahtoa?! Ja kuvittelin täysin, että unta vastaan taistelu on meillä edessä vasta ensi vuonna.... Elsalla on omaa tahtoa kuin pienessä pitäjässä, myös keimailu osataan jo (mummi ja pappa on kiedottu tiukkaan tuon pienen ja pullean pikkurillin ympärille).

Ja myös kova kiire päästä liikkeelle (tai sitten mahassa vääntää), päätä on nyt nosteltu pian viikon verran, ja päivä päivältä jaksetaan kannatella enemmän. Ja siitä vasta tuo pötkäle rupeaa huutamaan kun vimmatusta huidonnasta huolimatta ei liikuta (jollei kyljelle kupsahtamista lasketa)...

Tänään jäivät päiväunet lyhyiksi, kiitos taas naapureiden koirien. Onhan se jees pitää kuutta koiraa samassa 6neliön pihassa...  Itse olenkin ollut tämän vaativimman pomoni edessä tissit paljaana suurimman osan päivästä.

Mutta palkaksi olen saanut hymyjä, naurua ja kiiih! ääniä :)

Hiljaisuuden loppu

Ollaan oltu hiljaa suhteellisen kauan. Olen pahoillani, mutta laiskuus on vienyt voiton kirjoittamisesta, vaikka monesti olenkin aloittanut kirjoittamisen, mutta aina se on tyssännyt seinään.

Meillä menee hyvin, lauantainna Elsalla tuli kuukausi täyteen, ja sunnuntainna oli neidin nimpparit.

Kaikki on mennyt mainiosti ja oikeesti superhyvin, Elsa nukkuu melkein joka yö hyvin, eka heräys tapahtuu ylensä neljältä. Siitä sitten torkutaan seitsemään. kahdeksaan saakka. Eli me nukutaan sairaan hyvin!

Koitan tässä viel kirjoittaa tänään paremmin ja enemmän ja kuvien kera.
Toivepostaukset työn alla myös.

Laiskuutta PERKELE..

Olen sitten pahasti laiskistunut blogin suhteen, vaikka en voi edes vedota ettei ole aikaa... Elsahan nukkuu nyt paljon (tai oikeastaan ei aina) ja syö.

Mutta järkytys oli suuri kun neidille on jäämässä pieneksi nuo pienimmät vaipat. Apuva.

Kissat ovat tottuneet Elsaan jo hyvin, Pasi jopa vahtii ja pesee Elsaa.

Paperi vallankumous...

Arki meillä on ruvennut sujumaan hyvin, suorastaan mainosti (koputtaa puuta). Elsa nukkuu öisinkin hyvin, mikä tarkoittaa. että äiti ja isikin ovat suht pirteitä päivisin.
Aamut me tytöt ja kissat vedellään lonkkaa, itse lueskelen, datailen yms. ja Elsa nukkuu ja tisseilee.

Vaippojen vaihdossakin on jo tapahtunut edistystä, nyt ei enää joka kerta neiti huuda naama punaisena, ja pyllyn pesu se vasta kivaa on. (Välillä jopa pissatus onnistuu samaan aikaan, tai sitten vaan luulen olevani hyvä) No onhan sitten niitä hoitopöytä vahinkojakin sattunut (ainakin mun kädelle..)

Eilen käytiin neuvolassa ja paino oli melkein jo saavuttanut syntymäpainon (kuulemma kahden viikon ikään mennessä "pitäisi" olla se saavutettuna ja ohitettuna). Eilen myös aamulla oli vaipassa napatynkä.

Tänään sitten kolahti postilokeroon kelan asumistuki paperit ja srk:lta nimipaperit. Neiti kastetaan, vaikka emme kovin uskovaisia olekkaan, vaikka olenkin tänään ja eilen lauleskellut neidille virsiä... (ja finlandia-hymni se vasta Elsan rauhoittaakin)

Vaunuiltukkin on kauppamatkat, tänään sain itse ensimmäistä kertaa neitiä vaunuissa työntää, aiemmin O on sen homman itselleen ottanut.

Mutta näin meillä on mennyt :)

PLUS: Itsellä vaaka näytti 58kg, eli 5kg alkupainoon vielä matkaa, no en kiirehdi, jos ennen pakkasia mahtuisi sitten housuihin? Ja marraskuussa jälkitarkastuksen jälkeen alkaa kunnon reenit :D

Kuvia

O:n mielestä oli varmaan kivaa ottaa kuva kun mua supisti...

Ensihetket

Ensimmäinen punnitus

Osastolla syömässä

Vähän heilahtanut kuva jalasta...

Mummin (minun äidin) sylissä ekaa kertaa

Pappalla oli itkussa pitelemistä kun katsomaan tuli

Isin sylissä

Pasi katselee uutta perheenjäsentä

Synnytys niinkuin sen muistan

Tiistai aamulla kello taisi olla 6:41 kun heräsin taas supistuksiin. Eivät olleet niin kipeitä, joten jatkoin uniani koomaillen. Kymmeneltä suunnilleen heräsin kunnolla kunnolla ja supisteli hieman kovemmin.
Söin siinnä sitten rauhassa, alkoivat supistukset tulla hieman säännöllisemmin ja kipeämmin.
Muutamat alkoivat jo vetää kivun kanssa itseni lattialle, joten päätettiin (O päätti) että nyt soitetaan sitten taas synnärille.
Käskivät tulla sinne, mutta koska supistukset eivät NIIN kipeitä olleet menimme bussilla.
(hih BB-voittajakin käyttää bussia)

Tyksiin päästyämme (olisiko kello ollut kahdentoista paikkeilla?) menin käyrälle puoleksi tunniksi, tuliko niitä sitten viisi supistusta sinä aikana? (oikeesti en muista kunnolla kaikkea)

Tarkistettiin kohdunsuun tilanne (jotenkin kätilön ilme oli ensin hieman nyrpeä) ja myös opiskelija tarkisti sen.
Olin auki reilulle kahdelle sormelle eikä kohdunkaulaa ollut jäljellä. Sain sairaalavaatteet ja pääsin synnytyssaliin.

Siellä suoraan pääsin taas käyrille, jossa olinkin tunnin verran. Supisteli jonkun verran. O kävi tässä välissä muistaakseni syömässä.

Sitten kestikin hieman ennen kuin alkoi enemmän tapahtua. No supisteli ja sattui ja suihkussa kävin. O:n apu oli suuri, joka supistukseen tuli viereen auttamaan ja neuvoi hengityksessä.

Oikeesti tuntui että aika meni ihan sairaan nopeasti!

Jossain vaiheessa, olisiko kello ollut yli 23? Tultiin katsomaan kohdunsuun tilanne. Olin auki neljälle sormelle, mutta voi sitä ilon määrää kun kätilö sanoi että nyt saan epiduraalin jos niin haluan. Ja minähän halusin (supistukset joiden jälkeen tärisin koko akka, alkoivat viedä voimia).

Kolmannella kerralla vasta saivat epiduraalin kunnolla laitettua, (tai siis sen kanyylin kun kaksi kertaa osui suoneen), mutta voi sitä autuasta tunnetta kun supistus tuli, ja hei en tuntenut sitä!

Pian oli jotain häikkää sydänäänien kuulumisessa, tai oikeastaan laitteeseen piirtymisessä. Ja kalvot puhkaistiin, ja laitettiin anturi vauvan päähän. (No sainpahan pissata saaviin)

Seuraavaksi sain nukuttua reilun tunnin, O nukkui myös nurkassa säkkituoliin käpertyneenä.

Kahden jälkeen, kätilö tuli tutkimaan kohdun suuta, pyysi menemään kontalleen. Kokeili kohdunsuuta, käski kääntyä oikein päin, painoi punaista nappia (jostain oli aiemmin myös ilmestynyt mies kätilö). Rupesivat laittamaan jalkatukia ja tokais vielä tämä kätilö : "nonniin ruvetaan ponnistamaan!"

Sen jälkeen on hieman sumuista... (ihankuin ei muu homma ois ollut sumuista)
O lähti tässä vaiheessa pois, olimme sopineet ettei tarvitse ponnistusvaiheessa olla mukana jos tekee pahaa.
Ponnistelin, vedin henkeä, karjuin kuin apina (o:n kommentti käytävään kuuluneista äänistä).
(Monta supistusta ja puserrusta myöhemmin)
Mutta se tunne kun katsoin alas, pää näkyi, ja eikös supistus loppunut siihen... No ei mennyt kauaa kun seuraava supistus tuli ja kivut katosivat. Tunsin vain vaavin lumpsahtavan ulos, ja vesien valuvan ulos.

Onnesta itkien sain soperrettua: hakekaa joku isi tänne.

En edes huomannut istukan ulos tuloa, kaikki huomio oli neitiin mennyt. Pikkusen vielä puuduttivat mua kun tikkejä tarvittiin muutama. (en tiedä määrää ehkä se sanottiin, ehkä ei)

Mutta neiti oli tullut maailmaan, tehden minusta äidin ja O:sta isin.

Saanko esitellä Elsa!

Kello 3:21 Elsa neiti syntyi. Painoa hänellä on 3400g ja pituutta 50cm.

Kotiin nukkumaan?

Jäi osatolla olo aikani lyhyeksi, supistukset vaimeni. Eikä ollut tapahtunut kuin 0,5cm kohdunkaulan lyhenemistä. Joten pääsin kotiin, olisin saanut jäädä osastolle mutta parempi oli kotiin tulla nukkumaan.

Nyt hyvin nukutun yön jälkeen on taas tullut kipeitä supistuksia ja limavuotoa, jos tässä alkais taas tapahtua...

osasto 312

Pääsin synnytysvuodeosastolle.. Olin vain sormelle auki ja kohdunkaulaakin oli vajaa sentti jäljellä. Mutta ottivat silti osastolle. Lääkkeet sain heti, ovat vähän auttaneet, mutta kippeetä supparit silti tekee.

RV 40+4

Noniin supistuksiiin sitten heräsin.
Nyt vielä kotona alkaa tosiaan paljon paljon jännittää...

RV 40+3 lähtökuopissa

Tänään käytiin neuvolassa. Neiti on laskeutunut ja kaikki on reilassa. Eli vain paljon lenkkeilyä suositeltiin.
Rupesi pikkuisen enemmän jännittämään.
Perjantaille varattiin seuraava aika, joskin neuvolan täti epäili ettei sinne saakka pysy sisällä.
Mahaa alkoi aamusta jomottaa aivan kuin ois menkat tulossa, tai juuri se eka päivä kun makaan vessan lattialla kiemurrelllen.

Oli muuten hupaisaa kun ei sitten neuvolassa yhtään meinannut pissaa saada tulemaan, kaksi kertaa kokeilin. Toisella kertaa sain just ja just pohjan peittoon....

Kierreltiin sitten sen jälkeen hieman kaupungilla, bussissa pongattiin myös mun isotäti.

Tänään vielä ohjelmassa kokkailua, siivousta ja lenkkeilyä (lisää)

RV 40+1 ja kaikki on hyvin!

Tai no ei hyvin. Väsymys jatkuu... Ja ne kivut, no nyt en enää tänään illalla hypi ja panikoi kun alkaa nuo ns. iltakivut. Joka ilta (no kahtena edellisenä on supistellut noita selkä reisi- kipuisia ja olo on ollut outo) on sattunut.
Kumminkin kaikki on valmiina, TYKS noin 5km päässä, puhelin käytössä. Nukkua ollaan molemmat kokeiltu ja onnistuttu.

Mutta kuten aiemmin olen sanonut, en usko että tällä viikolla mihinkään mennään.

Itse veikkaan 12.9 tai sen jälkeen olevan syntymäpäivä. Kyllä me jaksetaan odottaa, vaikka odotettiin raskauttakin se 1,5vuotta (ja karvan verran ylikin)

ps. aamulla huomasin että oli ilmeisesti limatulppaa alkanut tulla hieman reippaammin, tai ainakin jotain limaa.

Laskettu aika

Eilen illalla (ja yöllä) oli tukalat olot, tuli semmoisia mahan kovettumisia, joiden aikana oikea reisi ja selkä krymppäili.
Mutta aamulla, ei mitään.
Tällä kertaa oli pelkkä harjoitus...
Mutta illalla sitten kävin vielä paniikissa uudelleen E:n kotiutumisvaatteet läpi.

Jospa illalle varattu sauna auttaisi hieman? No toivoa sopii. Jostain luin että suurin osa vauvoista syntyy RV 40+2. Liekkö jotain perää vai vain sattumaa. Jos noin olisi sunnuntainna puhkuisin ja puhaltaisin. Jaiks.

Alkaa pikkuisen jännittää. Noita synnytystä ennakoivia oireita kyllä on ollut. Maha on yhä hieman nopea, oksennus on todella herkässä (vein jopa kylpyhuoneeseen ämpärin jossa vettä valmiiksi jos suihkussa oksettaa), ruoka ei oikeen maistu, ja nyt tänään heräsin pirteänä, valmiina vaikka mihin (jos selkä ja reisi vain antaisivat)...

Kissat vahtivat minua tarkkaan, Pasi ilmaantuu aina pussaamaan kun huomaa että sattuuu ja Lilla puskee mahaa ja kehrää.

Lukijat hoi! Miten teillä alkoi synnytys? Ja millä viikolla synnytitte?

RV 39+4 ja yö ilman närästystä

Viime yö oli ensimmäinen yö kuukauteen kun ei närästänyt!
Lienee syynä mahan laskeutuminen? Tai ainakin siltä se tuntuu. että istuessa ei onnistu siveästi olo, vaan tarvitsee istua haarat levällään. Onhan hengityskin jo hieman helpottunut...

Onhan se nyt niin, että lähtö saattaa tulla milloin vain. Kyllä tässä rupeaa jo jännittämään, varsinkin kun nuo kivut alkaa olla hupaisia...

Tänään onkin vietetty vuosipäivää...

Kuinkas sitten kävikään

O osti eilen Rat King- elokuvan, itse en aluksi innostunut paljoakaan elokuvasta jossa on pelitriippuvainen 18 vuotias poika....

Jotenkin kuitenkin elokuva tempaisi mukaansa...  Ja ajattelin nyt hieman arvostella elokuvaa täällä.

"Rat King on Petri Kotwican ohjaama suomalais-virolainen trillerielokuva vuodelta 2012. Se on ohjaajan kolmas pitkä elokuva. Suomalais-virolainen yhteistuotanto on kuvattu Virossa kesällä 2011. Elokuva sijoittuu pelimaailmaan." wikipedia

Elokuva kertoo peliriippuvaisen Jurin (Max Ovaska), elämästä. Juri on 18 vuotias abi, jonka tyttöystävä jättää tämän kun ei enää jaksa tämän peliriippuvuutta. Juri lopettaakin pelaamisen, kunnes saa yhteyden oton pelimaailman "ystävältään" Nikiltä (Julius Lavonen).
Juri huomaa Nikiin tatuoidun nettiosoitteen, ja kirjoittaa sen selaimensa hakuun. Näytölle ilmestyy peli, peli joka antaa Jurille nimeksi Rat King.
Peli eroaakin Jurin tutuksi tulleista roolipeleistä niin että Jurin täytyy itse suorittaa tehtävät. Niki kertoo ettei peliä voi keskeyttää, vaan se tulee pelata loppuun, muuten Jurista itsestä tulee tehtävä peliin...

Niki lupaa auttaa Juria parhaansa mukaan, Niki esittää Juria koulussa jotta Juri voi keskittyä pelin tehtäviin.
Pian Juri huomaakin että pelissä on oikeasti hänen elämä, eikä Nikin aikeet ole kovin puhtaat....