Tiistai aamulla kello taisi olla 6:41 kun heräsin taas supistuksiin. Eivät olleet niin kipeitä, joten jatkoin uniani koomaillen. Kymmeneltä suunnilleen heräsin kunnolla kunnolla ja supisteli hieman kovemmin.
Söin siinnä sitten rauhassa, alkoivat supistukset tulla hieman säännöllisemmin ja kipeämmin.
Muutamat alkoivat jo vetää kivun kanssa itseni lattialle, joten päätettiin (O päätti) että nyt soitetaan sitten taas synnärille.
Käskivät tulla sinne, mutta koska supistukset eivät NIIN kipeitä olleet menimme bussilla.
(hih BB-voittajakin käyttää bussia)
Tyksiin päästyämme (olisiko kello ollut kahdentoista paikkeilla?) menin käyrälle puoleksi tunniksi, tuliko niitä sitten viisi supistusta sinä aikana? (oikeesti en muista kunnolla kaikkea)
Tarkistettiin kohdunsuun tilanne (jotenkin kätilön ilme oli ensin hieman nyrpeä) ja myös opiskelija tarkisti sen.
Olin auki reilulle kahdelle sormelle eikä kohdunkaulaa ollut jäljellä. Sain sairaalavaatteet ja pääsin synnytyssaliin.
Siellä suoraan pääsin taas käyrille, jossa olinkin tunnin verran. Supisteli jonkun verran. O kävi tässä välissä muistaakseni syömässä.
Sitten kestikin hieman ennen kuin alkoi enemmän tapahtua. No supisteli ja sattui ja suihkussa kävin. O:n apu oli suuri, joka supistukseen tuli viereen auttamaan ja neuvoi hengityksessä.
Oikeesti tuntui että aika meni ihan sairaan nopeasti!
Jossain vaiheessa, olisiko kello ollut yli 23? Tultiin katsomaan kohdunsuun tilanne. Olin auki neljälle sormelle, mutta voi sitä ilon määrää kun kätilö sanoi että nyt saan epiduraalin jos niin haluan. Ja minähän halusin (supistukset joiden jälkeen tärisin koko akka, alkoivat viedä voimia).
Kolmannella kerralla vasta saivat epiduraalin kunnolla laitettua, (tai siis sen kanyylin kun kaksi kertaa osui suoneen), mutta voi sitä autuasta tunnetta kun supistus tuli, ja hei en tuntenut sitä!
Pian oli jotain häikkää sydänäänien kuulumisessa, tai oikeastaan laitteeseen piirtymisessä. Ja kalvot puhkaistiin, ja laitettiin anturi vauvan päähän. (No sainpahan pissata saaviin)
Seuraavaksi sain nukuttua reilun tunnin, O nukkui myös nurkassa säkkituoliin käpertyneenä.
Kahden jälkeen, kätilö tuli tutkimaan kohdun suuta, pyysi menemään kontalleen. Kokeili kohdunsuuta, käski kääntyä oikein päin, painoi punaista nappia (jostain oli aiemmin myös ilmestynyt mies kätilö). Rupesivat laittamaan jalkatukia ja tokais vielä tämä kätilö : "nonniin ruvetaan ponnistamaan!"
Sen jälkeen on hieman sumuista... (ihankuin ei muu homma ois ollut sumuista)
O lähti tässä vaiheessa pois, olimme sopineet ettei tarvitse ponnistusvaiheessa olla mukana jos tekee pahaa.
Ponnistelin, vedin henkeä, karjuin kuin apina (o:n kommentti käytävään kuuluneista äänistä).
(Monta supistusta ja puserrusta myöhemmin)
Mutta se tunne kun katsoin alas, pää näkyi, ja eikös supistus loppunut siihen... No ei mennyt kauaa kun seuraava supistus tuli ja kivut katosivat. Tunsin vain vaavin lumpsahtavan ulos, ja vesien valuvan ulos.
Onnesta itkien sain soperrettua: hakekaa joku isi tänne.
En edes huomannut istukan ulos tuloa, kaikki huomio oli neitiin mennyt. Pikkusen vielä puuduttivat mua kun tikkejä tarvittiin muutama. (en tiedä määrää ehkä se sanottiin, ehkä ei)
Mutta neiti oli tullut maailmaan, tehden minusta äidin ja O:sta isin.
Ei paha :D
VastaaPoista