Sillisalaattia

Jesh!

O sai töitä kesäksi! Tämä tarkoittaa sitä että vihdoin on varaa tehdä IKEA reissu. O onkin kironnut liian pientä tietokonepöytää (ja en mäkään hulluna ole siihen) jo pitkään. 

Itse olen itkenyt liian vähäistä kirjahylly tilaamme, kasa kirjoja kaapin kätköissä, ja iso kasa kirjojani on vielä Vampulassa.  (myös toiveissa olisi päästä eroon varmaan 70-luvulta peräisin olevasta kuusiosaisesta hyllyhirvityksestä kokonaan…)

Ja kai sitten ikeasta jotain muutakin eksyy mukaan…

Hoitopöytää silti metsästämme ensin käytettynä jostain.

 Makkariin ois tosiaan mukava saaha jotain luksusta ja extraa....                  

Eilen O yllätti mut täydellisesti, kaupassa käydessä kysyin: ”mitä huomenna sit syödään? (itse pohdin lasagnea tai vastaavaa), O vastaa: ”Vaikka tonnikala-salaattia, makaronilla, salaatilla ja tomaatilla!”

Ja ne jotka tietää, O:n niin voivat allekirjoittaa hänen isänsä kommentin: ” O ei taida syödä kasviksia muuten kuin ne mitkä on Big Macin välissä…”

Mutta on joku terveys kärpänen mein isiä purrut. Työmatkat aikoo pyöräillä, kaupasta oma aloitteisesti ostaa tuorekurkkua.

Miten onnistuisi äiteen ravinnon muuttaminen? Vaikka syön terveellisesti, en ole kunnolla vieläkään) oppinut suhtautumaan syömään ”kahden edestä” tai säännöllisesti. Saatan olla puoli päivää syömättä, ja sitten vedellä pizzan, ja sitten voida pahoin kun tyhjä maha ei semmoista kestä. Myös omenoita menee varmaan vähintään kilo parissa päivässä jos innostun.

Koulussahan syön joka päivä (no nyt keväällä paljon kursseja jotka on mulla hyväksiluettuna, ettei tälläkään viikolla ollut kuin eilinen päivä koulua), aamupalaksi puuroa (ainakin kokeilen) ja sitten lämpimän ruuan päivällä. Mutta kotona sitten taas, tyydyn puputtamaan jotain ei niin terveellistä. ( juu äsken meni kuppi kahvia ja possumunkki)

Pakko se on opetella syömään kunnolla? Onneksi töissäkin saa aamulla syödä puuroa (ja on namimpaa kuin koulussa) ja myös lämpimän ruuan saan. (ja paljon kahvia)

Jos opettelisi sitten tekemään ruokaa myös kotona (en tajua kun tykkään ruuanlaitosta, mutta koulussa se on semmoista pakkopullaa. Ja niin hassusta syystä kuin se että olen hyvä, niin joudun tekemään tuplaten kuin eräät. Pakko taas itkuraivota yhdestä mein luokkalaisesta 32 (ellei jopa nyt 33) vuotiaasta, naisesta joka ei tosiaan ole tehnyt yhtään mitään sitten peruskoulun jälkeen, ja näin kun ekaa kouluvuotta on jäljellä pari viikkoa, ei vieläkään osaa pestä purjoa (ei edes tunnista sitä), ei osaa käyttää tiskikonetta, etsii kananmunia siivouskomerosta...

Ei siinnä kohtaa paljoa naurata kun itse taistelee pyörtymistä ja oksentamista vastaan, tehden vaikka ja mitä ja tämä lusmuilemalla (olemalla typerä) saa keittää kanamunia.

Kyllä kyllä, ymmärrän että hänellä saattaa olla joku pieni oppimisongelma, ei sillä väliä ole. Mutta kun meidän rinnakkaisluokka on juuri tuommoinen ns. erityisluokka… Ja kaiken huipuksi meidän luokalla on yksi tyttö joka on ollut erityisluokalla yläasteella ja hän osaa (tai ainakin yrittää) tehdä hommat eikä lusmua.

Taas katosi hieman aihe…

Oli vain pakko avautua…

Huomenna olisi edessä Tampereen reissu, ja rakkaan ystävän tapaamista. Välillä oikeen hävettää kun kaukana asuvia ystäviä näkee niin harvoin, vaikka Tampereellakin käydään noin kerran kuussa…

Eli luvassa on paljon naurua, kikatusta ja kälätystä.

Haaste!

Sain hyvän mielen haasteen Vähän, mutta silti niin Paljon! blogissa.

Tarkoitus on listata hyvää mieltä tuottavia asioita (10kpl) satunnaisessa järjestyksessä. Sen jälkeen haaste pitää pistää viidelle eteenpäin!



1. Rauhalliset aamiaiset
2. Serkku pojat
3. O
4. Pikku Myyn liikkeet
5. Kissan kehräys
6. Suklaa
7. Linnun laulu
8. Luonnossa liikkuminen
9. Ystävät
10. Musiikki


Epätodellista Todellisuutta
Bubble Toes
Lennu & Reino
Värikästä Perhe-elämää
upcoming teen mom

Herkku aamupala

Sain ensimmäisen äitenpäivä lahjani! (jollei mukaan lasketa Antti-kissan tuomaa hiirtä vuonna 2008)

Muumilaseja!

Lasit pääsivätkin heti käyttöön aamupalalla.

Vaikka en saanut sitä aamupalaa vuoteeseen, ja tein suurimmat hommat itse (paistoin pekonin ja heitin valmispatongit uuniin), O vahti kissoja (Pasia) etteivät yritä noukkia ruokia.

Mutta olipas ihanaa, istua rauhassa aamupalalla (taisi olla pikemminkin brunssi), ihan rauhassa ja herkutella nami patogeilla ja katsoa kun Pasi istui vastapäätä ja ihmetteli miksei hänelle tarjota...

Nyt istun taas pöydän ääressä, hiukset upeasti (kokeilen saako tämmösillä väkkärä nutturoilla kiharat), ja juon kahvia :D

Nyt vaan odotellaan, että kello tulisi kolme ja äippä ja isi tulisi tänne.  Sitten onkin suuntanan mummolla :)

"No kun oppaassa sanotaan näin..."

Phur.
Ottaa pannuun tietyt ihmiset (AV-mammat ja muut anonyymit, kirjaviisaat kaikkitietävät), jotka joka asiaan vastaan sanovat.

Otetaan esim. Sikiön (kuulostaa ihan kamalalta sanalta) liikkeet. Jos hänellä liikkeet ovat tuntuneet ekaa kertaa silloin suunnilleen kuin oppaissa ja muissa sanotaan. Enhän minä (typerä paksuksi pamahtanut tyttörassu) voi tuntea liikkeitä sitä aiemmin.
Itse tunsin selvän liikkeen pitkänä perjantainna, anoppilan sohvalla saunan jälkeen, ja viikkoja silloin oli 18+0, sitä ennen olin tuntenut outoa kuplintaa, mutta en ollut varma että onko se liikettä vai suolien paukuntaa.
Mutta ei, ei en mä mitään tuntenut, joo omaa tyhmyyttä oli innoissaan mennä vauva.fi sivuille hehkuttamaan, paskaa tuli niskaan saman tien.
Kummasti samanlaisia liikkeitä on nyt viime viikkoina tuntunut toistuvasti :D


esim 2. Henkilö X kertoo kuinka hänen 3,5kk poika sai käännettyä itsensä mahalta selälle. Henkilö Y sanoo että ei kyllä ainakaan tarkoituksella kun meidän NicoPetteri kääntyi vasta 4,5kk. Kuulemma pään vetovoima vaikutti.
Niin kaikkihan kehittyy samaa tahtia.
Ja ei ole kuin kultainen keskitie, siltä poikkeavat (ainakin jotka aiemmin osaavat jotain) ovat valehtelijoita ja ne jotka myöhemmin oppivat, no ne ressukat omaavat surkeat vanhemmat ja varmasti vaikeat kehityshäiriöt.


esim 3. Mahan kasvu.
Tarviiko tähän ees lisätä mitään? Jos on isomaha, tottakai siellä on ne ylläri kaksoset ellei kolmoset. Jos pieni niin kyllä sieltä sitten tulee pikkukeskosen kokoinen lapsi (vaikka painoarviossa olisikin vajaa nelikiloinen möllikkä).


Tottakai jokaisella on omat mielipiteet, mutta joissain asioissa voisi turvan pitää kiinni. Itse en ainakaan menisi kommentoimaan toiselle odottajalle mahan koosta tai kasvojen turvotuksesta.
Mutta minä olen minä, maan matonen.
AV-mammat ovat jumalasta seuraavia.

Neukkuilua

Eilen oltiin sitten aamulla neuvolassa.
Saatiin se maaginen raskauden kesto lappu, ja kela asiat vireille (joku malttamaton mamma oli jo laittanut hakemuksen aiemmin ja vain vei eilen sen kelaan).

Myös saatiin täytettäväksi ensitietolomake synnytyssairaalaa varten (hui kamala nyt jo)

Tässä taas pikkuisen tietoja mitä mitattiin (sulkeissa edelliset arvot)

RV 22+5 (16+4)
Paino 58,7 (56)  (voi kyllä julkaisen OMAN painoni täällä)
RR; 129/71 (116/65)
B-Hb: 108
Kohdunpohjan korkeus: n+1 (eli juuri tossa navan yläpuolella)
Sydämmen syke (sikiö): +140 (+150)
Liikkeet: ++ (kuulemma hyvin liikkuva neiti meillä)h

Mulle sitten tuli rautakuuria, onneksi kotoa löytyi vielä verenluovutuksesta saadut paketit, itellä kun silloin aina nousi  Hb ittestään 139.... Onneksi on vielä koulua jäljellä niin, että voin parina maanantainna käydä katsomassa mun hempparit siellä. Ja saada ittelle mielenrauhaa sen avulla :)

Hehee... Tänään katselin kelan sivuja ja tämmöine siellä sitten oli:

 PÄÄTÖS ÄITIYSAVUSTUKSESTA                                                    

                 Olette hakenut äitiysavustusta lasketun synnytysajan                
                 7.9.2012 perusteella.                                               

                 Teille on myönnetty äitiysavustus.                                  

        Etuuden määrä                                                                
                 Äitiysavustuksena on myönnetty pakkaus.                             

        Perustelut                                                                   
                 Äitiysavustus on myönnetty hakemuksenne mukaisesti                  
                 pakkauksena.                                                        

        Äitiyspakkauksen toimittaminen                                               
                 Pakkaus toimitetaan kahden viikon kuluessa postitse.                

        Lainkohdat                                                                   
                 Äitiysavustuslaki 7 §                                               

                 Valtioneuvoston asetus äitiysavustuksesta ja adoptiotuesta 1 §      


                 KANSANELÄKELAITOS                                                   



                 Jarmo Rönkä                                                         




        Päätöksestä valittaminen                                                     
                 Valitusosoitus on liitteenä. 

Mimmoisella aijalle teille on paketti tullut tuosta ilmoituksesta? 
Jostain kun luin joillekkin tulleen päivän (!?) kuluttua kun on postista tullut tämä ilmoitus, jollekkin vasta juuri kahden viikon kuluessa?

Joo olen malttamaton, ja juu tiedän ettei kiirettä ole, mutta kun ite oon kesä-heinäkuut töissä, O todennäköisesti saa töitä kaupungilta (toimeentulotuen kautta) jostain päiväkodista. Niin ei siin pal jaksa työpäivän jälkeen miettiä asioita. Varsinkin kun varmaan joka viikonloppu on jotain.
Ainakin pitäis tehä tämmöset hommat:

• Mansikoiden poimintaa
• Piha kuntoon (vois tehä joo nytkin)
• Tampereen reissu kissojen kanssa
• Vampula rock (jos tänä vuonna on)
• Ruisrock
• O:n serkun häät
• Mun serkun rippijuhlat
• Mun serkkujen synttärit (2x) (toisaalta ne vois olla varmaan viikollakin)
• "vauva-juhlat"
• Tiian (tulevan kummitädin) valmisujaiset
•   Helsinki-päivä (Raisio-Turku-Helsinki välille Onni-Bussi linja)

Juku ja kuussa on noin 4-5 viikonloppua... Nooo :D
Ja juhannus ollaan vaan, kaksin tai sitten Vampulaan.

Pian lähetään O:n kanssa kaupungille, saan kuulemma OSAN äitienpäivä lahjasta nyt jo... Jänskää.

Voihan kevät flunssa!

Eilen aampupäivällä ilmaantui sitten kipeiden lihasten kaveriksi kipeä kurkku.
Yö oli hupaisaa, ei auttanu panadol hot, ja muuta vippaskonstia en jaksanut etsiä.
Nyt kokeillaan joskos Örli Grii auttais mut tähän päivään, ja iltapäivästä voisikin hakea inkivääriolutta avaamaan röörejä.

Ei muuten vit***ais ollenkaan, mutta tänään meillä on semmonen "kiva" ruokailupäivä, että mein luokka on jaettu pareihin (semmoset jotka tekee helvetin hyvin ja nopeesti saivat arvalla niitä ujoimpia) ja me sti tehään pareissa ruoka 8hengelle.

Ja mähä taas stressaan siitäkin.

Kiva homma.

Onneksi ISI tulee tänään käymään :)

Pikku Myyn vaatteita tähän asti

Asenne bodyt

Housuja

Ihania kuvioita

Pose Pasi

Ja haalarit ilman kissaa

Potkuhousuja

Vaippoja... ja Pasi

Vaaleahkot bodyt

Kauluspaita body (kyllä tytötkin käyttää kauluspaitoja)

Valkoisia bodyjä

Lisää housuja

Bodyjä ja Lilla

Potkuhousuja

Kuvaamatta jäi kasa sukkahousuja :D

Pientä suloista ja vaaleanpunaista

Pikku neidin söpöt sukat ja O:n valitsemat vaavitossut :)

Ja O:n äippän tuomiset :)

Grilliherkkua

Piti jo aiemmin kirjoittaa, mutta laiskuus voitti....

Päätimme vapun kunniaksi grillata, vaikkakin vain pikagrillillä, silti grillata.

Grilliin eksyi vartaita ja maissia.

Huomatkaa myös alkoholiton kuohuva juoma (oli hitsin hyvää)

Unista asiaa

Onko joku muukin huomannut miten unissa tuntee, maistaa ja haistaa joitain asioita?
Edellis yönä näin unta kuinka mua raahattiin lattiaa pitkin, tunsin mahassani kuinka matot rullaantuivat alleni.
Viime yönä unessa tunsin parransängen kutittavan leukaani.
Kerran maistoin jopa mullan kaatuessani unessa maahan.

Outoa? Normaalia?

Onneksi ei lyöty rahasta vetoa

Turhaan pelkäsin pahinta, kaikki oli kunnossa! Meidän Pikku Myy siellä venkoili ja osoitti nyt jo tuittupäistä luonnetta (keltä lie oppinut?), eikä suostunut ottamaan kättään pois niskan takaa. Kuulemma kuvan olisi saanut otettua ”lähempää” ja selvemmin jos olisi liikuttanut kättään…

Mutta kaikki tosiaan on ok! Ja eipä löytänyt ultraaja pippeliä mein naperolta, eli kyllä meni omat arvaukset päin honkia… Mutta hei nyt voin ostella kaikkia yyperi söpöjä tytön vaatteita (hellokittyt jäävät suosiolla kaupan hyllylle), mutta jos jostain löydän hieman asenne vaatteita mein Myylle…

Hieman jäi hmm… vajaaksi tuo ultraajan neuvolakortin täyttö näemmä, ei täyttänyt ollenkaan sitä riviä mihin niitä asioita on aiemmissa neuvoloissa ja ultrassa laitettu, vaan tunki ne yhteen sivupalkkiin, ja niin hiton epäselvällä käsialalla että jos sitä näyttäis apteekissa sais varmasti yskänlääkettä tai kissan matokuurin…

Mutta noista kuvista saan hieman jotain tietoja (ite perkele unohdin käydä vaa´alla)

Sydämen syke: 136

Paino: 341g

Pää peppu mitta: 16,7cm (jäi hieman epäselväksi tuon ultraajan jälkeen)

RV 20+3

Pakko myöntää, huominen  ultra peloittaa.

Vaikka olenkin (luullut, semmoista kuplintaa ja jumputusta) tuntevani vauvan liikkeitä, pelkään silti että jos onkin jotain vialla… Kaikkihan oli kunnossa viime neuvolassa, silloin kaveri liikkui ja jumputteli menemään minkä kerkesi (kuultiin sydänääni- laitteella), mutta kotona näin untuvikon on vaikea sanoa ja ajatella mikä on ok kipua tai vastaavaa.

Uskon silti, että kaikki on kunnossa. Mutta tuo ärsyttävä pieni epätietoisuus jyystää takaraivossa. Tunnen oloni niin avuttomaksi kun en osaa enkä pysty tietämään kaverin kuntoa ja tilaa. (tai jos se jumputus ja kuplinta on liikehdintää en halua ajatella mimmoista se on myöhemmin)

Olen nyt  vajaan viikon kärsinyt helvetin kipeästä oikeasta kyljestä. Kääntyminen sattuu, kovalla tuolilla istuminen sattuu, ruokailussa sai istua vinovanossa ettei sattunut….

Mutta ettei ihan valitukseksi mene, niin toiset masukuvat pistän RV 20+3: n kunniaksi (eka oli kuva ylhäältä junassa otettuna). Tänään muutenkin on ollut kylkikivusta huolimatta mukava päivä (jollei kavereiden YLI sekohullulehmäkohtausta (joka jatkui sitten aamukahvilta iltapäivään lasketa mukaan). Ruoka oli HYVÄÄ, ainakin mulla, muiden ruoka näytti näin kauniisti sanottuna kissan oksennukselta (mmm… harmaa jauhelihakastike)

Muutenkin päivä meni tosiaan hilpeästi, ruokatilauksia, perussiivous suunnittelua, keikkavälineiden kasausta ja ikkunoiden pesua (meni kyllä päin persettä kun ei pal innostanut kiivetä kahden metrin korkeuteen)

Pysy aina pikkuveljenä

.... Niin tosiaan pikkuinen (mua päätä pitempi) veljeni Joni, tulee meille "asumaan" viikoiksi.
Joten sen varjolla rontataan tänään ja huomenna sänkyjä ja sohvaa eri huoneisiin. Ja saadaan siirrettyä mein makkari isompaan huoneeseen, eipä tullut syksyllä muuttaessa mieleen, että tarvitaan pinnikselle ja hoitopöydälle tilaa makkarissa...

Mutta saapahan jumpattua näin hieman... (ja sitten kunnolla siivottuakkin!)
Onneksi mein sänky on kolmessa osassa, ja alaosat O jaksaa kantaa yksinkin.
Tarttee tänään vielä purkaa osiin sohvasänkykapistus, joka on ollut tuossa ns. vieras/tietokonehuoneessa, että sen saa taas huoneesta ulos. Puuh..............

Ja lupaudin vielä paistamaan illalla lättyjä.
Olen helppo pala.
Nyyh....

RV 20

Ei, ei, ei... Mihin tää aika on mennyt?!
Paniikki iski, siis puolet on takana ja puolet eessä...
No ihan hyvin on tähän asti mennyt, mitä tota "pientä ja lievää" huimausta onkin mukana ollut...
Tavaroita nyt on vain vaatteiden kautta hommattu, en näe järkeä roudata pinnasänkyä ja vaunuja ja syöttötuolia (jota nyt ei vielä kumminkaan ees tänä vuonna tarvita) tänne. Toisaata voi olla että pinnis eksyy meille ensi viikolla? En tiedä miten aikovatko O:n porukat myöhemminkin vielä vierailla meillä, ennen vaavin tuloa, kun matkaa kumminkin Tampereelta Turkuun tulee sitten jonnin verran....

Myöskään punkkaa (ammetta) en ole jaksanut miettiä vielä, no ensinnäkin se ois 100 varmasti kissojen nukkuvatina mainio, jopa niin mainio että jouduttais ostamaan uusi punkka kun kaveri saapuu.
Potta myöskin mennee syöttötuolin kanssa samaan syssyyn...

Kestovaippoja tarvii aina ponkailla kirppiksiltä, en usko että noilla neljällä pitkälle pötkitään (vaikka äp-pakkauksesta tuleekin sitten taas kaksi lisää). Ja sitten on ne vauvan hoitotuotteet ynnämuutsemmoiset.

Mutta odotetaan nyt jännityksellä ensi viikkoa ultra aikaa. Joskos selviäis onko tulossa Matti vai Mervi?


Milloin teillä on ollut hankinnat valmiina odottamassa?

Laiskuutta

Olen taas ollut hiljaa, syitä ovat olleet laiskuus, huimaus (välillä huimaa jopa sängyssä maatessa) ja viime viikonlopun porukoilla vierailu.

Mutta tiivistelen ja kaivelen kuvia kamerasta (hitto miks mä aina unohan kuvailla kunnolla?, nytkin oli tarkoituksena kuvailla kunnolla "reissua" mutta unohdin).

Mutta ainakin tirrille löytyi (taas) vaatteita, sitteri mummila vierailuita varten, kantopussi ja hyttysverkko. Ai juu ja kaksi kestovaippaa!

Myös itse rakastuin Huittisissa, erääseen kauppaan. Nimeä en muista, mutta sitä pyörittää ihana Turkkilainen nainen, ja siel oli vaikka ja mitä erikoiskarkkeja, limuja ja aivan mahtavia korkokenkiä, joiden hinnat oli alle 20e, ja semmoisia olivat mitkä maksaa täällä noissa ns. Halppis kenkäkaupoissa sen 59e...

Mummoni ostamat vaavin vaatteet... Taustalla osa mein kirppislöydöistä...

Myöskin mummoni neulomat lapaset ja sukat...

Oli ihana ilma lähtee perjantainna junalla Loimaalle...

Mut ei riemulla rajaa ku extraluokassa ajaa...

Sunnuntainna matkalla kotiin...

Mitä jos...

Junassa iski paniikki.
Mitä jos vaavi onkin tyttö? Vaikka vahva poika olo onkin, ja Ollin isomummu oli tehnyt Ollin pojalle villasukat...
Mutta tosiaan meillä ei ole juuri niin natsaavaa tyttönimeä, poikanimiä on jopa kaksi!
Junassa pohdittiin monia nimiä, oli Liljaa, Helmiä, Maijaa, Emmaa... Mutta silti itkutus meinas (taas) tulla.

Tottakai tyttö on tervettulut ja rakastettu, ja toivottu pitkän harjoittelun yrittämisen jälkeen.

Mutta kun nimi asia vaivaa. Ehkä ne on taas hormoonit mitkä heittää häränpyllyä.

Ja onhan tossakin listassa nyt yksi mein suosikkinimi, mutta sen näkee sitten.

Anteeksi itkupotkuraivarini.


ps. pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja tyhjentää vaavin vaatteille yksi lipasto.
ja vois kans kuvailla hieman mein lempparivaatteita.
Isimies suukottelee usein masua ja ennen raskautta nukkumaan mennessä hipli mun tissejä (ja leperteli niille) nyt hipsuttaa mahaa ja juttelee sille. En ole hennonnut sanoa, ettei ihan vielä nappula kuule :)

...

Tänään en olekkaan julkaissut juu yhtään mitään....
Mutta jatkoa seuraa...

Aamulla melko pirteänä herättiin, hieman köllintää sängyssä. Datailua (aivan oli pakko pakko) ja aamupalaksi uunivalmiita croisantteja ja tuoremehua.

Bussilla keskustaan, räntäsateessa kävelyä asemalle. Juopunut kommunisti matkalla Loimaalle, aiheuitti lievää hupia lipunmyynnissä. Oma lippuhässäkkä hermostutti, onneksi saatiin heti korvauksena mielipahasta, 7euron kuponki joko ärrälle tai asemaravintolaan.

Asemaravintolan kahvi maistui aivan hirveälle, ja munkki jotenkin karmealta...

Junassa oli muuten rauhallista, jollei lasketa taas kyttääviä ihmisiä... Pienet eväät herkuteltiin junassa, ja lehtiä tuli luettua...

Eilinen

Eilen nautittiin koulussa (meidän luokan taikoma) pääsiäisateria. Jonka valmistusta varjosti paloharjoitus, olipa mukavaa keskeyttää kiireiset hommat (opettaja ruoskan kanssa huitomassa selän takana ja ohjeiden anto tipoitellen), mutta kuulemma meni harjoitus hyvin…

Ruuaksi taiomme omenasalsaa, vihersalaattia, karitsanpaistia, kalarullia. viipaleperunoita ja piimäsämpylöitä. Eikä saa unohtaa jälkkäripöytää! Allekirjoittanut söi taas mahansa täyteen (ja sen yli)… Mutta käsi pystyyn kuka voisi vastustaa näitä herkkuja? Oli kahta lajia pashaa, mämmiä ja jotain vaahtoa, baboja, sitruunavormuja, rahkapullia, schaher- kakkua ja suklaapiirakkaa (peijoonin lautaset olivat auttamatta liian pienet). 

Myös hupia aiheutti erään opettajan suloinen huoli (ja ei niin suloinen mahan hiplintä ja selän taputtelu) olin ollut tiskikasaa purkamassa (miljoona kippoa, leikkuulautaa, veistä ja vehjettä) ja siinnä kiireessä suihkuttamalla onnistuin kastelemaan paitani.  Itse en muuta ajatellut etten halua syödessä haista kuivuvalle paidalle. Mutta opettajamme kommentti: ”Kun masualue ei saa kastua! Oletko ihan märkä?” Tyynen rauhallisena sen enempää ajattelematta (kuin normaalisti) vastasin ”eei oon vaan kostee…” Luokkatoverin repeävät meluisaan nauruun… Hehe, Jonnan hormonit hyrrää… 

Mutta ähkystä huolimatta mussuttelin vielä keittiön ja salin lopputöitä tehdessä, niin karkkia, pullaa, mehua. särkylääkettä (Sami meidän ihana emäntämme pelasti mun pään) ja valkosuklaatryffeli-kakkua… Olen ihan varma kun koulussa tulee possuiltua näin hirveästi, paino nousee pian.

Eilen myös ostosteltiin O:n kanssa vaaville vaatteita (oisitte nähnyt O:n loistavat silmät kun osuimme oikeaan kultasuoneen, ja valitsipa hänkin nappulalle vaatteita), vaatteita tarttui mukaan pyöreästi sanoen 13 eurolla, ja tavaraa oli muovikassillinen…

Vielä matkan varrelle osui skanssin cittari (pahaa pahaa huimausta ei tullutkaan), ja lopulta vielä lähi s-market. O osti minulle alkoholitonta siideriä, ja kylläpäs oli hyvää…

Ilta jäi hieman lyhyeksi, koska seuraavana päivänä oli oltava normaaliin aikaan ylhäällä, ja pirteähkönä.  Ja matkalla kohti Tamperetta…

Viikko sinne tai tänne, tässä viime viikkoni...

Perjantai

Viimeinen työharjoittelupäivä sujui selvästi perjantai tunnelmissa… Juttujen taso laski loppua kohden kuin kamelin häntä…

O lähti kaverinsa luo Tampereelle, ja äitini saapuikin yökylään. Poikkesimme sitten äiteen kanssa mummolassa,  josta myös saatiin vaaville vaateita. Villahaalari ja valkoinen perus potkupuku+ aivan ihanat itse tehdyt villasukat ja lapaset.

Illalla herkuteltiin tortiloilla ja jäätelöllä, katsoen Varesta.

Lauantai

Aamulla herättyämme suuntasimme kahvin puutteisen äidin kanssa prismaan ostamaan sitä. Aamupalakin oli mukava syödä rauhassa (no Pasi leivässä kiinni) ja lukea lehteä.

Äippä lähti puolenpäivän maissa ajelemaan kotia kohti, koska ilma alkoi muuttua hieman ikäväksi…

Loppupäivä menikin katsellen leffoja ja tv-sarjoja, ja mutustellen jäätelöä.

Ei ollut kiva mennä yksin nukkumaan.

Sunnuntai

O palasi reissultaan, sää oli kamala ja harvinaisen kylmä.

Maanantai

Pitkästä aikaa koulussa! Yksi teinitytteli mulkoili minua hyvin hyvin  pahasti, syynä oli hänen luulonsa että sutinoin hänen ex-tapailu kaverin kanssa… Muuten olikin mukavaa, väänneltiin hiki hatussa jälkkäreitä pääsiäislounaalle…

Tiistai

Koulukuvaus päivä! Otettiin totta kai myös kaverikuva, mein lorttoporukalla.  Suunnattiin myös läskeilemään raxiin…

Keskiviikko

Hoidettiin hommia ja ostosteltiin ruokaa…