Perheemme jäsenmäärä on pudonnut yhdellä.
Kissoja on yhä kaksi.
Äitiä yksi.
Ja Elsa.
O ei enää ole meidän kanssa. Päätökseen tarvitsin paljon paljon voimaa.
Nyt asun kissojen ja neidin kanssa vanhemmillani, ja koitsan saada asiat kuntoon, tai minun ja O: n asioita ei enää selvitetä, vaan Elsaa koskevat asiat.
tiistai 15. tammikuuta 2013
torstai 27. joulukuuta 2012
Heipä hei
Elossa ollaan, en vain ole jaksanut kirjoittaa mitään.
Listailen vain hieman tapahtumia...
Listailen vain hieman tapahtumia...
- Rintatulehdus... Tossa viime maanantainna lääkäri setä totesi sen minkä äiteeni oli edellisenä iltana päätellyt.
- Joulu- meni jo...
Tosiaan en jaksa pahemmin kirjoitella, syynä yhä se oman koneen puute. Vaikka voinkin kirjoitella O:n koneella, silti jotenkin laiskottaa.
Elsa kasvaa koko ajan ja oppii uutta, ehkä hellyyttävin uusi asia on nauru, se jos joku on mahtavaa kuunneltavaa.
Joulu meni hyvin, oltiin O:n vanhemmilla, syötiin ja saunottiin. Ja mummoiltiin saatiin kuva viidestä sukupolvesta :)
lauantai 1. joulukuuta 2012
Kaikki on OK
En vain ole ehtinyt rauhassa koneilla (kuten en nytkään ehdi suuremmin mitään tehdä)
Mutta yksi ISO ja MAHTAVA uutinen mulla on! Elsa ja minäkin saadaan olla O:n ensimmäisen lapsen elämässä, ensi viikon torstainna tapaan hänet ekaa kertaa (enpä aiemmin ole jännittänyt 3,5 vuotiaan tapaamista.
Kuvailen myös hieman Elsan ristiäislahjoja (itsellä ei kunnon kuvia niistä kun kamerassa oli väärä ohjelma päällä enkä opastanut äitiäni kunnolla...)
Mutta yksi ISO ja MAHTAVA uutinen mulla on! Elsa ja minäkin saadaan olla O:n ensimmäisen lapsen elämässä, ensi viikon torstainna tapaan hänet ekaa kertaa (enpä aiemmin ole jännittänyt 3,5 vuotiaan tapaamista.
Kuvailen myös hieman Elsan ristiäislahjoja (itsellä ei kunnon kuvia niistä kun kamerassa oli väärä ohjelma päällä enkä opastanut äitiäni kunnolla...)
torstai 22. marraskuuta 2012
Unet
Jo aiemmin olen täällä oudoista unista puhunut. Kerron taas eräistä oudoista unista.
Olen nähnyt unta että vanhempieni pihalla on iso keltainen ulkorakennus. Kun kerroin isälleni siitä ja näytin hänelle missä se oli unessa, isä kertoi pihassa olleen ulkorakennuksen, joka oli keltainen ja juuri siinnä paikassa. Oli purettu ennen kuin olivat rakentaneet nykyisen talon (ja se oli joskus -70 luvulla)....
Näin myös unta että bloggaajat Ida, Sini ja Sascia olivat raskaana, ja pian sen jälkeen kertoivat Sini ja Sascia olevansa raskaana, eikä mennyt kauaa kun Idakin paljasti asian.
Pari viikkoa sitten näin unta jossa mummoni joutui sairaalaan, ja maanantainna hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan.
Aiemmin päivällä oli monta unta mielessä jotka ovat myös toteutuneet, nyt vain en muista niitä... Tämä on peloittavaa, varsinkin kun viime yönä äin unta että lippusalossamme oli lippu puolitangossa. Alan olla taikauskoinen....
Olen nähnyt unta että vanhempieni pihalla on iso keltainen ulkorakennus. Kun kerroin isälleni siitä ja näytin hänelle missä se oli unessa, isä kertoi pihassa olleen ulkorakennuksen, joka oli keltainen ja juuri siinnä paikassa. Oli purettu ennen kuin olivat rakentaneet nykyisen talon (ja se oli joskus -70 luvulla)....
Näin myös unta että bloggaajat Ida, Sini ja Sascia olivat raskaana, ja pian sen jälkeen kertoivat Sini ja Sascia olevansa raskaana, eikä mennyt kauaa kun Idakin paljasti asian.
Pari viikkoa sitten näin unta jossa mummoni joutui sairaalaan, ja maanantainna hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan.
Aiemmin päivällä oli monta unta mielessä jotka ovat myös toteutuneet, nyt vain en muista niitä... Tämä on peloittavaa, varsinkin kun viime yönä äin unta että lippusalossamme oli lippu puolitangossa. Alan olla taikauskoinen....
tiistai 20. marraskuuta 2012
Kieri mun vauvani kieri!
Voi kyllä, Elsa 2kk ja risat, kääntyi selältään mahalle maanantainna. Tiistainna kieräti sitten kunnolla, ensin mahalleen, sitten selälleen, mahalleen.... Ja liikkui samalla metrin! Ei siis oikeesti! (viime viikolla siis)
Piti myös laittaa videoa mutta en osannut -.-
Piti myös laittaa videoa mutta en osannut -.-
torstai 15. marraskuuta 2012
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Ensin kuvia sitten sanoja
Niin, eilen sain päiviteltyä kuvia tänne, olihan eilen 2kk päivä (mihin se aika menee?). Bloggaustaukoon on ollut syynä väsymys ja tissitakiainen aka. Elsa.
Isänpäivää vietettiin perinteiseen tapaan mun mummulassa. Elsa sai ihailijan 5 vuotiaasta serkustani, olisi halunnut vauvan mukaan laivalle (pyysi sitten muakin kun kerrottiin ettei ilman mua vauvaa voi päästää minnekkään). O:n isänpäivä lahja oli lippu keikalle, josta muistona Elsalle Timo Kotipellon ja Jani Liimataisen nimikirjoitukset.
Viikonloppuna onkin sitten ristiäiset, Elsa saa siis virallisesti nimen. Ja ihan ristiäiset ristiäiset on luvassa, vaikka en itse niin uskovainen ole. Mutta papin kanssa jutellessa, ja kun luki rukouksen itsekkin pyyhkäisin silmäkulmaani, ja toivoin tosissaan Taivaan Isän siunausta Elsalle.
Isänpäivää vietettiin perinteiseen tapaan mun mummulassa. Elsa sai ihailijan 5 vuotiaasta serkustani, olisi halunnut vauvan mukaan laivalle (pyysi sitten muakin kun kerrottiin ettei ilman mua vauvaa voi päästää minnekkään). O:n isänpäivä lahja oli lippu keikalle, josta muistona Elsalle Timo Kotipellon ja Jani Liimataisen nimikirjoitukset.
Viikonloppuna onkin sitten ristiäiset, Elsa saa siis virallisesti nimen. Ja ihan ristiäiset ristiäiset on luvassa, vaikka en itse niin uskovainen ole. Mutta papin kanssa jutellessa, ja kun luki rukouksen itsekkin pyyhkäisin silmäkulmaani, ja toivoin tosissaan Taivaan Isän siunausta Elsalle.
tiistai 13. marraskuuta 2012
tiistai 30. lokakuuta 2012
Me osataan...
.... Kannatella päätä oikeen kunnolla (tai on osattu melkein kolme viikkoa)
... Keskustella,,,, "jöööh" "ööh...."
... Kuunnella musiikkia, lemppari on The Grammers, Timo Kotipelto kovana kakkosena,
Huomenna on neuvola... Saas nähä paljonko on kasvettu (nyt vasta eka, eka perutui neukkutädin takia sitten olin itse kuumeessa ja oksentelin. Noh, kun kumminkin kaikki on ok ollut ei ole ollut kiire paniikkia sinne.
... Keskustella,,,, "jöööh" "ööh...."
... Kuunnella musiikkia, lemppari on The Grammers, Timo Kotipelto kovana kakkosena,
Huomenna on neuvola... Saas nähä paljonko on kasvettu (nyt vasta eka, eka perutui neukkutädin takia sitten olin itse kuumeessa ja oksentelin. Noh, kun kumminkin kaikki on ok ollut ei ole ollut kiire paniikkia sinne.
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
tiistai 23. lokakuuta 2012
Meidän päivä
Herättiin tänään kahdeksalta, vaihdoin vaipan ja potkuhousut unipussin tilalle (Elsa kun nukkuu mein välissä unipussissa, ei tarvise erillistä yöpukua, pelkkä body/paita riittää). Elsa haukkasi pikkuisen aamupalaa, jonka jälkeen itse join kupin kahvia.
Kahdentoista maissa käytiin kaupassa, kotiin päästyä neiti jatkoi unia vaunuissa pihalla. Ja itse tankkasin eilistä soppaa ja kahvia naamaan ja aloin siivoilla (joka nyt ei oikeen suju kun kissat tuntuu olevan joka vaiheessa tiellä)...
Neiti heräsi noin puoli neljän maissa, vaihdettiin vaippa, ruokailtiin ja jutusteltiin (siinnä samalla revittiin tukko mun kainalokarvoja (voi kyllä kainalot rehottaa mutta enpä niitä esittele missään, mutta tän jälkeen lähtevät hellemmin...) ja katseltiin Vili Vilperiä.
Jossain vaiheessa olimme nukahtaneet neidin kanssa, heräsin kun kello näytti 18:39 (hitto missasin kauniit ja rohkeat), vaihdettiin vaippa, minä söin ja Elsa nukahti uudestaan (eilinen valvominen kostautui?)
Pian Elsan tuleva kummi, pikkuveljeni Joni tulikin visiitille (lue yöksi), katseltiin salkkarit ja juotiin kahvit. Esiteltiin enolle hienoa kestovaippaa (tänään menty täysin niillä, paitsi nyt yöksi vaihdan vielä kertsin). Katseltiin sitten O:n kanssa Roba. Ja sitten areenasta Haluan pitää lapseni- dokumentti koko perheen voimin.
Kyllä O:kin katsoi tämän, ja seuraa innoissaan teiniäitejä :)
Nukkumaan Elsa kävi juuri äsken, itse kummastelen tätä virkeyttä.... Huomenna olisi taas vauvakahvila. Ja verhojen vaihtoa ja muuta mukavaa (Elsan huoneen suunnittelukin on pian ohjelmassa)
Kahdentoista maissa käytiin kaupassa, kotiin päästyä neiti jatkoi unia vaunuissa pihalla. Ja itse tankkasin eilistä soppaa ja kahvia naamaan ja aloin siivoilla (joka nyt ei oikeen suju kun kissat tuntuu olevan joka vaiheessa tiellä)...
Neiti heräsi noin puoli neljän maissa, vaihdettiin vaippa, ruokailtiin ja jutusteltiin (siinnä samalla revittiin tukko mun kainalokarvoja (voi kyllä kainalot rehottaa mutta enpä niitä esittele missään, mutta tän jälkeen lähtevät hellemmin...) ja katseltiin Vili Vilperiä.
Jossain vaiheessa olimme nukahtaneet neidin kanssa, heräsin kun kello näytti 18:39 (hitto missasin kauniit ja rohkeat), vaihdettiin vaippa, minä söin ja Elsa nukahti uudestaan (eilinen valvominen kostautui?)
Pian Elsan tuleva kummi, pikkuveljeni Joni tulikin visiitille (lue yöksi), katseltiin salkkarit ja juotiin kahvit. Esiteltiin enolle hienoa kestovaippaa (tänään menty täysin niillä, paitsi nyt yöksi vaihdan vielä kertsin). Katseltiin sitten O:n kanssa Roba. Ja sitten areenasta Haluan pitää lapseni- dokumentti koko perheen voimin.
Kyllä O:kin katsoi tämän, ja seuraa innoissaan teiniäitejä :)
Nukkumaan Elsa kävi juuri äsken, itse kummastelen tätä virkeyttä.... Huomenna olisi taas vauvakahvila. Ja verhojen vaihtoa ja muuta mukavaa (Elsan huoneen suunnittelukin on pian ohjelmassa)
maanantai 22. lokakuuta 2012
Kestovaippa viidakkoon eksynyt meijeri...
Tänään pistettiin ekaa kertaa kestovaippaa päälle (ekaa-ekaa kertaa en laske kun sinaapit valui 5min jälkeen potkareiden läpi)....
Mutta eka vaippa ainakin toimi täysin samoin kuin kertsi, plus onhan se ihan sairaan söpömpi! (kuvaa en tietenkään tajunnut ottaa)
Kestoja meillä on vajaa kymmenen, tai ehkä enemmänkin jos laskee vaippakuoriin sopivat imut erikseen...
Eli vaippakuoria meillä on kaksi MIO-merkkistä, niihin neljä omaa imua.
Kaksi ruskovillan villavaippa housua.
Kaksi viime vuoden ÄP:n valkoista AIO vaippaa
Myllynmuksujen (ÄP 2011) vihreä taskuvaippa
Royalin AIO
12 vaippaharsoa
näillä mennään, ensin ihan rauhassa kokeillen, sitten ehkä myöhemmin kunnolla touhuten?
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Hänen Puolimetrinen Ylhäisyytensä
Miten ihmeessä vajaa kuusi viikkoisella voi olla jo näin paljon omaa tahtoa?! Ja kuvittelin täysin, että unta vastaan taistelu on meillä edessä vasta ensi vuonna.... Elsalla on omaa tahtoa kuin pienessä pitäjässä, myös keimailu osataan jo (mummi ja pappa on kiedottu tiukkaan tuon pienen ja pullean pikkurillin ympärille).
Ja myös kova kiire päästä liikkeelle (tai sitten mahassa vääntää), päätä on nyt nosteltu pian viikon verran, ja päivä päivältä jaksetaan kannatella enemmän. Ja siitä vasta tuo pötkäle rupeaa huutamaan kun vimmatusta huidonnasta huolimatta ei liikuta (jollei kyljelle kupsahtamista lasketa)...
Tänään jäivät päiväunet lyhyiksi, kiitos taas naapureiden koirien. Onhan se jees pitää kuutta koiraa samassa 6neliön pihassa... Itse olenkin ollut tämän vaativimman pomoni edessä tissit paljaana suurimman osan päivästä.
Mutta palkaksi olen saanut hymyjä, naurua ja kiiih! ääniä :)
Ja myös kova kiire päästä liikkeelle (tai sitten mahassa vääntää), päätä on nyt nosteltu pian viikon verran, ja päivä päivältä jaksetaan kannatella enemmän. Ja siitä vasta tuo pötkäle rupeaa huutamaan kun vimmatusta huidonnasta huolimatta ei liikuta (jollei kyljelle kupsahtamista lasketa)...
Tänään jäivät päiväunet lyhyiksi, kiitos taas naapureiden koirien. Onhan se jees pitää kuutta koiraa samassa 6neliön pihassa... Itse olenkin ollut tämän vaativimman pomoni edessä tissit paljaana suurimman osan päivästä.
Mutta palkaksi olen saanut hymyjä, naurua ja kiiih! ääniä :)
perjantai 19. lokakuuta 2012
Hiljaisuuden loppu
Ollaan oltu hiljaa suhteellisen kauan. Olen pahoillani, mutta laiskuus on vienyt voiton kirjoittamisesta, vaikka monesti olenkin aloittanut kirjoittamisen, mutta aina se on tyssännyt seinään.
Meillä menee hyvin, lauantainna Elsalla tuli kuukausi täyteen, ja sunnuntainna oli neidin nimpparit.
Kaikki on mennyt mainiosti ja oikeesti superhyvin, Elsa nukkuu melkein joka yö hyvin, eka heräys tapahtuu ylensä neljältä. Siitä sitten torkutaan seitsemään. kahdeksaan saakka. Eli me nukutaan sairaan hyvin!
Koitan tässä viel kirjoittaa tänään paremmin ja enemmän ja kuvien kera.
Toivepostaukset työn alla myös.
Meillä menee hyvin, lauantainna Elsalla tuli kuukausi täyteen, ja sunnuntainna oli neidin nimpparit.
Kaikki on mennyt mainiosti ja oikeesti superhyvin, Elsa nukkuu melkein joka yö hyvin, eka heräys tapahtuu ylensä neljältä. Siitä sitten torkutaan seitsemään. kahdeksaan saakka. Eli me nukutaan sairaan hyvin!
Koitan tässä viel kirjoittaa tänään paremmin ja enemmän ja kuvien kera.
Toivepostaukset työn alla myös.
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Laiskuutta PERKELE..
Olen sitten pahasti laiskistunut blogin suhteen, vaikka en voi edes vedota ettei ole aikaa... Elsahan nukkuu nyt paljon (tai oikeastaan ei aina) ja syö.
Mutta järkytys oli suuri kun neidille on jäämässä pieneksi nuo pienimmät vaipat. Apuva.
Kissat ovat tottuneet Elsaan jo hyvin, Pasi jopa vahtii ja pesee Elsaa.
Mutta järkytys oli suuri kun neidille on jäämässä pieneksi nuo pienimmät vaipat. Apuva.
Kissat ovat tottuneet Elsaan jo hyvin, Pasi jopa vahtii ja pesee Elsaa.
perjantai 21. syyskuuta 2012
Paperi vallankumous...
Arki meillä on ruvennut sujumaan hyvin, suorastaan mainosti (koputtaa puuta). Elsa nukkuu öisinkin hyvin, mikä tarkoittaa. että äiti ja isikin ovat suht pirteitä päivisin.
Aamut me tytöt ja kissat vedellään lonkkaa, itse lueskelen, datailen yms. ja Elsa nukkuu ja tisseilee.
Vaippojen vaihdossakin on jo tapahtunut edistystä, nyt ei enää joka kerta neiti huuda naama punaisena, ja pyllyn pesu se vasta kivaa on. (Välillä jopa pissatus onnistuu samaan aikaan, tai sitten vaan luulen olevani hyvä) No onhan sitten niitä hoitopöytä vahinkojakin sattunut (ainakin mun kädelle..)
Eilen käytiin neuvolassa ja paino oli melkein jo saavuttanut syntymäpainon (kuulemma kahden viikon ikään mennessä "pitäisi" olla se saavutettuna ja ohitettuna). Eilen myös aamulla oli vaipassa napatynkä.
Tänään sitten kolahti postilokeroon kelan asumistuki paperit ja srk:lta nimipaperit. Neiti kastetaan, vaikka emme kovin uskovaisia olekkaan, vaikka olenkin tänään ja eilen lauleskellut neidille virsiä... (ja finlandia-hymni se vasta Elsan rauhoittaakin)
Vaunuiltukkin on kauppamatkat, tänään sain itse ensimmäistä kertaa neitiä vaunuissa työntää, aiemmin O on sen homman itselleen ottanut.
Mutta näin meillä on mennyt :)
PLUS: Itsellä vaaka näytti 58kg, eli 5kg alkupainoon vielä matkaa, no en kiirehdi, jos ennen pakkasia mahtuisi sitten housuihin? Ja marraskuussa jälkitarkastuksen jälkeen alkaa kunnon reenit :D
Aamut me tytöt ja kissat vedellään lonkkaa, itse lueskelen, datailen yms. ja Elsa nukkuu ja tisseilee.
Vaippojen vaihdossakin on jo tapahtunut edistystä, nyt ei enää joka kerta neiti huuda naama punaisena, ja pyllyn pesu se vasta kivaa on. (Välillä jopa pissatus onnistuu samaan aikaan, tai sitten vaan luulen olevani hyvä) No onhan sitten niitä hoitopöytä vahinkojakin sattunut (ainakin mun kädelle..)
Eilen käytiin neuvolassa ja paino oli melkein jo saavuttanut syntymäpainon (kuulemma kahden viikon ikään mennessä "pitäisi" olla se saavutettuna ja ohitettuna). Eilen myös aamulla oli vaipassa napatynkä.
Tänään sitten kolahti postilokeroon kelan asumistuki paperit ja srk:lta nimipaperit. Neiti kastetaan, vaikka emme kovin uskovaisia olekkaan, vaikka olenkin tänään ja eilen lauleskellut neidille virsiä... (ja finlandia-hymni se vasta Elsan rauhoittaakin)
Vaunuiltukkin on kauppamatkat, tänään sain itse ensimmäistä kertaa neitiä vaunuissa työntää, aiemmin O on sen homman itselleen ottanut.
Mutta näin meillä on mennyt :)
PLUS: Itsellä vaaka näytti 58kg, eli 5kg alkupainoon vielä matkaa, no en kiirehdi, jos ennen pakkasia mahtuisi sitten housuihin? Ja marraskuussa jälkitarkastuksen jälkeen alkaa kunnon reenit :D
maanantai 17. syyskuuta 2012
Kuvia
 |
| O:n mielestä oli varmaan kivaa ottaa kuva kun mua supisti... |
 |
| Ensihetket |
 |
| Ensimmäinen punnitus |
 |
| Osastolla syömässä |
 |
| Vähän heilahtanut kuva jalasta... |
 |
| Mummin (minun äidin) sylissä ekaa kertaa |
 |
| Pappalla oli itkussa pitelemistä kun katsomaan tuli |
 |
| Isin sylissä |
 |
| Pasi katselee uutta perheenjäsentä |
lauantai 15. syyskuuta 2012
Synnytys niinkuin sen muistan
Tiistai aamulla kello taisi olla 6:41 kun heräsin taas supistuksiin. Eivät olleet niin kipeitä, joten jatkoin uniani koomaillen. Kymmeneltä suunnilleen heräsin kunnolla kunnolla ja supisteli hieman kovemmin.
Söin siinnä sitten rauhassa, alkoivat supistukset tulla hieman säännöllisemmin ja kipeämmin.
Muutamat alkoivat jo vetää kivun kanssa itseni lattialle, joten päätettiin (O päätti) että nyt soitetaan sitten taas synnärille.
Käskivät tulla sinne, mutta koska supistukset eivät NIIN kipeitä olleet menimme bussilla.
(hih BB-voittajakin käyttää bussia)
Tyksiin päästyämme (olisiko kello ollut kahdentoista paikkeilla?) menin käyrälle puoleksi tunniksi, tuliko niitä sitten viisi supistusta sinä aikana? (oikeesti en muista kunnolla kaikkea)
Tarkistettiin kohdunsuun tilanne (jotenkin kätilön ilme oli ensin hieman nyrpeä) ja myös opiskelija tarkisti sen.
Olin auki reilulle kahdelle sormelle eikä kohdunkaulaa ollut jäljellä. Sain sairaalavaatteet ja pääsin synnytyssaliin.
Siellä suoraan pääsin taas käyrille, jossa olinkin tunnin verran. Supisteli jonkun verran. O kävi tässä välissä muistaakseni syömässä.
Sitten kestikin hieman ennen kuin alkoi enemmän tapahtua. No supisteli ja sattui ja suihkussa kävin. O:n apu oli suuri, joka supistukseen tuli viereen auttamaan ja neuvoi hengityksessä.
Oikeesti tuntui että aika meni ihan sairaan nopeasti!
Jossain vaiheessa, olisiko kello ollut yli 23? Tultiin katsomaan kohdunsuun tilanne. Olin auki neljälle sormelle, mutta voi sitä ilon määrää kun kätilö sanoi että nyt saan epiduraalin jos niin haluan. Ja minähän halusin (supistukset joiden jälkeen tärisin koko akka, alkoivat viedä voimia).
Kolmannella kerralla vasta saivat epiduraalin kunnolla laitettua, (tai siis sen kanyylin kun kaksi kertaa osui suoneen), mutta voi sitä autuasta tunnetta kun supistus tuli, ja hei en tuntenut sitä!
Pian oli jotain häikkää sydänäänien kuulumisessa, tai oikeastaan laitteeseen piirtymisessä. Ja kalvot puhkaistiin, ja laitettiin anturi vauvan päähän. (No sainpahan pissata saaviin)
Seuraavaksi sain nukuttua reilun tunnin, O nukkui myös nurkassa säkkituoliin käpertyneenä.
Kahden jälkeen, kätilö tuli tutkimaan kohdun suuta, pyysi menemään kontalleen. Kokeili kohdunsuuta, käski kääntyä oikein päin, painoi punaista nappia (jostain oli aiemmin myös ilmestynyt mies kätilö). Rupesivat laittamaan jalkatukia ja tokais vielä tämä kätilö : "nonniin ruvetaan ponnistamaan!"
Sen jälkeen on hieman sumuista... (ihankuin ei muu homma ois ollut sumuista)
O lähti tässä vaiheessa pois, olimme sopineet ettei tarvitse ponnistusvaiheessa olla mukana jos tekee pahaa.
Ponnistelin, vedin henkeä, karjuin kuin apina (o:n kommentti käytävään kuuluneista äänistä).
(Monta supistusta ja puserrusta myöhemmin)
Mutta se tunne kun katsoin alas, pää näkyi, ja eikös supistus loppunut siihen... No ei mennyt kauaa kun seuraava supistus tuli ja kivut katosivat. Tunsin vain vaavin lumpsahtavan ulos, ja vesien valuvan ulos.
Onnesta itkien sain soperrettua: hakekaa joku isi tänne.
En edes huomannut istukan ulos tuloa, kaikki huomio oli neitiin mennyt. Pikkusen vielä puuduttivat mua kun tikkejä tarvittiin muutama. (en tiedä määrää ehkä se sanottiin, ehkä ei)
Mutta neiti oli tullut maailmaan, tehden minusta äidin ja O:sta isin.
Söin siinnä sitten rauhassa, alkoivat supistukset tulla hieman säännöllisemmin ja kipeämmin.
Muutamat alkoivat jo vetää kivun kanssa itseni lattialle, joten päätettiin (O päätti) että nyt soitetaan sitten taas synnärille.
Käskivät tulla sinne, mutta koska supistukset eivät NIIN kipeitä olleet menimme bussilla.
(hih BB-voittajakin käyttää bussia)
Tyksiin päästyämme (olisiko kello ollut kahdentoista paikkeilla?) menin käyrälle puoleksi tunniksi, tuliko niitä sitten viisi supistusta sinä aikana? (oikeesti en muista kunnolla kaikkea)
Tarkistettiin kohdunsuun tilanne (jotenkin kätilön ilme oli ensin hieman nyrpeä) ja myös opiskelija tarkisti sen.
Olin auki reilulle kahdelle sormelle eikä kohdunkaulaa ollut jäljellä. Sain sairaalavaatteet ja pääsin synnytyssaliin.
Siellä suoraan pääsin taas käyrille, jossa olinkin tunnin verran. Supisteli jonkun verran. O kävi tässä välissä muistaakseni syömässä.
Sitten kestikin hieman ennen kuin alkoi enemmän tapahtua. No supisteli ja sattui ja suihkussa kävin. O:n apu oli suuri, joka supistukseen tuli viereen auttamaan ja neuvoi hengityksessä.
Oikeesti tuntui että aika meni ihan sairaan nopeasti!
Jossain vaiheessa, olisiko kello ollut yli 23? Tultiin katsomaan kohdunsuun tilanne. Olin auki neljälle sormelle, mutta voi sitä ilon määrää kun kätilö sanoi että nyt saan epiduraalin jos niin haluan. Ja minähän halusin (supistukset joiden jälkeen tärisin koko akka, alkoivat viedä voimia).
Kolmannella kerralla vasta saivat epiduraalin kunnolla laitettua, (tai siis sen kanyylin kun kaksi kertaa osui suoneen), mutta voi sitä autuasta tunnetta kun supistus tuli, ja hei en tuntenut sitä!
Pian oli jotain häikkää sydänäänien kuulumisessa, tai oikeastaan laitteeseen piirtymisessä. Ja kalvot puhkaistiin, ja laitettiin anturi vauvan päähän. (No sainpahan pissata saaviin)
Seuraavaksi sain nukuttua reilun tunnin, O nukkui myös nurkassa säkkituoliin käpertyneenä.
Kahden jälkeen, kätilö tuli tutkimaan kohdun suuta, pyysi menemään kontalleen. Kokeili kohdunsuuta, käski kääntyä oikein päin, painoi punaista nappia (jostain oli aiemmin myös ilmestynyt mies kätilö). Rupesivat laittamaan jalkatukia ja tokais vielä tämä kätilö : "nonniin ruvetaan ponnistamaan!"
Sen jälkeen on hieman sumuista... (ihankuin ei muu homma ois ollut sumuista)
O lähti tässä vaiheessa pois, olimme sopineet ettei tarvitse ponnistusvaiheessa olla mukana jos tekee pahaa.
Ponnistelin, vedin henkeä, karjuin kuin apina (o:n kommentti käytävään kuuluneista äänistä).
(Monta supistusta ja puserrusta myöhemmin)
Mutta se tunne kun katsoin alas, pää näkyi, ja eikös supistus loppunut siihen... No ei mennyt kauaa kun seuraava supistus tuli ja kivut katosivat. Tunsin vain vaavin lumpsahtavan ulos, ja vesien valuvan ulos.
Onnesta itkien sain soperrettua: hakekaa joku isi tänne.
En edes huomannut istukan ulos tuloa, kaikki huomio oli neitiin mennyt. Pikkusen vielä puuduttivat mua kun tikkejä tarvittiin muutama. (en tiedä määrää ehkä se sanottiin, ehkä ei)
Mutta neiti oli tullut maailmaan, tehden minusta äidin ja O:sta isin.
torstai 13. syyskuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)