Paperi vallankumous...

Arki meillä on ruvennut sujumaan hyvin, suorastaan mainosti (koputtaa puuta). Elsa nukkuu öisinkin hyvin, mikä tarkoittaa. että äiti ja isikin ovat suht pirteitä päivisin.
Aamut me tytöt ja kissat vedellään lonkkaa, itse lueskelen, datailen yms. ja Elsa nukkuu ja tisseilee.

Vaippojen vaihdossakin on jo tapahtunut edistystä, nyt ei enää joka kerta neiti huuda naama punaisena, ja pyllyn pesu se vasta kivaa on. (Välillä jopa pissatus onnistuu samaan aikaan, tai sitten vaan luulen olevani hyvä) No onhan sitten niitä hoitopöytä vahinkojakin sattunut (ainakin mun kädelle..)

Eilen käytiin neuvolassa ja paino oli melkein jo saavuttanut syntymäpainon (kuulemma kahden viikon ikään mennessä "pitäisi" olla se saavutettuna ja ohitettuna). Eilen myös aamulla oli vaipassa napatynkä.

Tänään sitten kolahti postilokeroon kelan asumistuki paperit ja srk:lta nimipaperit. Neiti kastetaan, vaikka emme kovin uskovaisia olekkaan, vaikka olenkin tänään ja eilen lauleskellut neidille virsiä... (ja finlandia-hymni se vasta Elsan rauhoittaakin)

Vaunuiltukkin on kauppamatkat, tänään sain itse ensimmäistä kertaa neitiä vaunuissa työntää, aiemmin O on sen homman itselleen ottanut.

Mutta näin meillä on mennyt :)

PLUS: Itsellä vaaka näytti 58kg, eli 5kg alkupainoon vielä matkaa, no en kiirehdi, jos ennen pakkasia mahtuisi sitten housuihin? Ja marraskuussa jälkitarkastuksen jälkeen alkaa kunnon reenit :D

Kuvia

O:n mielestä oli varmaan kivaa ottaa kuva kun mua supisti...

Ensihetket

Ensimmäinen punnitus

Osastolla syömässä

Vähän heilahtanut kuva jalasta...

Mummin (minun äidin) sylissä ekaa kertaa

Pappalla oli itkussa pitelemistä kun katsomaan tuli

Isin sylissä

Pasi katselee uutta perheenjäsentä

Synnytys niinkuin sen muistan

Tiistai aamulla kello taisi olla 6:41 kun heräsin taas supistuksiin. Eivät olleet niin kipeitä, joten jatkoin uniani koomaillen. Kymmeneltä suunnilleen heräsin kunnolla kunnolla ja supisteli hieman kovemmin.
Söin siinnä sitten rauhassa, alkoivat supistukset tulla hieman säännöllisemmin ja kipeämmin.
Muutamat alkoivat jo vetää kivun kanssa itseni lattialle, joten päätettiin (O päätti) että nyt soitetaan sitten taas synnärille.
Käskivät tulla sinne, mutta koska supistukset eivät NIIN kipeitä olleet menimme bussilla.
(hih BB-voittajakin käyttää bussia)

Tyksiin päästyämme (olisiko kello ollut kahdentoista paikkeilla?) menin käyrälle puoleksi tunniksi, tuliko niitä sitten viisi supistusta sinä aikana? (oikeesti en muista kunnolla kaikkea)

Tarkistettiin kohdunsuun tilanne (jotenkin kätilön ilme oli ensin hieman nyrpeä) ja myös opiskelija tarkisti sen.
Olin auki reilulle kahdelle sormelle eikä kohdunkaulaa ollut jäljellä. Sain sairaalavaatteet ja pääsin synnytyssaliin.

Siellä suoraan pääsin taas käyrille, jossa olinkin tunnin verran. Supisteli jonkun verran. O kävi tässä välissä muistaakseni syömässä.

Sitten kestikin hieman ennen kuin alkoi enemmän tapahtua. No supisteli ja sattui ja suihkussa kävin. O:n apu oli suuri, joka supistukseen tuli viereen auttamaan ja neuvoi hengityksessä.

Oikeesti tuntui että aika meni ihan sairaan nopeasti!

Jossain vaiheessa, olisiko kello ollut yli 23? Tultiin katsomaan kohdunsuun tilanne. Olin auki neljälle sormelle, mutta voi sitä ilon määrää kun kätilö sanoi että nyt saan epiduraalin jos niin haluan. Ja minähän halusin (supistukset joiden jälkeen tärisin koko akka, alkoivat viedä voimia).

Kolmannella kerralla vasta saivat epiduraalin kunnolla laitettua, (tai siis sen kanyylin kun kaksi kertaa osui suoneen), mutta voi sitä autuasta tunnetta kun supistus tuli, ja hei en tuntenut sitä!

Pian oli jotain häikkää sydänäänien kuulumisessa, tai oikeastaan laitteeseen piirtymisessä. Ja kalvot puhkaistiin, ja laitettiin anturi vauvan päähän. (No sainpahan pissata saaviin)

Seuraavaksi sain nukuttua reilun tunnin, O nukkui myös nurkassa säkkituoliin käpertyneenä.

Kahden jälkeen, kätilö tuli tutkimaan kohdun suuta, pyysi menemään kontalleen. Kokeili kohdunsuuta, käski kääntyä oikein päin, painoi punaista nappia (jostain oli aiemmin myös ilmestynyt mies kätilö). Rupesivat laittamaan jalkatukia ja tokais vielä tämä kätilö : "nonniin ruvetaan ponnistamaan!"

Sen jälkeen on hieman sumuista... (ihankuin ei muu homma ois ollut sumuista)
O lähti tässä vaiheessa pois, olimme sopineet ettei tarvitse ponnistusvaiheessa olla mukana jos tekee pahaa.
Ponnistelin, vedin henkeä, karjuin kuin apina (o:n kommentti käytävään kuuluneista äänistä).
(Monta supistusta ja puserrusta myöhemmin)
Mutta se tunne kun katsoin alas, pää näkyi, ja eikös supistus loppunut siihen... No ei mennyt kauaa kun seuraava supistus tuli ja kivut katosivat. Tunsin vain vaavin lumpsahtavan ulos, ja vesien valuvan ulos.

Onnesta itkien sain soperrettua: hakekaa joku isi tänne.

En edes huomannut istukan ulos tuloa, kaikki huomio oli neitiin mennyt. Pikkusen vielä puuduttivat mua kun tikkejä tarvittiin muutama. (en tiedä määrää ehkä se sanottiin, ehkä ei)

Mutta neiti oli tullut maailmaan, tehden minusta äidin ja O:sta isin.

Saanko esitellä Elsa!

Kello 3:21 Elsa neiti syntyi. Painoa hänellä on 3400g ja pituutta 50cm.

Kotiin nukkumaan?

Jäi osatolla olo aikani lyhyeksi, supistukset vaimeni. Eikä ollut tapahtunut kuin 0,5cm kohdunkaulan lyhenemistä. Joten pääsin kotiin, olisin saanut jäädä osastolle mutta parempi oli kotiin tulla nukkumaan.

Nyt hyvin nukutun yön jälkeen on taas tullut kipeitä supistuksia ja limavuotoa, jos tässä alkais taas tapahtua...

osasto 312

Pääsin synnytysvuodeosastolle.. Olin vain sormelle auki ja kohdunkaulaakin oli vajaa sentti jäljellä. Mutta ottivat silti osastolle. Lääkkeet sain heti, ovat vähän auttaneet, mutta kippeetä supparit silti tekee.

RV 40+4

Noniin supistuksiiin sitten heräsin.
Nyt vielä kotona alkaa tosiaan paljon paljon jännittää...

RV 40+3 lähtökuopissa

Tänään käytiin neuvolassa. Neiti on laskeutunut ja kaikki on reilassa. Eli vain paljon lenkkeilyä suositeltiin.
Rupesi pikkuisen enemmän jännittämään.
Perjantaille varattiin seuraava aika, joskin neuvolan täti epäili ettei sinne saakka pysy sisällä.
Mahaa alkoi aamusta jomottaa aivan kuin ois menkat tulossa, tai juuri se eka päivä kun makaan vessan lattialla kiemurrelllen.

Oli muuten hupaisaa kun ei sitten neuvolassa yhtään meinannut pissaa saada tulemaan, kaksi kertaa kokeilin. Toisella kertaa sain just ja just pohjan peittoon....

Kierreltiin sitten sen jälkeen hieman kaupungilla, bussissa pongattiin myös mun isotäti.

Tänään vielä ohjelmassa kokkailua, siivousta ja lenkkeilyä (lisää)

RV 40+1 ja kaikki on hyvin!

Tai no ei hyvin. Väsymys jatkuu... Ja ne kivut, no nyt en enää tänään illalla hypi ja panikoi kun alkaa nuo ns. iltakivut. Joka ilta (no kahtena edellisenä on supistellut noita selkä reisi- kipuisia ja olo on ollut outo) on sattunut.
Kumminkin kaikki on valmiina, TYKS noin 5km päässä, puhelin käytössä. Nukkua ollaan molemmat kokeiltu ja onnistuttu.

Mutta kuten aiemmin olen sanonut, en usko että tällä viikolla mihinkään mennään.

Itse veikkaan 12.9 tai sen jälkeen olevan syntymäpäivä. Kyllä me jaksetaan odottaa, vaikka odotettiin raskauttakin se 1,5vuotta (ja karvan verran ylikin)

ps. aamulla huomasin että oli ilmeisesti limatulppaa alkanut tulla hieman reippaammin, tai ainakin jotain limaa.

Laskettu aika

Eilen illalla (ja yöllä) oli tukalat olot, tuli semmoisia mahan kovettumisia, joiden aikana oikea reisi ja selkä krymppäili.
Mutta aamulla, ei mitään.
Tällä kertaa oli pelkkä harjoitus...
Mutta illalla sitten kävin vielä paniikissa uudelleen E:n kotiutumisvaatteet läpi.

Jospa illalle varattu sauna auttaisi hieman? No toivoa sopii. Jostain luin että suurin osa vauvoista syntyy RV 40+2. Liekkö jotain perää vai vain sattumaa. Jos noin olisi sunnuntainna puhkuisin ja puhaltaisin. Jaiks.

Alkaa pikkuisen jännittää. Noita synnytystä ennakoivia oireita kyllä on ollut. Maha on yhä hieman nopea, oksennus on todella herkässä (vein jopa kylpyhuoneeseen ämpärin jossa vettä valmiiksi jos suihkussa oksettaa), ruoka ei oikeen maistu, ja nyt tänään heräsin pirteänä, valmiina vaikka mihin (jos selkä ja reisi vain antaisivat)...

Kissat vahtivat minua tarkkaan, Pasi ilmaantuu aina pussaamaan kun huomaa että sattuuu ja Lilla puskee mahaa ja kehrää.

Lukijat hoi! Miten teillä alkoi synnytys? Ja millä viikolla synnytitte?

RV 39+4 ja yö ilman närästystä

Viime yö oli ensimmäinen yö kuukauteen kun ei närästänyt!
Lienee syynä mahan laskeutuminen? Tai ainakin siltä se tuntuu. että istuessa ei onnistu siveästi olo, vaan tarvitsee istua haarat levällään. Onhan hengityskin jo hieman helpottunut...

Onhan se nyt niin, että lähtö saattaa tulla milloin vain. Kyllä tässä rupeaa jo jännittämään, varsinkin kun nuo kivut alkaa olla hupaisia...

Tänään onkin vietetty vuosipäivää...

Kuinkas sitten kävikään

O osti eilen Rat King- elokuvan, itse en aluksi innostunut paljoakaan elokuvasta jossa on pelitriippuvainen 18 vuotias poika....

Jotenkin kuitenkin elokuva tempaisi mukaansa...  Ja ajattelin nyt hieman arvostella elokuvaa täällä.

"Rat King on Petri Kotwican ohjaama suomalais-virolainen trillerielokuva vuodelta 2012. Se on ohjaajan kolmas pitkä elokuva. Suomalais-virolainen yhteistuotanto on kuvattu Virossa kesällä 2011. Elokuva sijoittuu pelimaailmaan." wikipedia

Elokuva kertoo peliriippuvaisen Jurin (Max Ovaska), elämästä. Juri on 18 vuotias abi, jonka tyttöystävä jättää tämän kun ei enää jaksa tämän peliriippuvuutta. Juri lopettaakin pelaamisen, kunnes saa yhteyden oton pelimaailman "ystävältään" Nikiltä (Julius Lavonen).
Juri huomaa Nikiin tatuoidun nettiosoitteen, ja kirjoittaa sen selaimensa hakuun. Näytölle ilmestyy peli, peli joka antaa Jurille nimeksi Rat King.
Peli eroaakin Jurin tutuksi tulleista roolipeleistä niin että Jurin täytyy itse suorittaa tehtävät. Niki kertoo ettei peliä voi keskeyttää, vaan se tulee pelata loppuun, muuten Jurista itsestä tulee tehtävä peliin...

Niki lupaa auttaa Juria parhaansa mukaan, Niki esittää Juria koulussa jotta Juri voi keskittyä pelin tehtäviin.
Pian Juri huomaakin että pelissä on oikeasti hänen elämä, eikä Nikin aikeet ole kovin puhtaat....

Viikko laskettuun aikaan

Muutamia supistuksia on tullut nyt viime päivinä, ei mitenkään säännöllisesti, tai siis ei mitenkään lyhyellä välillä. Joskus tullut parikin puolen tunnin sisään, sitten taas ollut useampi tunti välissä.

Iltaisin on ollut kummaa levottomuutta (tai no onhan sitä ollut koko ajan), samoin vessassa saan juosta noin kymmenen kertaa yössä. pää (varmaan) painaa tuonne alas jo sen verran että virtsarakko alkaa olla kovassa käytössä ja paineessa.

Mutta en millään usko, että meidän pikku E (nimeä en täällä vielä paljasta, vaikka sen jo ns. tärkeimmät jo tietävät) tulee ulos ennen laskettua aikaa. Silti alkaa hiljakseen peloittaa, että ollaanko huomenna vielä yhtenä kappaleena?

Kaippa nämä arvailut kuuluvat täysin jokaisen viimeisillään raskaana olevan naisen mietteisiin...

RV 38+5 ja Joko Nyt?

Yölliset närästykset, ja pirulliset kivut lantiolla (vessassa istuminen hyvin tukalaa), ovat aiheuttaneet toiveen joko nyt? Vai vasta sitten myöhemmin?

Ensi viikolla on laskettu aika, tai eihän se ole kuin pieni suuntaviiva, noin plusmiinus 14päivää molemiin suuntiin. Suuresti toivon, ettei kovin paljon yli mene. Kun viime viikolla painoarvio oli kumminkin jo kolme kiloa, rupean pelkäämään kovasti semmoista nelikiloista vesipuhvelia...

Itse painoin syntyessäni 3080g ja pituutta oli 47cm, ja O painoi 3710g ja pituutta oli 51cm. Painojemme keskiarvo olisi 3395g (voi tää ois aika sopiva paino vielä) ja pituus olisi 49cm. (on muuten nyt sit jännä katsoa miten menee noiden kanssa, meneekö lähelle noita arvoja)

Maha kyllä hytkyy ja heiluu erittäin paljon, on neidillä varmaan paljon asiaa.

Vieraitakin miellä oli O:n äiti ja mummu (alamummu ja ylämummu :D ), auttoivat laittamaan paikkoja kuntoon, maanatai iltapäivällä kävimme heidän kanssa myös syömässä. Alunperin suunnittelimme Rossoa tai Amarilloa. Mutta lievien tulvien takia (rankkasateet, tunnissa n. 30milliä vettä, olivat saanteet Turun keskustan tulvimaan, ja aiheuttanut vesivahingot Rossoon, Amarilloon, Cafe Houseen ja Heseen), siiryimme sitten Fransmanniin, itse en meinannut löytää listalta mieleistäni (mikä tahansa missä vuohenjuustoa on herkkua), otin sitten vuohenjuusto broitsu salaatin (salaatti ja vuohenjuusto OK, kana oli semmoista ällön ylikypsää).

Siinnä sitten kierreltiin hieman kauppoja, ja palattiin kotiin herkuttelemaan ja olemaan vain.

Myös neidin nimi (voi kyllä paljastimme sen jo) aiheutti kehuja. Nimi on äidin isän äidin nimi.


Eilen rupesi sittne kävellessä sattumaan ihan pirusti, ja nukuinkin varmaan kuuden tunnin päiväunet :D



ps. onpa nää päivät tylsiä yksin ollessa, toisaalta samalla pitäisi nauttia vielä yksin olosta kun voin.



Näin meillä tänään.

No miksi en minäkin kun kaikki muut?

Nyt sen teen, siis vauva-lehden raskaustestin!

RV 38+2

Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja

No aiemmin en sietänyt piimää, nyt herkuttelen sillä. Myös sairas himo metvurstiin on ollut peloittava, kyseistä tuotetta en ole yli kymmeneen vuoteen suuhuni laittanut.
Inhokista en nyt tiedä, mutta joidenkin alkoholi juomien tuoksu saa minut kakomaan.

Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään

Koska opiskelin raskaaksi tulessani, ja aloin saada niitä mukavia huimauskohtauksia ja poissaolot lisääntyivät kerroin suhteellisen ajoissa... Ensin tietysti lähimmille ystäville, ja myöhemmin omalle ryhmänohjaajalle.
Ja työpaikan sain raskaudesta huolimatta :D

Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani

Kovin laiska olen ollut kuvailemaan, tai no muutenkin olen laiska kuvailemaan :D mutta nyt jaksoin sentään ottaa kuvat :)

Olen tuntenut itseni seksipommiksi

Itseasiassa kyllä! Tai en aina, mutta tossa perjantainna olin jopa tyytyväinen ulkonäkööni. Ja olinpa pitkästä aikaa oman näköisissä vaatteissa!
Vaikkakaan en ihan joka päivä ole hehkunut seksikkyyttä. Tai ihmekkös tuo jos hikoaa kuin possu, ja kärsii ilmavaivoista....

Pesänrakennusviettini on herännyt

Ei täysin? Onhan kaikki suhteellisen valmiina ja noin. Mutta en ole kokenut semmoista suurta hulluutta vielä (sanoo se joka on tänään pyykännyt kaksi koneellista pyykkiä, tiskannut, siivonnut kaappeja, lajitellut roskia, tehnyt kaalilaatikkoa.

Tiedämme lapsen sukupuolen

Kyllä, tai eihän se koskaan 100 varma ole mutta mitään "ylimääräistä" ei jalkovälissä näkynyt... Toisaalta melkein kaikki "oireet" toiseen vaihtoehtoon. No sitten tulee poika joka puetaan mekkoihin!

Mummot ohittavat minut suojatiellä

Aina välillä, ainakin kun noita krymppäilyitä on ollut aina välillä ja tuntuvat suhteellisen ikäviltä... Ja välillähän ne ajaa mut kumoon rollaattoreilla...

Olen stressannut imetyksen onnistumisesta

Olen! Välillä iskee paniikki että mitä jos en osaaa tai pysty? Sillä (kivittäkää vain minut) onhan se loppujen lopuksi parasta ravintoa pikkuvauvalle. (kunhan ei vetele mitään vaarallisia mömmöjä imettäessä) Ja onhan se edullisin ruokamuoto, ja tosiaan minä ainakin yritän, yritän ja yritän imettää. Tai vaikka sitten pumppaan tisseistä jos ei imu onnistu. Mutta jokainen tekee tavallan, yhtä arvokas on korviketta antava äiti kuin äiti joka taaperoimettää...

Tiedän miten haluan synnyttää

Ainakin toivon tietäväni. Toivoisin että mahdollisimman luonnollisesti kaikki menisi, ja saisin ammeessa kokeilla synnyttää. (Tai siis meillähän oli töissä se synntys valmius suunnitelma.... Kiehuvaa vettä naamaan, läiskitään nokkosilla ja tv-sarjoja katsonut toimii kätilönä)

ps.


Yllätyksiä saattaa olla luvassa jos kaikki käy niiinkuin toivotaan, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Kaikki kunnossa

Labrat oli ok.
Samoin verenpaineet.

Käyrillä istuin kolmisen varttia, kun neitokainen päätti nukkua ja heräsi sitten antamaan "parempaa" käyrää.

RV 38+0

Eilen illalla ja tänä yönä kierin ja hyörin, ei auttanut tyyny mahan alla, ei perseen alla, ei pään alla.... Selkää alkoi juilimaan. Ja juuri kun olen nukahtamassa on pakko juosta vessaan oksentamaan.
Unohtamatta tukkimaisia jalkoja, ja nakkisormia (tai pullataikina naamaa).

Onneksi tänään on se tyksin kontrollikäynti. Selviää siellä sitten mitä aikovat tai mitä mulle kannattaa tehdä, tai onko jotain jo alkamassa?

No kaikki on valmiina.

Sairaalakassin pakkaus?

Rupesin miettimään että voishan tonkin tässä pakata mammalomaillessa (ja vuodelevossa ollessa)
Menikin sormi suuhun ja päätin googlettaa....


neuvolakortti (ainoa välttämätön)

lapsen isä (ei tosin välttämättä mahdu kassiin. Jos isä tai muu sinulle läheinen ihminen ei pääse mukaan synnytykseen, voit halutessasi pyytää avuksesi synnytystukihenkilön eli doulan.)

rahaa tai luottokortti taksimatkaa, kahvilaostoksia tai muita menoja varten

kännykkä ja laturi

kamera (tarkista paristot) ja filmiä tai muistikortti videokamera (tarkista akku) ja -kasetti

kevyitä eväitä, kuten pillimehua tai mehukeittoa

hammasharja ja -tahna
sampoo ja kampa tai harja

deodorantti huulirasva kosteusvoide meikkejä ja puhdistusaineet

luumuja, lakuja tai muuta vatsan toimintaa edistävää syötävää

tekemistä, kuten käsitöitä tai lukemista

korvatulpat (jos sairaalan äänet häiritsevät)

omia vaihtovaatteita (tosin on ylellistä käyttää sairaalavaatteita pesulapalvelun vuoksi)

mukavat ja helposti jalkaan sujahtavat sisätossut

liivinsuojuksia imetysliivit 

Kotiin lähtöä varten

Äidille puhtaat mukavat ja imetykseen sopivat vaatteet.

Vauvalle esimerkiksi kietaisupaita, potkuhousut, pipo ja ulkohaalari sään mukaan. Haalari on kätevä automatkalla, koska se käy vauvalle myös turvakaukaloon.

Talvella lisäksi villa- tai fleecevaatteet.

Kesäkuumalla vauvaa ei tarvitse läkähdyttää

paksuilla vaatteilla.

Jos synnytyssairaala on kävelymatkan päässä, tarvitset kantoliinan tai vauvalle vaunut ja makuupussin.

Varaa kotiin valmiiksi

imukykyisiä yösiteitä, normaali jälkivuoto jatkuu 4–8 viikkoa synnytyksen jälkeen.

Bepanthen-salvaa tms. imetyksen alkamisesta kärsiviin rinnanpäihin.

pumpulipuikkoja vauvan navan puhdistamiseen

pumpulia

vauvalle kestovaippoja tai kertakäyttövaippoja

vauvan vaatteita, esim. äitiyspakkaus

Melkein kaikki ovatkin valmiina mulla, ainoostaan imetysliivit uupuu vielä, syystä että en osaa semmosia ostaa! Ja en haluaisi niihin ekoihin tuhlata omaisuutta (kun ei nyt vielä tiedä paljonko nää mun palloiset tästä vielä turpoaa. Mutta turvautunen H&M laatuun näin aluksi....

Nuo kevyet eväät ajattelin ostaa tässä lähipäivinä (huomatkaa mun suuri kiireeni, en usko että neiti vielä ennen laskettua aikaa tulee ulos, jollei tarvitse käynnistää... semmonen kutina on että RV 41+3 päättää mein neiti syntyä)

Mutta kaiken laitan tässä valmiiksi, sillä sehän on juuri mun tuuria, että perjantainna olenkin jotenkin kypsynyt tai sitten ovat taas verenpaineet korkeella tai pissassa on yllätyksiä.

RV 37+4 ja raskausmyrkytys vaara

Tänään sitten oli synnytystapa arvio, joka jotenkin jäi taka-alalle kohonneen verenpaineen ja tupla plussa proteiinin takia, unohtamatta kahden kilon painon nousua sitten viime torstain, ja näitä ihania vaivoja jotka ovat kylässä olleet.

TYKS reissuhan siitä sitten taas tuli, neuvolalääkäri soitti sinne ja sieltä sitten annettiin päivystyslähete.
Lääkärin ja TYKSin välissä oli myös labra, jossa oli maailman supermahtavin ja ihanin mieshoitaja, joka kertoi omista lapsistaan ja että hänen vaimollaan on 7.9 syntymäpäivät.

TYKSissä odottelin puolen tuntia (tai ehkä enemmän) että pääsin sitten tutkittavaksi.
Nyt proteiini olikin +/- ja verenpaineet alhaiset.
Vaavi ultrattiin ja mua survottiin. Kohdunkaulaa (?) oli jäljellä 1,5 cm ja olin auki sormelle.
Painoarvio nyt vaavelille oli 3000g. Eli tolla perusteella  tulossa iha normikokoinen mukula, vaikka ite oon luullut että juur ja juur yli 2,5kg ois tällä hetkellä.

Perjantainna on uusi aika äippäpolille, katsotaan uudestaan mun ja vaavelin vointia, käynnistyksestäkin puhuttiin.

Hui kauhistus oikeesti. Mutta kyllä olin helpottunut kun kaikki oli nöpösellä kunnossa. Itse sain käskyn levätä ja ottaa rauhallisesti.

Mutta hei perjantainna vaaveli onkin täysiaikainen! Ja kaksi viikkoa on sitten laskettuun aikaan, jos tulee yhtään muhun ja mun veljeen joudutaan käynnistämään, juuri verenpaineiden takia, jotka olivat äidillänkin riesana odotusajan lopulla.

RV 37+3 ja Pohjaton väsymys

En tajua, koko ajan tuntuu väsyttävän.

Viikonloppuna päätettiin O:n kanssa suunnata yhdessä "maalle", rentouduttiin, syötiin, käytiin uusimmassa Prismassa, saunottiin ja pelattiin monopolia.

Kamera unohtui lähtökiireessä, mutta no ei sille voi mitään...

Kotona en ole eilen enkä tänään jaksanut mitään, närästys alkaa taas ottaa yliotetta. Tai tiskasin, pesin pyykkiä (suuri saavutus kun on pyykkikone) ja tein ruokaa.

Huomenna pakko ottaa niskasta kiinni, tai no muutenkin kun aamusta on lääkärissä käynti.

Nyt kyrpii uudet verhonipsut jotka eivät sovikkaan mein verhokiskoihin... Jupinaa.... (fiksua huomata se kun on toisen uuden verhon saanut kiinni vanhoilla nipsuilla ja sitten uutta laittamaan niin voi perhana...)





 ps.  Missä se on se paljon puhuttu loppuraskauden energiapommi? Mulla vaan on nukkumatti aina kylässä...