Aikainen mato...

Tänään kotimatkalla (kaupasta), alettiin Ollin kanssa puhua joulusta. Juu onhan jouluun vielä aikaa, mutta silti! Tämä tulee olemaan meidän kolmas yhteinen joulu. Ja samalla ensimmäinen joulu, joka vietetään kotona. Minun ensimmäinen joulu, jonka valmistan itse (toki Olli auttaa). Olen jo suunnitellut mitä kaikkea teen. Koristeita täytyy ostaa (mutta vasta ensi kuun lopulla) ja hakea parit muuttolaatikot vielä porukoilta, jostain syystä joulukoristelaatikoilla ei ollut yhtä kiire kuin astialaatikoilla ja kahvinkeittimellä...
Ja samalla reissulla mukaan tarttuu kuusenjalka, kyllä otan sen riskin, että kissat roikkuvat kuusessa.
Mutta se tunnelma, jouluyö, on hiljaista, kuusessa palavat valot, muuten pimeä koti, tunnelma on kaunis.
Mutta jouluhössötys saa luvan odottaa, ainakin kuukauden.

Itsensä kidututusta

Eksyin taas ikean sivuille... Vaikka ääni päässäni sanoo: Kirppikseltä löydät ajan kanssa halvemmalla ja persoonallisempia tuotteita, ja onhan se kierrätystä...
Mutta silti.....................



Olohuone:

Olkkari meillä on periaatteessa tupakeittiötä, eli ois mukavaa että tila jatkuis saman tyylisenä koko oleskelutilassa. "Keittiön" pöytänä meillä on viime vuoden kirppislöytö, vihreä ruokailuryhmä. Kesällä ois suunnitelmissa maalata se uusiksi...

Ikkunoita meillä on kaksi tuossa tupakeittiössä, ja ois se ihan mukavaa jos ne ois samanlaiset, ja näissä ei hintaa nyt niin paljoa ole... 9,99€ muistelisin sen olleen...

Tämä korvaisi meidän nykyisen tv-tason, joka vaihtaisi paikkaa mein yöpöydän kanssa... Hintaa tässä on 19,95 €

Tää sohva ois just passeli meille, 199€, ja siihen saa vaihdettua irtopääliset. Ja ois persoonallisen värinen, tosin koe istunta on suoritettava paikan päällä.





Sohvapöytä on meille jos sukulaiselta luvattu, pappan hitsaama metallipöytä.

Saanan elämää: Miestenhakupäiväkirja päivä 1

Saanan elämää: Miestenhakupäiväkirja päivä 1: Hei, Aloitin miestenhaun tänään. Kirjoitan nyt treffeistäni normaalien miesten kanssa. Ja siitä kuinka treffit sujuivat. Tänään olin ...


hmm... Joo ehkä tässä on syy miksi ihmiset ovat olleet näreissään, kun on nuorena naimisiin menty. Luojan kiitos tuo tyttö tajusi jättää sen miesten miehen :) Tai eihän tossa tiedä kumpi hyväksikäyttää ja ketä. Molemmilla on siihen syyt, ja taitavat molemmat omia etujaan ajaa. Toivon suuresti ettei tämän Saanan tytär joudu kokemaan mitään traumaattista. Tai no jos parilla klikkauksella löytää äidistä alastonkuvia netistä josta ne tuskin koskaan katoavat. Onneksi hänen julkisuuusarvo on toivottavasti laskenut ennenkuin tytär menee kouluun.
Toisaalta onhan lapsi päiväkodissa, ja eivät nuo hoitotädit välttämättä pidä suutaan kiinni tällaisessa asiassa.....

Tai nykyäänhän on normaalia, että naiset joilla on lapsia, poseeraavat he estottomasti alastonsuomessa tai hakevat bb-taloon ja siellä näyttävät humalassa kaikki lävistyksensä....

Mutta tämä taas on vain minun mielipiteeni, ei kenenkään muun.

OhO

Jos olisin tiennyt, että eilinen kirjoitukseni kirvoittaa noin paljon ihmisiä olisin jättänyt sen tekemättä. No selvis ainakin mamma-kerhon vahvuus netissä :) Mua tuskin hyväksytään siihen kun sitten joskus ensi vuoden puolella ehkä rupeamme toivomaan perheenlisäystä, olenhan tökerö, ilkeä, ruma, ja täysin osani ansainnut.
Ovatko ihmiset katkeria jos lupauduin jo 19 vuotiaana naimisiin? Entä sitten jos en halua vapautta nussia joka vastaan tulevaa? Entä jos oikeasti pidän koti-illoista ja ruuanlaitosta (ja jotain perverssiä mielihyvää saan kun kämppä on siivottu)?
No tostahan päästään sitten aiheeseen Olli. Kyllä  minä paha ja ilkeä noita-akka olen lumonnut Ollin, eihän Olli muuten tämmösen rupikonnan kanssa olisi.
Kummasti tiedän monia pareja jotka ovat menneet nuorena naimisiin ja eräätkin viettivät juuri 21vuotis hääpäiväänsä.... Kyllä kariutuuhan nuortenkin avioliittoja, mutta myös vanhempana solmittuja...
Taitaa jostain melko yleisestä syystä tulla tämä, etteivät nuoret mitään osaa ja kaikki on ruusunpunaista ja täysin ruusuilla tanssia (ruusuissakin on piikit)...

Maanantai

Meinasin innoissani ruveta eilen siivoamaan... Raahasin imurin esiin, ja saman aikaan muistin ettei ole pölypussia! No netistä selailin ja tuskastuin kun ei meinannu sitten millään ilveellä löytyä tohon imuriin pusseja...
Onneksi löytyi! Tutustumis hintaankin vielä! 0,99€ mikrokuitupussi, ja ilman postikuluja. Tänään katselin tilausta ja oli jo lähetetty. Kuulemma viel tän päivän aikana saattais tulla postiluukkuun. No jollei tänään niin huomenna sitten...

 Jos tässä pian saisi sitten hieman otettua kämpästä kuvia? Vaikka vielä puuttuukin soffa :( Toiveissa olisi löytää kirppikseltä kulmasohva, semmoinen kunnon löhömöhkö-sohva. Höyrytyskoneella saan sen puhdistettua. Ois ihanaa istua semmosessa ja kattella leffoja ja muuta mukavaa...

Osallistukaa arvontaan!

Arvontaan täältä

Syysloma?

Työssä oppiminen on nyt ohi.
Oikeesti oli hauskaa, huumori kukki hyvin. Ainakin tänään...

Ja ehkä ens viikolla muutama työpäivä tiedossa.

Mutta on sitä hommaa muutenkin suunnitteilla ens viikoksi, siivoilua, pyykkäilyä ja tavaroiden järjestelyä.

22. päivä - Kappale, jota kuuntelen surullisena

Sunnuntai ja Äijäruokaa

Migreeni alkaa hellittää (tai sitten vaan olkapäät alkaa renoutua ja päänsärky hellittää), mutta asiaan.
Lupasin Ollille tehdä vaihteeksi äijä ruokaa.
Ostin uunilenkkiä, ananasta, pekonia ja juustoa.
Pilkoin uunilenkin, pekonin, ananaksen, sipulin ja valkosipulin.
Heitin uunivuokaan ja juustoa päälle.
Uuniin 200c noin. 15-20min. Kunnes juusto on kauniin väristä ja peksu alkaa ruskistua...

Lauantai p

Eipä ole ennen ollut viikonloppu näin tarvittu. Viikon olin työssäoppimassa vanhainkodissa, laitoshuoltajana, ja lihakset ovat muussina... Työ oikeasti on raskasta! Siis aina kun kaikki morkkaa siivoojan hommia, on se aika ruumiillista.. Askelmittari ois kova sana.
Mutta en valita, olen oppinut paljon uutta, saanut jalan työelämän oven väliin.
Vaikka ei nyt laitoshuoltajan ammatti olekkaan mulle just se must juttu, mutta hei se on työtä ja mä itte asiassa pidän siitä (juu kaikki ketä käyny meillä nauraa mun kommentille) ja tosiaan tehdyn työn näkee heti.

Viiko tuli viikko meni

maanantai: Sattuneesta syystä vietin ylimääräsen vapaapäivän kotona, no sain siivottua ja kunnolla sainkin.
tiistai: Mulla oli ihan oikea vapaa päivä ja otin rennosti.
keskiviikko: Kouluun kahdeksi tunniksi ATK:hon, kyrpä otsassani oli niin valtava, että vierustoverinikin varmasti tunsi peeniskateutta, päivän aiheena oli saada powerpoint homma valmiiksi jonka jo viime kerralla sutaisin kokoon.
torstai: Lievä myöhästyminen, ja nuhteet. Silitimme kauluspaitoja ja mä iskin imuria. Koko päivän mun silmää sattui iha hirveesti.
perjantai: Silmässä oli patti (paljastui myöhemmin näärännäpyksi). Ja mun ruuanlaittopari oli myöhässä, ja hänen kuntonsa oli mainio. Tosin hänen ystävänsä aiheutti pahennusta ja päätyi poliisin pahnoille nukkumaan. Äiti, isä ja Ninni tulivat pakoon pikku-veljen synttäreitä.
lauantai: Silmän patti katosi! Mutta kirppiksillä, joissa oli yyper kuiva ilma se silmä kutisi. Oltiin pihatalkoissa, syötiin paljon. Ja tein illalla pizzaa ja katsoin Batman- leffoja.
sunnuntai: Lisää leffoja, laiskottelua ja letkottelua.

Huomenna työharjotteluun :D

21. päivä - Kappale, jota kuuntelen iloisena

Ensivaikutelma hämää

Rupesin miettimään syksyn toista koulupäivää. Saavuin myöhässä kouluun junan takia, ja olin missannut ryhmiin jaottelun. Ainoa ajatus oli päässä, etten halua sen yksin laulavan psykon kanssa samaan ryhmään, ja tietysti siinnä juostessa se, että ei perhana mun kunto on iha paska...
No kun viimein saavuin kouluun ja olin löytänyt jonkun joka ohjasi mut luokkaan... "Voi paska" oli eka ajatus minkä sain, katselin ympärilleni. Tosin samaan aikaan huomasin onnekseni ettei luokassa ollut sitä sekopäätä.
Moni ihmien ei jäänyt mielee, tosin huomasin että vierustoverillani oli hienot korvikset. Ja että luokallamme oli 2 poikaa. Toinen sen näkönen että kun sille sanoo: "pöö" juoksee se pakoon. Ja toinen nooh, eka mieleen tuli joku perkeleen sutenööri. Muutama tytteli oli harvinaisen kova ääninen, muutama ärsyttävän diivamainen ja sitten niitä jotka puhuivat vain pakosta.... Eli hyvin meni se päivä.
Mutta tosiaan ensivaikutelma alkoi murtua pikkuhiljaa.
Sillä juuri tuon "sutenöörin" kanssa heitetään nykyään paskaa läppää. Kova äänisten kanssa suunnitellaan illanviettoja ja diivojen kanssa hengaillaan. Ja yhdestä pakosta puhuvasta on tullut jo ystävä isollä Y:yllä...

Ja oikeesti ei mein luokalla nyt oo ketään ketä ei oikeasti sietäisi yhtään :) Ja osaan jo antaa asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vaikka muutamat läheiset sanovatkin, minun käyttävän tuota tapaa myös heihin...

the list

• Nean kanssa Rossossa kynttiläillalisellä
• Naurupuhelin keskustelu amarillon vessassa
• Bussimatka ongelmat, Abu ei tykkää musta
• Basso vierailu
• Ei syöty Nean kanssa soppaa
• Sain ihanan mekon
• Bussilla keskustaan Nean kanssa
• Keskustasta Pansioon, Nean, Sinin ja Janeten kanssa
• Paniikkikohtaus bussipysäkill
• "bussi älä meeeeee!"
• Änkyräkänninen Kalevi reinot jalassa ja olen suomalainen lippis päässä roikkumassa MUN siiderissä
• Likainen vessa
• Puska pissi bussi pysäkill
• Huokaisu kun päääsikin vaihdolla kotiin kullan kainaloon.

20. päivä - Kappale jota kuuntelen vihaisena

Semmoinen etäpäivä

Meillä oli tänään koulussa etäpäivä, hommana oli joko tehdä ruokaa, siivota tai kahvittaa.
No tein vähän kaikkea, kukapa muukaan meillä siivoaisi tai laittais ruokaa?
Ruuaksi valmistin Broitsu-Pestopastaa. oli hitsin hyvää ja kermaista :)

2	rkl	öljyä
n. 400	g	broilerin fileesuikaleita
1		punasipuli
4		valkosipulinkynttä
6	dl	vettä
2-3	rkl	vihreää tai rucola-pestokastiketta
n. 5	dl	Myllyn Paras Pestopastaa (penne)
n. 2½	dl	ruokakerma 3 juustoa tai kermaa+juustoa
1-2		paprikaa (punainen)
		parmesaanijuustoraastetta
		tuoretta basilikaa

Paista fileesuikaleet, viipaloitu sipuli ja murskattu valkosipuli nopeasti öljyssä wokkipannussa tai isossa kasarissa. Lisää vesi ja pestokastike. Kun neste kiehuu, lisää pasta ja anna kiehahtaa ja sen jälkeen kypsyä 6 min. Lisää kerma ja suikaloitu paprika ja anna kypsyä vielä 2-3 min. Silppua lopuksi joukkoon tai annosten pinnalle tuoretta basilikaa ja parmesanjuustoraastetta. Valmista samalla ohjeella

• Possu-Pestopastaa, korvaa broileri possulla
  
• Lohi-Pestopastaa, korvaa broileri lohella
  
• Kasvis-Pestopastaa, korvaa broileri porkkanalla ja parsakaalilla, myös soija tai tofu sopii
  
• Feta-Pestopastaa, korvaa broileri feta-kuutioilla, lisää vasta lopuksi
  

Resepti: Arja Savela, Myllyn Paras Oy


Siivouksesta nyt tuskin kukaan kiinnostuu, joten eiköhä riitä että tein yleissiivouksen :)

19. päivä - Kappale suosikkilevyltäni

Rakkaan menettäminen

Eilen kaverini ilmoitti, että nyt on hänen vanhan koiransa asiat huonosti
Tämä koira oli jo 13 vuotta vanha, ja eilen kun kaveri oli tullut koulusta oli vanha poika halvaantununt takajaloista. Oli siis edessä "viimeinen ristiretki".
Rupesin etsimään erästä, muistotekstiä, joka helpoitti minua kun rakas pikku pupuni Vanilla siirtyi muutama vuosi sitten ajasta iäisyyteen. Löysin keskustelun kaksplussan sivuilta, ja keskustelua lukiessani törmäsin erittäin kamalaan kommenttiin:

" Anteeksi jo valmiiksi, mutta ei kai koiran kuolema ole niin ylettömän surullinen tapahtuma, että sen kunniaksi tarvitaan oikein muistovärssyjä...?"

Tuo oli kamalaakin kamalampi kommentti, tottahan se voi jollekkin olla, mutta selvästikkään tuo ihmiskunnan saastajäte, ei ole koskaan lemmikkiä omistanut? Ja toivon tosiaan ettei tule koskaan omistamaan.

Monelle ihmiselle, juuri tuo koira tai minun tapauksessa kissat, ei ole pelkästään lemmikeitä he ovat minulle ja monelle muulle rakkaita perheenjäseniä! Itse sain myös kokea nuo kommentit, juuri silloin kun kanini kuoli, Vanilla oli ihka ensimäinen lemmikkini, ja totta kai häneen kiinnyin. Mutta eräänä aamuna tuo pikku tuittupääni ei tullut sormet irroittavalla vauhdillaan aamupalalle, vaan oli nukahtanut ikiuneen pehmopupunsa viereen (kyllä mein pupulla oli pehmopupu kaverina, pupukamuna tunnettu pehmo toimitti unikaverin ja petikaverin virkaa), mutta enhän olisi saanut Vanillaa surra. Eräiltä ilkeämielisiltä ihmisiltä (ja silloiselta pomoltani) sain niin ilkeää kommenttia, että sen oli tarkoitettukin sattua. Oli ilmeisesti hauskaa sanoa irvaillen että oletko vähä surkea ihminen jos tommoisen paistin kuoleminen on paha asia. 

Mietin vaan eikö muka ole ihmisellä oikeutta surra jos hänelle tärkeä olento kuolee?

Tässä vielä löytämäni "runo"

Sateenkaarisilta

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.

Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Kirjoittaja tuntematon...

18. päivä - Kappale, jonka toivoisin kuulevani radiosta

17. päivä - Kappale, jonka kuulen usein radiosta

Nyt on nää kaksi peräkkäistä olleet huonoja... 

En kuuntele radiota usein....

Joten tässä kappale joka on jäänyt mieleen radiosta.