Grilliherkkua

Piti jo aiemmin kirjoittaa, mutta laiskuus voitti....

Päätimme vapun kunniaksi grillata, vaikkakin vain pikagrillillä, silti grillata.

Grilliin eksyi vartaita ja maissia.

Huomatkaa myös alkoholiton kuohuva juoma (oli hitsin hyvää)

Unista asiaa

Onko joku muukin huomannut miten unissa tuntee, maistaa ja haistaa joitain asioita?
Edellis yönä näin unta kuinka mua raahattiin lattiaa pitkin, tunsin mahassani kuinka matot rullaantuivat alleni.
Viime yönä unessa tunsin parransängen kutittavan leukaani.
Kerran maistoin jopa mullan kaatuessani unessa maahan.

Outoa? Normaalia?

Onneksi ei lyöty rahasta vetoa

Turhaan pelkäsin pahinta, kaikki oli kunnossa! Meidän Pikku Myy siellä venkoili ja osoitti nyt jo tuittupäistä luonnetta (keltä lie oppinut?), eikä suostunut ottamaan kättään pois niskan takaa. Kuulemma kuvan olisi saanut otettua ”lähempää” ja selvemmin jos olisi liikuttanut kättään…

Mutta kaikki tosiaan on ok! Ja eipä löytänyt ultraaja pippeliä mein naperolta, eli kyllä meni omat arvaukset päin honkia… Mutta hei nyt voin ostella kaikkia yyperi söpöjä tytön vaatteita (hellokittyt jäävät suosiolla kaupan hyllylle), mutta jos jostain löydän hieman asenne vaatteita mein Myylle…

Hieman jäi hmm… vajaaksi tuo ultraajan neuvolakortin täyttö näemmä, ei täyttänyt ollenkaan sitä riviä mihin niitä asioita on aiemmissa neuvoloissa ja ultrassa laitettu, vaan tunki ne yhteen sivupalkkiin, ja niin hiton epäselvällä käsialalla että jos sitä näyttäis apteekissa sais varmasti yskänlääkettä tai kissan matokuurin…

Mutta noista kuvista saan hieman jotain tietoja (ite perkele unohdin käydä vaa´alla)

Sydämen syke: 136

Paino: 341g

Pää peppu mitta: 16,7cm (jäi hieman epäselväksi tuon ultraajan jälkeen)

RV 20+3

Pakko myöntää, huominen  ultra peloittaa.

Vaikka olenkin (luullut, semmoista kuplintaa ja jumputusta) tuntevani vauvan liikkeitä, pelkään silti että jos onkin jotain vialla… Kaikkihan oli kunnossa viime neuvolassa, silloin kaveri liikkui ja jumputteli menemään minkä kerkesi (kuultiin sydänääni- laitteella), mutta kotona näin untuvikon on vaikea sanoa ja ajatella mikä on ok kipua tai vastaavaa.

Uskon silti, että kaikki on kunnossa. Mutta tuo ärsyttävä pieni epätietoisuus jyystää takaraivossa. Tunnen oloni niin avuttomaksi kun en osaa enkä pysty tietämään kaverin kuntoa ja tilaa. (tai jos se jumputus ja kuplinta on liikehdintää en halua ajatella mimmoista se on myöhemmin)

Olen nyt  vajaan viikon kärsinyt helvetin kipeästä oikeasta kyljestä. Kääntyminen sattuu, kovalla tuolilla istuminen sattuu, ruokailussa sai istua vinovanossa ettei sattunut….

Mutta ettei ihan valitukseksi mene, niin toiset masukuvat pistän RV 20+3: n kunniaksi (eka oli kuva ylhäältä junassa otettuna). Tänään muutenkin on ollut kylkikivusta huolimatta mukava päivä (jollei kavereiden YLI sekohullulehmäkohtausta (joka jatkui sitten aamukahvilta iltapäivään lasketa mukaan). Ruoka oli HYVÄÄ, ainakin mulla, muiden ruoka näytti näin kauniisti sanottuna kissan oksennukselta (mmm… harmaa jauhelihakastike)

Muutenkin päivä meni tosiaan hilpeästi, ruokatilauksia, perussiivous suunnittelua, keikkavälineiden kasausta ja ikkunoiden pesua (meni kyllä päin persettä kun ei pal innostanut kiivetä kahden metrin korkeuteen)

Pysy aina pikkuveljenä

.... Niin tosiaan pikkuinen (mua päätä pitempi) veljeni Joni, tulee meille "asumaan" viikoiksi.
Joten sen varjolla rontataan tänään ja huomenna sänkyjä ja sohvaa eri huoneisiin. Ja saadaan siirrettyä mein makkari isompaan huoneeseen, eipä tullut syksyllä muuttaessa mieleen, että tarvitaan pinnikselle ja hoitopöydälle tilaa makkarissa...

Mutta saapahan jumpattua näin hieman... (ja sitten kunnolla siivottuakkin!)
Onneksi mein sänky on kolmessa osassa, ja alaosat O jaksaa kantaa yksinkin.
Tarttee tänään vielä purkaa osiin sohvasänkykapistus, joka on ollut tuossa ns. vieras/tietokonehuoneessa, että sen saa taas huoneesta ulos. Puuh..............

Ja lupaudin vielä paistamaan illalla lättyjä.
Olen helppo pala.
Nyyh....

RV 20

Ei, ei, ei... Mihin tää aika on mennyt?!
Paniikki iski, siis puolet on takana ja puolet eessä...
No ihan hyvin on tähän asti mennyt, mitä tota "pientä ja lievää" huimausta onkin mukana ollut...
Tavaroita nyt on vain vaatteiden kautta hommattu, en näe järkeä roudata pinnasänkyä ja vaunuja ja syöttötuolia (jota nyt ei vielä kumminkaan ees tänä vuonna tarvita) tänne. Toisaata voi olla että pinnis eksyy meille ensi viikolla? En tiedä miten aikovatko O:n porukat myöhemminkin vielä vierailla meillä, ennen vaavin tuloa, kun matkaa kumminkin Tampereelta Turkuun tulee sitten jonnin verran....

Myöskään punkkaa (ammetta) en ole jaksanut miettiä vielä, no ensinnäkin se ois 100 varmasti kissojen nukkuvatina mainio, jopa niin mainio että jouduttais ostamaan uusi punkka kun kaveri saapuu.
Potta myöskin mennee syöttötuolin kanssa samaan syssyyn...

Kestovaippoja tarvii aina ponkailla kirppiksiltä, en usko että noilla neljällä pitkälle pötkitään (vaikka äp-pakkauksesta tuleekin sitten taas kaksi lisää). Ja sitten on ne vauvan hoitotuotteet ynnämuutsemmoiset.

Mutta odotetaan nyt jännityksellä ensi viikkoa ultra aikaa. Joskos selviäis onko tulossa Matti vai Mervi?


Milloin teillä on ollut hankinnat valmiina odottamassa?

Laiskuutta

Olen taas ollut hiljaa, syitä ovat olleet laiskuus, huimaus (välillä huimaa jopa sängyssä maatessa) ja viime viikonlopun porukoilla vierailu.

Mutta tiivistelen ja kaivelen kuvia kamerasta (hitto miks mä aina unohan kuvailla kunnolla?, nytkin oli tarkoituksena kuvailla kunnolla "reissua" mutta unohdin).

Mutta ainakin tirrille löytyi (taas) vaatteita, sitteri mummila vierailuita varten, kantopussi ja hyttysverkko. Ai juu ja kaksi kestovaippaa!

Myös itse rakastuin Huittisissa, erääseen kauppaan. Nimeä en muista, mutta sitä pyörittää ihana Turkkilainen nainen, ja siel oli vaikka ja mitä erikoiskarkkeja, limuja ja aivan mahtavia korkokenkiä, joiden hinnat oli alle 20e, ja semmoisia olivat mitkä maksaa täällä noissa ns. Halppis kenkäkaupoissa sen 59e...

Mummoni ostamat vaavin vaatteet... Taustalla osa mein kirppislöydöistä...

Myöskin mummoni neulomat lapaset ja sukat...

Oli ihana ilma lähtee perjantainna junalla Loimaalle...

Mut ei riemulla rajaa ku extraluokassa ajaa...

Sunnuntainna matkalla kotiin...

Mitä jos...

Junassa iski paniikki.
Mitä jos vaavi onkin tyttö? Vaikka vahva poika olo onkin, ja Ollin isomummu oli tehnyt Ollin pojalle villasukat...
Mutta tosiaan meillä ei ole juuri niin natsaavaa tyttönimeä, poikanimiä on jopa kaksi!
Junassa pohdittiin monia nimiä, oli Liljaa, Helmiä, Maijaa, Emmaa... Mutta silti itkutus meinas (taas) tulla.

Tottakai tyttö on tervettulut ja rakastettu, ja toivottu pitkän harjoittelun yrittämisen jälkeen.

Mutta kun nimi asia vaivaa. Ehkä ne on taas hormoonit mitkä heittää häränpyllyä.

Ja onhan tossakin listassa nyt yksi mein suosikkinimi, mutta sen näkee sitten.

Anteeksi itkupotkuraivarini.


ps. pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja tyhjentää vaavin vaatteille yksi lipasto.
ja vois kans kuvailla hieman mein lempparivaatteita.
Isimies suukottelee usein masua ja ennen raskautta nukkumaan mennessä hipli mun tissejä (ja leperteli niille) nyt hipsuttaa mahaa ja juttelee sille. En ole hennonnut sanoa, ettei ihan vielä nappula kuule :)

...

Tänään en olekkaan julkaissut juu yhtään mitään....
Mutta jatkoa seuraa...

Aamulla melko pirteänä herättiin, hieman köllintää sängyssä. Datailua (aivan oli pakko pakko) ja aamupalaksi uunivalmiita croisantteja ja tuoremehua.

Bussilla keskustaan, räntäsateessa kävelyä asemalle. Juopunut kommunisti matkalla Loimaalle, aiheuitti lievää hupia lipunmyynnissä. Oma lippuhässäkkä hermostutti, onneksi saatiin heti korvauksena mielipahasta, 7euron kuponki joko ärrälle tai asemaravintolaan.

Asemaravintolan kahvi maistui aivan hirveälle, ja munkki jotenkin karmealta...

Junassa oli muuten rauhallista, jollei lasketa taas kyttääviä ihmisiä... Pienet eväät herkuteltiin junassa, ja lehtiä tuli luettua...

Eilinen

Eilen nautittiin koulussa (meidän luokan taikoma) pääsiäisateria. Jonka valmistusta varjosti paloharjoitus, olipa mukavaa keskeyttää kiireiset hommat (opettaja ruoskan kanssa huitomassa selän takana ja ohjeiden anto tipoitellen), mutta kuulemma meni harjoitus hyvin…

Ruuaksi taiomme omenasalsaa, vihersalaattia, karitsanpaistia, kalarullia. viipaleperunoita ja piimäsämpylöitä. Eikä saa unohtaa jälkkäripöytää! Allekirjoittanut söi taas mahansa täyteen (ja sen yli)… Mutta käsi pystyyn kuka voisi vastustaa näitä herkkuja? Oli kahta lajia pashaa, mämmiä ja jotain vaahtoa, baboja, sitruunavormuja, rahkapullia, schaher- kakkua ja suklaapiirakkaa (peijoonin lautaset olivat auttamatta liian pienet). 

Myös hupia aiheutti erään opettajan suloinen huoli (ja ei niin suloinen mahan hiplintä ja selän taputtelu) olin ollut tiskikasaa purkamassa (miljoona kippoa, leikkuulautaa, veistä ja vehjettä) ja siinnä kiireessä suihkuttamalla onnistuin kastelemaan paitani.  Itse en muuta ajatellut etten halua syödessä haista kuivuvalle paidalle. Mutta opettajamme kommentti: ”Kun masualue ei saa kastua! Oletko ihan märkä?” Tyynen rauhallisena sen enempää ajattelematta (kuin normaalisti) vastasin ”eei oon vaan kostee…” Luokkatoverin repeävät meluisaan nauruun… Hehe, Jonnan hormonit hyrrää… 

Mutta ähkystä huolimatta mussuttelin vielä keittiön ja salin lopputöitä tehdessä, niin karkkia, pullaa, mehua. särkylääkettä (Sami meidän ihana emäntämme pelasti mun pään) ja valkosuklaatryffeli-kakkua… Olen ihan varma kun koulussa tulee possuiltua näin hirveästi, paino nousee pian.

Eilen myös ostosteltiin O:n kanssa vaaville vaatteita (oisitte nähnyt O:n loistavat silmät kun osuimme oikeaan kultasuoneen, ja valitsipa hänkin nappulalle vaatteita), vaatteita tarttui mukaan pyöreästi sanoen 13 eurolla, ja tavaraa oli muovikassillinen…

Vielä matkan varrelle osui skanssin cittari (pahaa pahaa huimausta ei tullutkaan), ja lopulta vielä lähi s-market. O osti minulle alkoholitonta siideriä, ja kylläpäs oli hyvää…

Ilta jäi hieman lyhyeksi, koska seuraavana päivänä oli oltava normaaliin aikaan ylhäällä, ja pirteähkönä.  Ja matkalla kohti Tamperetta…

Viikko sinne tai tänne, tässä viime viikkoni...

Perjantai

Viimeinen työharjoittelupäivä sujui selvästi perjantai tunnelmissa… Juttujen taso laski loppua kohden kuin kamelin häntä…

O lähti kaverinsa luo Tampereelle, ja äitini saapuikin yökylään. Poikkesimme sitten äiteen kanssa mummolassa,  josta myös saatiin vaaville vaateita. Villahaalari ja valkoinen perus potkupuku+ aivan ihanat itse tehdyt villasukat ja lapaset.

Illalla herkuteltiin tortiloilla ja jäätelöllä, katsoen Varesta.

Lauantai

Aamulla herättyämme suuntasimme kahvin puutteisen äidin kanssa prismaan ostamaan sitä. Aamupalakin oli mukava syödä rauhassa (no Pasi leivässä kiinni) ja lukea lehteä.

Äippä lähti puolenpäivän maissa ajelemaan kotia kohti, koska ilma alkoi muuttua hieman ikäväksi…

Loppupäivä menikin katsellen leffoja ja tv-sarjoja, ja mutustellen jäätelöä.

Ei ollut kiva mennä yksin nukkumaan.

Sunnuntai

O palasi reissultaan, sää oli kamala ja harvinaisen kylmä.

Maanantai

Pitkästä aikaa koulussa! Yksi teinitytteli mulkoili minua hyvin hyvin  pahasti, syynä oli hänen luulonsa että sutinoin hänen ex-tapailu kaverin kanssa… Muuten olikin mukavaa, väänneltiin hiki hatussa jälkkäreitä pääsiäislounaalle…

Tiistai

Koulukuvaus päivä! Otettiin totta kai myös kaverikuva, mein lorttoporukalla.  Suunnattiin myös läskeilemään raxiin…

Keskiviikko

Hoidettiin hommia ja ostosteltiin ruokaa…

Linnun laulua ja auringon paistetta

Kaunis on ilma ulkona, ja minä siivoan sisällä. Näemmä on totta se mitä puhutaan toisen kolmanneksen energiasta, aamulla heräsin viideltä ja vieläkin on energiaa...
Vaikka luulin olevani täysin kuollut työpäivän jälkeen, itselle ehkä kasaantui hieman enemmän töitä kuin toiselle työssäoppijalle, mutta ei se menoa haitannut....

Ainoastaan pohkeet huutaa hoosiannaa... Mutta silti, silti on vaikea pysyä paikallaan...

Huomenna on viimeinen työharjoittelu päivä, ja pikkusen jo harmittaa. Onneksi kesällä pääsen sinne takaisin :D

Neuvola kuulumisia

Tänään taisin toimia jollain ihme mammavoimalla? Yöllä en saanut nukuttua kun oli omasta mielestä helvetin kuuma, kierin ja pyörin ja hyörin sängyssä... O nukkui kuin tukki, samoin kissat (joka on outoa, sillä ylensä ne on ne mitkä mua herättelee), mutta minä tappelin tyynyjen kanssa.
Aamulla olikin sitten olkapäät ja niska jumissa...

Töihin lähti suhtkoht tööt minä, mutta jostain ihmeestä sain energiaa, oliko se työvaatteiden päälle vaihto (tuskailu kuinka työhousujen puristuma saa masuni näyttämään makkarakasalta) vai jääkaappi kylmän veden juonti? Sillä aamupalaa jakaessani olin kuin energiapommi. Tänään ei kertaakaan huipannut, ei ikävää pissahätää kesken aamupalan kannon, ei mitään.

Liekkö syynä ollut tieto siitä että tänään on lyhyt päivä kiitos neuvolan? Vai onko mammavoima vallanut minut? Nytkin jotenkin on hupsun pirteä olo, voisi vaikka tiskata ja laittaa pian ruokaa?

Mutta takaisin neuvolaan...
Tämmöistä kirjoitettiin korttiin tänään:

RV 16+4
Paino 56kg
RR 116/65
Sydämmen syke (sikiö): +150

Sydämmen sykkeitä olikin hankalampi kuunnella kun kaveri pisti semmoiset potkunäytöset ja liikehdinnät aikaiseksi (voitte arvata kuinka kututti kun liikkeet kuuli mutta mitään en tuntenut), että ei heti meinattukkaan saada kunnon ääniä kuuluville....

Kotiin kun pääsi oli ihanaa heittää jalat suoriksi ja olla hetki vain......

Milloin te tunsitte ensimmäiset liikkeet, kunnolla kunnolla?

Miltä se tuntui? 

Omituinen tunne

En tajua, mulla on ollut jo jonkin aikaa semmoinen tunne että mahassa on poika. Ajattelin tänäänkin nimipäivää viettäviä lukiessani, :"hei mein vaavin nimipäivä on tänään!" (jos on poika tulee saamaan nimensä pappani lempinimen mukaan, joka löytyy ihan kalenterista) sitten rupesin kauhulla pohtimaan, mitä jos...

Pojan nimi meillä on selvä.
Mutta tytön nimi onkin ongelma... Noin etunimen kannalta, toinen nimi tulee olemaan sama kuin minulla, äidilläni ja hänen äidillään. Mutta joo oli meillä mielessä etunimiäkin tytölle, mutta jotenkin nyt ne kuulostavat omassa korvassa kamalilta... Mutta asia selviää ensi kuussa, jollei pikku kaveri sitten ole jalat ristissä piilloitellen vehkeitään.

Ei tietenkään en ole pettynyt jos saamme tytön, mutta kun poika tunne on jotenkin hallitseva....

Tunnen oloni hirviöksi :(

Mutta huomenna onkin normi neuvola, jos saisin selvyyttä näihin huimauksiin, noin joka toinen päivä on vintti meinannut pimetä. Onneksi menee ohi hetken istumisella...

Aijuu.... Meinas unhohtua, tänään bongasin lastenvaate kirpputorin! Sieltä tarttuikin mukaan 9 bodyä. Näin jälkikäteen rupesin miettimään, että ehkä niitä potkareitakin ois voinu ostaa...

Itkua ja hampaiden kiristystä

Harmittaa oikeesti, tänään piti tulla palkka kahdesta tuuraus päivästä, olin täysin siihen asennoitunut.
Mutta pikku virheen (tunnit oli unhohdettu ilmoittaa palkanmaksuun) ei ollut aamulla rahaa tilillä. No henkilö kuka asioita hoitaa oli aidosti pahoillaan, sen hänestä näki.
Mutta kyllä itteeki harmittaa opiskelija budjetilla tuo reilu 100e ois ollut kiva lisä.

Semmoinen keskiviikko

Yöllä heräilin koko perhanan ajan. Unet olivat outoja... Ja vessassa juoksin koko ajan (pohdin myös että mitä perkelettä sieltä enää on tullakseen kun en yöllä enkä pahemmin illallakaan juonut mitään).
Aamulla sitten raahauduin suihkuun, vetelin muroja aamupalaksi ja luin uutisia.

Keskustassa tietty bussi meni nenän eestä ohi ja odottelin toista bussia...
Töihin kun pääsin kipitin äkkiä vaihtamaan vaatteet ja jakamaan aamupalaa (en kumminkaa myöhästynyt). Sujui mainiosti kunnes alko silmissä sumeta, mutta istuminen ja puuron syöminen auttoi.

Sitten taas vaihdoin hommia, kirosin erästä henkilöä maanrakoon. Voi kyllä töissä kuuluu mennä puhelin kourassa etsien nettiä... Enkä itse haluaisi ykkösvuoden opiskelijana ohjata pian valmistuvaa opiskelijaa, mutta pakko on pakko (tai sitten moppaan ruokasalin pöytien alustat hänen otttua ympäriltä).

Mutta hieman ennen iltapäiväkahvia, yksi talon pomoista tuli kysymään olisiko se sitten ok että olen kesä-heinäkuun heillä tuuraajana.
Ja mähän oon!

Kotona yllätin jopa itseni tekemällä niin hyvää ruokaa. (huono juttu sinäänsä että aamulla joudun vääntämään huomiset työeväät kun tota ei jäänytkään kuin pikku klöntti)

Hei mulla on maha!

Eilen yöllä mahaa nipisteli ja kramppaili, tänään kun töissä vaatteita vaihdoin (joo puin kotona mutta hämärässä kun makkarin lamppu sano poks) ja huomasin, että masu on tullut esiin. Tai sitten turvotti vaan... Ei kyllä se on masun kasvua pakko olla kun niin sanon.

Ja eilen, eilen tunsin kuplintaa! Ei se ollutkaan suolisto mikä pruprutteli, vaan mein nössikkä <3

Tänään myös käytiin herkuttelemassa Amarillossa, eka kertaa sinne uskalluin, ja kyllä kannatti. Rossoon verrattuna ruokia ei saanut odottaa hervotonta aikaa ja salaattipöydän sijaan meille tuotii nacho-annos ja salsadippiä.
Ja tämän minä nautin:

Chèvre Burger

Pariloitua vuohenjuustoa, paholaisenkastiketta, Amarillon BBQ-kastiketta, cheddarjuustokastiketta, amerikansalaattia, tomaattia, punasipulia, friteerattu sipulirengas ja ranskalaisia perunoita.

Ja voi juku mikä herkkupala. Rakastuin totaalisesti.
Vuohenjuusto on jotain niin mun herkkuherkkua että, no juu eihä sitä sais syödä syödä niin pal ku oon raskaana... Mutku...
(voin kuvitella kiukkuiset kommentit kuinka idiootti olen kun ajattelen vain itseäni)

Tylsyyden tylsyys

Tyttö vie äitinsä kauneuden. Tyttövauva saa äitinsä kasvot pöhöttymään ja hiukset hapsottamaan.

- Poika, ei ainakaan vielä ole tapahtunut mitään, hiuksetkin ovat normaali kunnossa, ja viime talveen verrattuna loistavassa kunnossa.

Poikamaha on pyöreä ja edessä, tyttömaha leviää vaakasuunnassa. 

- Ei pahemmin ole vielä kasvanut eikä levinnyt....

Poikaa odottavalla linea negra ulottuu häpyluusta yli navan, tyttöä odottavalla viiva jää navan alle.

- Hmm... En osaa oikeen sanoa, ei näy vielä ainakaan kunnolla... Mutta jotain haaleeta viivaa menee juur tohon napaan saakka. Eli piste Tytölle

Poikaa odottava himoitsee suolaista, tyttöä odottava taas makeaa.

- Tää on tämmönen hmm.. Joo alussa himoitsin hedelmiä ihan simona ja nyt suolaista (liittynee matalaan verenpaineeseen) joten piste menee tän hetken mukaan eli Poika

Pojan kanssa ei ole pahoinvointia, tytön kanssa kyllä. 

- Poika, ei yhtään ole pahoinvointia ollut, vain tota verenpaineitten laskua.

Vilkas sikiö on poika, rauhallisempi sikiö on tyttö.

- Vastaan tähänkin sitten myöhemmin.

Jos sänky on oveen nähden poikittain tulee tyttö. Jos pitkittäin, niin poika tulee.

-Poika, toisaalta silloin kun tää sai alkunsa sänky oli poikittain? ääh.

Mikäli raskausaika on vaikea, lapsi on poika.

-Tyttö, jos tosiaan ainoa murhe on verenpaineet :D

Lihaa paljon syövä äiti tulee saamaan pojan, koska liha on miehen ruokaa. 

-Tyttö

Poika aiheuttaa närästystä.

-Poika

Vauvan syke: alle 145 poika, yli 145 tyttö.

-Tyttö, mutta tästäkin mittauksesta on aikaa ja tuolloin vastasi silloisen rv:n keskimäärää. Joten tähänkin voin vastata uudelleen.

Legendan mukaan Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luvut ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on tyttö. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, luvassa on poika.

-Poika

Äidin jalkojen kylmeneminen ennustaa poikaa, samoin kuin isän lihominen raskauden aikana tyttöä.

-Poika, villasukat jaloissa usein ja eipä toi isimies pahemmin ole lihonut.

Jos rinnat kasvavat heti raskauden alussa, on odotettavissa tyttö.

-Poika,  tai en tiiä kyl ne siis kasvo joistain liiveistä ulos, mutta ne oli muutenkin jo piukeat päällä, kai se oli turvotusta..

Jos oikea rinta kasvaa enemmän, on tulossa poika ja jos vasen kasvaa enemmän, tulee tyttö.

-Poika :D Ainakin tällä hetkellä vasuri vetää perässä... Tai on vedellyt aina perässä...

Jos vatsasi on kovin ylhäällä, vauva on tyttö. Jos taas alhaalla, tulossa on poika.

-Ei oo viel masua tullut...

Poikaa näyttäis pukkaavan, no jotenkin ittellä on poika olo ollutkin... Mutta en nyt paljoa painoa tälle anna... Selviää sit ehkä 24.4 jos kaveri ei häveliäs ole.

No viimeistäään synnytyksessä selviää :D

Isovanhemmista

Näin kun itsestä on tulossa äiti, rupesin miettimään kuinka onnellinen lapsi tulee olemaan kun hänellä on neljä tervettä nuorehkoa  (omat vanhemmat 48 ja 46, O:n vanhemmat 42 ja 44 lapsen syntyessä) ja kellään ei mitään vakavampaa sairautta ole varjostamassa.

Oma pappani (isäni isä) oli muutama vuosi ennen syntymääni saanut sydänkohtauksen josta oli jotenkin parantunut, mutta vuonna -92 menetin pappani joka oli vasta 58vuotias. Meillä kotona on onneksi vanhoja VHS- videoita joissa on kuvattu minua ja pappaa, suurimmat kyyneleet saa aikaan video jossa olemme katsomassa pappaa sairaalassa, muutamaa päivää ennen hänen pois nukkumistaan. Lyhyenä aikaa jona pappa oli luonani, opin pitämään ananasmehusta ja vieläkin aina ananasmehua juodessani ajattelen pappaa. Jos lapsemme on poika tulee hän saamaan nimensä pappani mukaan.
Usein olenkin tuntenut että minulla olisi pappani suojelemassa elämääni jollain tapaa ja katselemassa minua, sieltä jostain.

Isovanhemmista ehkä läheisin oli lapsuudessa mummoni (isäni äiti), olin usein hänen luona yötä veljeni kanssa. Ja monet asiat hän on minulle tietämättään opettanut. Ruuanlaitto ja käsityöt ovat olleet lähellä hänen sydäntään aina, ja hänkin on hyvin eläinrakas ihminen (kuten myös isäni joka ei mitään ampiaista isompaa haluaisi tappaa).
Viime vuosina mummoni on sairastellut vakavasti, mutta on onneksi toipunut melkein ennalleen. Yksin hän ei enää voi asua, mutta on nyt pian asunut 5 vuotta eräässä vanhainkodissa joka on entinen kansakoulu.

Äitini puolen isovanhemmat ovat jotenkin tulleet nyt "vanhempana" minulle läheisiksi. Ainakin mummoni kanssa olen lähentynyt, onhan meillä samanlainen huumorintaju (kuten myös äidillänkin). Mummoni osaa kyllä aina yllättää lahjoissa, kauneimmat korut mitä minulla on olen ne häneltä saanut.

Pappani on ollut myös aina minulle tärkeä, hän on kova kalamies ja opettanut minut syömään kalaa, ja ainakin yrittänyt opettaa minua kalastamaan... Myös pappan kalakeitto on parasta kalakeittoa mitä ikinä maailmassa on tehty. Pappani myös on opettanut minut syömään kaikkea itsekasvatettua, voih sitä omasta maasta haettua ruohosipulia keiton päällä, retiisiä leivällä ja kaikkea muuta :)

Itse olin myös siinnä suhteessa onnellinen, että sain tutustua kolmeen iso-isovanhempaan. Isomummista (äidinäidinäiti) muistan kuinka kävimme häntä katsomassa keltaisessa vanhainkodissa ja siellä oli herkullisia kauralastuja.
Vanha-mummo (äitini isän äiti) ja Vanhapappa asuivat Turussa ja heidän luokseen usein koko suku (pappan veljet ja sisko perheineen) koontui ainakin jouluisin ja jos oikein muistan niin itsenäisyyspäivisin. Mummo tarjosi vaaleanpunaisia vaahdolla tai marmelladilla täytettyjä karkkeja ja Pappa kerran tarjosi minulle liköörikarikin (voi minua yökkäämässä roskikseen).


Itse toivon että meidän lapsella tulee myös olemaan mahdollisuus tutustua iso-isovanhempiinsa ja rukoilen mahdollisuutta tutustua iso-iso-isomummuunsa.


Miten teillä on ollut välit ja suhtautumiset isovanhempiin?

RV 15+0

16. raskausviikko

Sikiön paino: 100 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 10 cm
Koko pituus: 12 cm

SIKIÖ
Tämän viikon alussa sikiö on 13 viikkoa vanha. Vartalo kasvaa nyt huippuvauhtia ja jalat pitenevät samalla kun luusto vahvistuu. Myös lihakset vahvistuvat, joten pian voit tuntea sikiön vilkkaat liikkeet. Tällä viikolla korvat saavuttavat lähes lopullisen paikkansa ja ovat selvästi nähtävissä. Nyt pikkuinen näyttää aivan pienoiskokoiselta vauvalta. Iho on lähes läpinäkyvä, joten kaikki verisuonet kuultavat läpi. Iholle muodostuu ohut untuvakarva (lanugo), joka tulee peittämään koko kehon aina syntymään saakka.

NAINEN
Hyvästä ja terveellisestä ruokailusta seuraa monenlaista hyvää! Ruoka ei ole vain ravintoa, vaan myös tärkeä nautinnon lähde. Tässä vaiheessa raskautta voi olla viisasta tarkastella lähemmin, mitä syöt päivän aikana.
Valitettavasti arkisin voi olla niin kiire, ettei ruokaa tule valmistettua tuoreista raaka-aineista. Mutta juuri niitä te tarvitsette! Kuten varmaan tiedät, on tuoreiden raaka-aineiden ravintosisältö aivan toista luokkaa kuin valmistuotteissa ja puolivalmisteissa. Tuoreista raaka-aineista itse valmistettu ruoka sisältää yleensä myös vähemmän suolaa. Tämän tulisi olla se hetki, jolloin ryhdyt tosissasi kiinnittämään huomiota ruokaasi – se on hyväksi myös sikiölle.
Muista, että tuoremehu sisältää myös sokeria, ja että hiilihappopitoinen juoma turvottaa. Paras janojuoma on vesi. Huolehdi siis runsaan veden saannista joka päivä! Silloin vältyt myös turhilta kaloreilta.
Kohtu painaa 250 g ja sisältää 2,5 dl lapsivettä. Kohdun korkein kohta (fundus) on keskimäärin 8 cm navan alapuolella, mutta voi vaihdella suurestikin.







Pikkunen onkin kasvanut (ja tulee kasvamaan) huimasti, ainakin näiden mukaan. Viime viikolla punnitsin tosiaan itseäni ja paino ei ollut noussut yhtään. No parin viikon päästä on neuvola ja siellähän mut punnitaan... Ja eihän sen painon viel pal kuuluis ees nousta, ainakaan ton mun painonseurantakortin mukaan...

 Tänään ollaankin kärsitty hirveästä päänsärystä ja eilisestä mahataudista... Olo ei ole mikään kehuttava varsinkaan kun ei noita lääkkeitä nyt maha-aikana paljon uskalla vetää... Kaippa vesi ja kuppi panadol hottia auttaa...

Vaippamaniaa...

Kun sain käsiini kestovaipan, käänneltyäni ja väänneltyäni sitä aloin miettimään että hitto tää on helppo!
Ja eilisen ja tämän päivän olenkin selaillut TSI- vaippoja.
Ja jessus kuin helppoja ne on!
Pikkusen surruttelua ja hurruttelua ja vuoalaa. (ainakin ohjeen mukaan)
Koulussamme on muutama ompelukone ja saumuri joita ajatteli kysyä jos saisi käyttää.
Tietty aloittaisin ihan yhellä vaipalla ja imuilla. (ja kun sitten jos onnistun ja innostun niin voinkin tehä niitä kasan lisää)
Ja ainakin saisin juuri ne kuviot mitkä itse haluan.

Voiskin kysellä sukulaisilta jos löytyy kaappien kätköistä vanhoja lakanoita, pyyhkeitä tai flanelli yms. tuotteita.

Sehän kasvaa!

Niin maha on pikkusen ruvennu kasvamaan (turpoamaan)... Viime viikolla toiset työhousut alkoivat puristaa, hupsua ettei toiset saman malliset ja saman kokoiset purista ollenkaan...
Tissithän otti kasvuspuritin ulos monista liiveistä, vieläkin nolottaa mun nopea pika ostos H&Mmältä, katoin että perkele tossahan on 9,95 liivejä, ja kato tossa on C70 kokoa. Kiire kun oli en pahemmin kattonut niitä. No bussissa sitten katselin niitä, lapussa luki  SUPER PUSHUP... Oiku kiva.. Mutta oikeestaan ne on mukavat päällä, mutta jooh...
Mutta haluaisin että masu ees pikkusen näyttäis kasvaneelta, mutta mulla ei ees paino oo noussut sitten viime neuvolan joka oli 1.2....

Viikonloppuna oltiin Tampereella, O:n porukat kotiutui Ausseista ja mehän mentiin heti moikkaamaan.
Jopa tuliaisia saatiin. Suurin osa oli mahakaverille (joskus mahavaiva). Mutta tuli sieltä meillekkin kummallekkin hajuvedet (joo joo miehillä on partavesi)

Jotain niin suloista. Voin jo kuvitella mein naaperon noihin, "farkkuihin" ja kauluspaitaan :)

Kestovaippojen ns.kokeilu setti. Aivan mahtava noin mitä töngin ja taittelin ja vääntelin sitä.

Vähä asenteellisempi body

Aivan suloinen <3 kuulemma jo O:n lempibody. Olisitte nähneet O:n ilmeet lindexillä kun oli Kissin body.

Tutteja, voi kyllä tuttitamme lastamme, ja voi kyllä näissä tuteissa ei ole pahoja pahoja aineita.

Haisutinvedet. Omani on aivan ihana rakastuin siihen heti, myös O:n haju on hyvä, vaikkakin hieman hyökkäävä mun nenään.

Ja vielä kuvat pulloista

Siis aivan ihania tuliaisia!

Ja ihana lisä oli kun O:n mummu lupasi neuloa villavaippahousuja :D
Oma mummonikin jo varmaan on puikot pistänyt heilumaan. Mutta ei villavaatteita ole koskaan liikaa, nimimerkillä mummot tekee mulle vähintään neljät parit villasukkia ja muutamat lapaset vuodessa silti aina on villasukat ja lapaset hukassa.

Kuvia...

Kaveri NP-ultrassa, viikkoja 12+3

t

Täytettävä odotuskirja

Neukkukortti kotelo

Ja sisältö.

Hieman esitteitä ja vihkosia