Ennen Lellua näin bussissa mainoksen, siinnä haettiin 18-35vuotiaita naisia munasolun luovuttajiksi, ajatus jäi kytemään.
Nyt reilun kolmen vuoden kuluttua naputtelin yhteydenottopyynnön Turun VL kliniikalle.
3.2 kävin esitutkimuksessa, munasarjani ultrattiin, verikokeet otettiin, ja mukaan annettiin lääkkeet.
Siellä kaapissa (jq jääkaapissa) odottavat ensi kierron toista päivää. Hurjaa!
Mutta miksi luovutan munasoluja? Ihan auttamisen vuoksi. En ajattele jonkun saavan minun lastani, lapsella vain on puolet geeneistä minun. Ehkä hän saa ruskeat silmäni?
18 vuotiaana hän/he saa/saavat minun tietoni, jos a) vanhemmat ovat kertoneet b) hän /he haluaa/haluavat
Alta kaksi viikkoa niin piikittely alkaa, palaan silloin asiaan!
Hienoa Jonna! Mä olisin myös halunnut luovuttaa munasoluja, testit otettu, paperit allekirjoitettu ja hoitosuunnitelmat tehty. Viime hetkellä paljastui kuitenkin jotain sellaista, joka vaikuttaa koko elämääni, enkä sen vuoksi soveltunut valitettavasti luovuttajaksikaan.. Ehdottomasti luovuttaisin, jos voisin. Ajattelen sen niin, että jos voi auttaa niin isossa asiassa, miksi en olisi auttanut?
VastaaPoistaOh, toivottavasti ei ollut mitään kamalan vakavaa!
PoistaItse myös aattelen että miksi en luovuttaisi? Joka kuukausi kumminkin menee "hukkaan" munasoluja, ja ite en niitä tarvitse, mutta jollekkin se on ainoa mahdollisuus saada synnyttää oma lapsi
Ymmärrän että monelle on juuri tuo esteenä.
VastaaPoistaMutta kiitos :) rohkeutta tässä tarvitaan.