Meille on saapunut uhmaikä, se on joko Lellun tapa tai huudetaan naama punasena lattialla. En tietenkään anna kaikessa periksi!
Illalla nukahtaminen on tullut hyvin hankalaksi... "vettä kuukkua kakka..." ja tietty moneen kertaan... Aamulla herää pirteä neiti ja silmäpusseihinsa kompastuva äiti...
Välillä leikitään pitkäkin aika yksin, sitten on niitä päiviä kun edes vessaan en saa mennä yksin. Kirjojen "lukeminen" on tullut myös yhdeksi lempipuuhaksi. Ja dinot! Lelluhan sai joululahjaksi enoltaan/kummisedältään vihreän pehmo dinon, Hannun. Ja Hannun myötä dinot ovat tulleet jäädäkseen.
Voi sitä riemua kun Tiia (skotlanninkummi) toi kaksi muovidinoa lahjaksi.
Äh. Harhauduimpa aiheesta! Ehkä tämä ja eilinen päivä ilman suurempia uhmakohtauksia sai ajatukset muualle! (Olen tätä kirjoittanut pari päivää aina tullut muuta tekemistä...hups)
Lellun uhmatavat ovat kyllä välillä huvittavia, jos heti ei häntä huomioida hakataan päätä seinään... (keltä lie opittu, toinen hups)
Ja juuri ne makarooniletku kohtaukset...
Syömään on alettu oikeen kunnolla! Kokoajan pitäisi "mämmätä" jääkaappiin täytyykin hankkia lapsilukko,kissat kun ovat oppineet seuraamaan Lellua jääkaapille, ja sitten meneekin kinkkusiivut ja nakit...Siitä olen ylpeä, että neti syö mielellään kasviksia, kurkkua, porkkanaa ja omenaa pyydetään (tai haetaan itse), paistettu kesäkurpitsa on lempparia ja vegepastaa syödään kuin hullu puuroa.
Mutta auta armias, kun uhmapäivä on ja halutaan "maggaa" (makkaraa) ja on vain nakkeja.... Tai kun ei ole vanilija eskimoita, vaan mansikka eskimoita....
Tai kun ei saa syödä kissan kuivaruokaa, tai mennä kissanvessaan asioille....
Silloin huudetaan, ja lujaa.
No tämä aika menee ohi, ja olihan vauva-aika Lellun kanssa yyper helppo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti on aina toivottu