Niin siitä on kaksi vuotta, kaksi pitkää vuotta.
Menkat oli myöhässä, mutta luulin vain olevan stressiä, kuitenkin kaupassa käydessä poikkesin apteekkiin.
Kotimatkalla alkoi jyskyttää ajatus, mitä jos? Silti hautasin ajatuksen, enhän mä raskaana voi olla.
Kotona purin ostokset, menin vessaan testin kanssa. Odotin sen 30sekunttia. Yksi viiva. Ajattelin "jaaha mitä mä sanoin". Pasi pomppasi tuolla hetkellä lavuaarin reunalle ja testi valahti alas, kissa kainalossa nostin testiä, johon alkoi piirtyä toinen viiva.
Siinnä seisoin täristen testi kädessä ja kissa kainalossa ja tajusin että olenkin raskaana, saan lapsen.
Tuo hetki muutti koko elämäni (no daa ei kai), kahteen vuoteen on mahtunut iloa, surua, onnea, kiukkua, katkeruutta, rakkautta...
Oikeastaan nämä kaksi vuotta ovat tehneet minusta sen Jonnan joka olen halunnut olla.
Hetkeäkään en vaihtaisi pois.
Ihana blogipostaus!! <3
VastaaPoista