Päivä 22 - Tämä järkyttää minua
Monikin asia, varmasti pidettäis mua kylmänä kammotuksena jos en vastaisi tähän Norjan iskut. Mutta enemmän itseä koskettava asia liittyy lemmikkieläinten huonoon kohteluun. Liian tuoreessa muistissa on Torsti, nykyinen kissa enkeli. Kerron hieman hänestä. Torsti tuli meille sijaiskotiin keväällä. Arasti selvästikkin kaulan imusolmukkeita (niin paljon että vieläkin hänen purujäljet näkyy).
No hänelle oli varattu lääkäri aika, muistaakseni pallien poistoon. Edelliset omistajat eivät sitä olleet tehneet, sen sijaan olivat antaneet kissan olla vapaana kaupungissa.
No eläinlääkärillä paljastui enemmän: Torstin korvat oli täynnä punkkeja (Pasikin sai tuliaiseksi punkkikarkoitteen), suolisto täynnä matoja, parantuneita ja paranevia tappelu jälkiä... Torstista otettiin varmuudeksi myös verikoe FIFin varalta, juuri noiden imusolmukkeiden takia (FIF on kuin ihmisten HIV)
No meni päivä ja SEYn valvoja soitti minulle, että Torstilla on FIF, ja on edennyt aids vaiheeseen, ja ainoa hänen kannalta hyvä vaihtoehto on päästä tuskista. Kyyneleet valuivat poskelle (valuvat nytkin kun häntä muistelen) kun Torstin kanssa menin vessaan istumaan ja annoin hänen syödä viimeisen ateriansa ja silittelin häntä. Kuin aavistaen kohtalonsa alkoi Torsti puskea ja kehrätä. Tuskistaan hän pääsi vielä saman päivän aikana. Mutta vihaksi pistää ihmisten välinpitämättömyys.
