Tuo ajatus on ollut mielessä usein, vaikkei ajankohtainen olekaan. Mutta silti pakkasin (pesin ja silitin) Elsan pienet vaatteet talteen, odottamaan pikku sisarusta.
Eilen vauva- lehdessä oli artikkeli 28- vuotiaasta naisesta joka hankki lapsen yksin. Asia jota olen nyt viime kuukaudet pohtinut itse, parisuhdetta kun en nyt halua vielä aikoihin. Ja muutenkin aijon elää mut Elsalle, enkä ottaa miestä passattavaksi.
Opiskelut suoritan loppuun, ehkä alanvaihto edessä, riippuu nyt monesta asiasta... Ja tietty pari vuotta töissä sen jälkeen. Mutta jos en kolmikymppisenä ole kelvollista miestä löytänyt, miksi en hankkisi lasta yksin? Toki haluaisin pienemmällä ikäerolla lapset, mutta niin on parempi.
Vaikka onhan Elsalla siskopuoli, mutta välimatka heillä on pitkä, ehkä vanhempina ovat läheisiä.
Ja vaikka en toista lasta saisi (toinen munasarja heikko) on minulla Elsa.
Itse sairastan rankkaa endometrioosia. Kun vihdoin sain 7 vuoden jälkeen oman lapsen ei sitä voinut uskoa. Nykyisin olen lapsen isän kanssa eronnut. Tosin haaveilin 9kk jälkeen toisesta lapsesta mutta tiesin että prosessi on hankala. Kun esikoine täytti 4 v päätin että haluan vielä koittaa lasta anonyymi luovuttajalla.
VastaaPoistaSe ei onnistunut kolmena kertana ja endom. Paheni ja jouduttiin leikkaamaan. Nyt kun esikoinen on jo 8v olen erittäin onnellinen että minulla on hänet :)
Itse ajattelen tosiaan myös sitä että kyllä minulle riittää yksi lapsi, jos enempää en voi saada. Yhtä rakas Elsa silti on oli hän perheen ainokainen tai suurperheen lapsi.
PoistaJa en voi koskaan tietää mitä elämä eteen tuo, ainoa on varmaa että olen Elsan äiti.
Meillä on kaksi lasta tullut vuoden ikäerolla ja mukavasti mennyt (vauva-aika oli kyllä hankalaa kun esikoinen oli siinä iässä että kauheasti kaipaili sitten vielä syliä ja just silloin kun imetin). Mun mielestä ihan hyvin voi suunnitella tuollaista että sen lapsen ns. yksin hankkisi.
VastaaPoistaItselle on sopiva ikäero 3-8 vuotta, kai. Tai kun minulla ja veljelläni on ikäeroa 5vuotta... Lapsena se oli ehkä liikaa, kun ensin toinen oli liian pieni leikkimään, sitten sopiva leikkimään (about vuoden) ja sitten olin itse liian iso leikkimään. Mutta nykyään ollaan hyvin läheisiä ja omataan sama ilkeämielinen huumori...
PoistaMoikka! Asuit joskus meiän naapurissa ja seurailin sillon sun blogia. Sitten jossain vaiheessa katosin blogimaailmasta, koska aika ei yksinkertaisesti riittänyt. Nyt palasin takasin, ja kirjotan taas omaakin blogia. Meille on tulossa vauva, ja senpä myötä kirjottelen tämmöseen osoitteeseen nykyisin: http://life-is-better-in-bikinis.blogspot.fi/
VastaaPoistaMä itse en halua kuin tämän yhden lapsen, mutta ymmärrän kyllä jos joku haluaa useamman. Ja periaatteessa, jos on varma, että pärjää kahden kanssa yksin ja on muuten riittävä tukiverkosto, niin miksi ei hankkisi sitä toista lasta. Tosin, jos on ollu vaikeeta saada edes yhtä, kannattaa ehkä seuraavan yritys aloittaa mielummin aiemmin kuin myöhemmin. :) Tsemppiä ihan kaikkeen!
Se siin peloittaakin, että kun toista lasta alkaisin yrittää olisi "munat vanhoja", mutta tosiaan olen täysin tyytyväinen siihenkin etten saisi toista lasta. Ja tulevaisuutta ei voi ennustaa koskaan.
PoistaMulla kans on mielessä toinen lapsi useinkin, enkä siksi laittanutkaan kaikkia Tomaksen vaatteita pois, vaan niitä on nyt n. 2 äp laatikollista varastossa säilytyksessä. En kuitenkaan osaa sanoa, tuleeko meille toista ja jos tulee niin koska. Saahan sitä aina leikkiä ajatuksella.
VastaaPoistaAjatusleikkiä tämä tosiaan vielä onkin :) vaikka nimiä olenkin jo ajatellut valmiiksi :)
Poista