Iltasanomissa oli tänään juttu Ankka-partiosta, he kiertävät viikonloppuisin kaupungilla ja korjaavat talteen juopuneita nuoria.
Toimittavat nuoret kotiin vanhempien (tai huoltajien) hoiviin ja tekevät lastensuojeluilmoituksen. Monelle vanhemmalle tulee yllätyksenä kun nuori juo, ja kiittävät todennäköisesti tätä Ankkapartiota.
Moni nuori (tai "aikuinenkaan) ei välttämättä käsitä kuinka koukuttavaa alkoholi on. Alkoholia kun suomalainen ottaa niin juhlaan kuin suruun. Ja molempiin ei kohtuukäytön rajat usein riitä. Jo nuorena aloitettu alkoholin käyttö lisää riskiä myöhemmällä iällä sairastua (kyllä luen alkoholismin sairaudeksi) alkoholismiin, joka taas johtaa usein syrjäytymiseen, sairastumiseen ja asunnottomuuteen. Myös riskit tulla väkivallalle alttiiksi ovat keskimääräistä suuremmat.
Katsokaa ympärillenne! Jokainen teistä tuntee tai edes tietää jonkun jolla elämä on suistunut alas, ja viina on vienyt mukanaan. Itse avasin viime kesänä silmät, alkoholisti on myös ihminen, saman arvoinen kuin minä, ja sinä.
Otetaan esimerkikki henkilöksi Jaska, Jaska on 47vuotias ammattihitsaaja. Jaska meni naimisiin 19 vuotiaan, 25 vuotiaana oli lapsia 3 ja omakotitalo rakennettu. Jaska otti aina saunaillan aikana pari olutta, välillä huikan koskenkorvaa. Vuodet kului, työpaikka siirtyi halvempaan maahan, ja Jaska jäi työttömäksi. Välillä ammattimies hitsaili naapurustossa ja teki hanttihommia. Saunan jälkeen alkoi ensin mennä enemmän kaljaa, myöhemmin pullo viinaa. Jaska yritti työllistyä uudelleen, mutta suositeltiin uudelleen koulutusta, alalle jossa olisi töitä. Jaska yritti silti, mutta taloa varten otettu lainakin piti maksaa pois, vaimo teki työtä ja Jaska tunsi itsensä hyödyttömäksi, mitä perhe teksi sellaisella päällä joka ei leipää pöytään tuo ? Jaska rupesi juomaan jotta olo helpottuisi, iltaisin että saisi unta. Aamulla että saa krapulan pos, päivisin kun on yksinäistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti on aina toivottu