Junailua, häitä ja sairaalareissu

Perjantainna töistä suoraan pakkaamaan kotiin tavarat, kaikki tietty oli hukassa ja paniikki iski.
Onneksi kaikki löytyi, suuntasin sitten kimpsuineni ja kampsuineni keskustaa kohti.
O n treffasin bussipysäkillä ja siitä sitten suunnattiin rautatieasemalle.
Päätettiin kokeilla luksusta ja mennä taas (siis minä taas ja O ekaa kertaa) extra-luokassa. Saatiin olla koko matka kaksin, oli mukavaa siinnä lueskella päivän lehdet ja nauttia kahvista ja kekseistä.

Tampereelle kun päästiin satoi niin perkeleesti, ja minä klemppasin mätävarpaana kesämekossa ja O:n farkkutakissa. Onneksi oltiin meitä vastassa :)

Ilta meni mukavasti, mitä nyt vähän varvasta teloin. Mutta sanominen teki gutaa... Ja unikin tuli aikas hyvin.

Aamulla heräsin ihan ensimäisenä koko talossa, jos nyt ei koiria lasketa...
Kahdeksan aikoihin suunnattiin prismaan ostamaan matkaeväät ja luettavat (ja tärkeimpänä O:lle kalsarit koska unhdin ottaa mukaan vaihtovermeet)

Kymmeneltä startattiin matkaan O:n mummon kanssa, koukattiin mummon sisko mukaan ja suunnattiin navigaattorin ohjeiden saattelemana kohti Noormarkkua.

Matkalla satoi, ja paistoi ja satoi...

Perille kun päästiin käytiin hakemassa huoneittemme avaimet (meille oli varattu ns. hotellihuone) huone oli KAUNIS (joku ei tajunnut ottaa kuvaa...)

Siinnä kahvit juotiin, minä suihkuttelin itteni ja hoidin varpaani. Pistettiin itsemme kuntoon (perkele oikeesti ois siitäkin voinut ottaa kuvan...)

Kolmelta oltiinkin kirkonpenkissä, kauniit oli häät. Morsian oli kaunis ja sulhanen oli sulhanen (ei vainsekaa kyllä O:n serkku oli komea myös)

Mymmeli rupesikin kirkossa ilmaisemaan "uskoa" mahastani törrötti "sarvet"....

Hääjuhlaa siirryttiin jatkamaan Noormrkun Klubille, ja aaah... sitä herkkuruokaaa mitä siellä oli,....

Tuli sitten syötyä ja tanssittua oikeen kunnolla. (ja muu ohjema oli nyt mitä häissä normaalisti on)



Seuraavana päivänä (sunnuntainna)  nautittiin aamupala, luovutettiin huoneet ja alkoi matka kohti Tamperetta.

Olin jo illalla kärsinyt päänsärystä, jonka luulin ihan johtuneen häistä (luulo osoittautuu oikeaksi myöhemmin), mutta aamulla se jatkui ja samoin jalat ja kädet alkoivat turvota... Kun pysähdyttiin ABC-asemalla kuiskasin O:lle  "älä säihkdä mutta mulla särkee päätä ja oon turvoksissa" O ymmärsi yskän ja ymmärsi olla panikoimatta. (jos seurassa on kaksi mummelia ei heitä säikytellä)

Tampereella soitin sitten TYKSin synnärille ja kysyin että odotanko sinne saakka vai soitanko TAYSiin, sanoivat että "parempi" on odottaa jos pystyy, sillä sen jälkeen ois mulla ollut kaikki ihme testit etten oo saanut tamperepöpjä TAYSsistä....

Junamatka meni jännittäessä, onneksi kerittiin hyvin asemalta että päästiin bussilla  TYKSiin (tai ainaki melkee ku joku idoioottti minä  jäi liian aikaisn bussista)

TYKSissä meit otettiin ystävällisesti vastaan, kävin antaa pissa näytteen. Näyteessä proteiinia oli +/- (eli parempi kuin viimeksi), pääsin (jouduin) silti vaavin sydänääni "vyöhön", ja sain käteeni napsuttimen johon napsautin aina kun vaavi liikkuu.

Voitte uskoa kuinka meinasin ruveta parkumaan kun ekaan 10min (tai vähemmän) ei tuntunut liikkeitä.
Alunperin mun piti olla siinnä noin. 30min, mutta koska näytteenottajalla kesti, olin siinnä tunnin ja risat...

Verenpaineeni mitattiin ja pääsin ylös.

Odoteltiin sitten odotustilassa kunnes päästiinä lääkärin luo (voitte uskoa kuinka siinnä vaiheessa olin varma että tännekkö nyt jään), mutta kaikki oli kunnossa. Vaavi vielä ultrattiin ja saatiin painoarvioiksi 1,7kg.

Neuvolakorttiin tuli seuraavat tiedot.

RV 32+2 (31+6)
Turvotus + (-)
RR 115/ 69 (127/80)
U-prot. +/- (+)
B-Hb. 104
Tarjonta RT
Paino arvio. 1,7 kg


Oli kyllä huojentunut olo...